Kirjavisa 13
Yleinen / 27.9.2023

Tällaisen vastauksen uuteen kirjavisaan lähetin, se meni myöhässä, kuten olin jo ajatellutkin tehdä. En siis osallistu, juuta mielenkiintoisia mielikuva visan vastaaminen herättää. Arvoisa Visaisäntä, Tämä ei ole todellinen vastaus menneen viikon visaan. En siis edes yritä päteä tietäjänä ja osaajana. Visan runo ei soittanut minussa minkäänlaista kelloa tai hälytintä, vaikka kuin yritin pohdiskella. Sitten päätin kokeilla, että mitäs tämä tekoälyt osaa asiasta sanoa, eli osaako paremmin kuin minä? Kirjoitin siis Chat FGPO:n sivulle kysymyksen kuka on kirjoittanut runona ja sen lisäksi pistin koko runositaatin mukaan. Ja sieltä tuli vastaus: ”Esittämäsi lainaus on peräisin suomalaisen runoilija Eeva-Liisa Mannerin runosta ”Minä kuljeksuin tuvan ja kammarin” vuodelta 1990. Eeva-Liisa Manner (1921-1995) oli merkittävä suomalainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan erityisesti modernin ja ekspressionistisen runouden edustajana. Hänen runonsa käsittelevät usein luontoa, ihmisen suhdetta ympäristöön sekä ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja. Mannerin tuotantoa pidetään tärkeänä osana suomalaista kirjallisuutta.” Kun olin alkuun päässyt niin kysyin lisää, eli ” missä kokoelmassa Eeva-Liisa Mannerilla on runo ”Minä kuljeksuin tuvan ja kammarin”. Ja vastaus tuli todella nopsaan: ”Eeva-Liisa Mannerin runo ”Minä kuljeksuin tuvan ja kammarin” kuuluu hänen runokokoelmaansa nimeltä ”Kuolleet vedet,” joka julkaistiin vuonna 1951. Tämä kokoelma oli Mannerin ensimmäinen runokokoelma.” Eli itse en tiennyt mitään, mutta tiesikö tekoäly paremmin? Jos…

Se wanha wainooja wainoo nytkin!
Yleinen / 26.3.2023

Kari Tarkiainen Se Wanha Wainooja Käsitykset itäisestä naapurista Iivana Julmasta Pietari Suureen Suomen Historiallinen Seura, Helsinki/Jyväskylä, 1986, 349 sivua Elämme parhainaan aikaa, jolloin on kulunut yli vuosi Venäjän barbaarimaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan. Oikeastaan mitään rationaalista syytä tuolle aggressiolle ja sodalle ei ole, vaan se perustuu Venäjän itselleen luomaan mielikuvaan suuresta imperiumista, joka on pelastava tuhoon tuomitun vääräuskoisen Euroopan ja se pelastaminen on siis aloitettu Ukrainasata. On ollut uskomaton matka tämä lukeminen 38 vuotta sitten julkisaatetun kirjan opastus halki omankin perheen historian. Oikeastaan tämä Tarkiaisen kuvaama matka alkaa Iivana Julman, Ива́н IV Васи́льевич (1530 – 1584), isoisästä Iivana Suuresta, Иван Великий (1440 – 1505) ja Iivana Julman isästä Vasili III, Василий III Иванович (1479 – 1533), jotka molemmat käyttivät Moskovan suuriruhtinaan titteliä. Itse Iivanahan julistautui tsaariksi, perusteena käyttäen avioliittoa Bysantin viimeisen keisarin veljen tyttären kanssa. Oli muuten peruste, jonka avulla voisia kuka tahansa vaatia mitä tahansa. Filosofian tohtori ja professori Kari Tarkiainen on ollut todella aarrearkun vartijana, sillä on työskennellyt Ruotsin valtionarkistossa ensimmäisenä arkistonhoitaja vuosina 1978 – 1922, joskin välillä kolmen vuoden aikana Nordiska museetin arkistopäällikkönä. Hän seurasi Professori Veikko Litzéniä Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkiston hoitajana. Näin hänellä on ollut hieno pääsy eritoten Ruotsin valtioarkiston valtaviin ja todella vanhoihin kokoelmiin. Meillä…

Iivanoiden röyhkeydellä ei ole rajaa
Yleinen / 17.1.2023

Bengt Jangfelt Venäjä Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin (Vi och dom. Bengt Jangfelt on Ryssland som idé) Suomentaneet Veli-Pekka Ketola ja Taina Wendorf Siltala, Helsinki/Keuruu, 2022, 214 s. Jos joku kirja voi järkyttää maailmankuvaa, niin juuri tämä lukemani kirja pystyi se tekemää. Vielä kun lehdet kertovat, että Venäjä aikoo tuoda uuden armeijakunnan Karjalaan, niin sitä suuremmaksi järkytykseni ja sen myötä pelkoni kasvaa. Kirjan nimi on valittu hyvin mielenkiintoisesti, sillä oikeastaan Pietari ns. Suuri, on ollut vain eräänlainen välivaihe Venäjän suhtautumisessa Eurooppaan ja eurooppalaisuuteen. Putin on palauttanut venäläisyyden ns. korkean moraalin. Mitä sillä oikein tarkoitetaan, eli on oikeus surmat viattomia siviilejä ja lapsia ohjuksilla. Tosin Jangefelt hienosti ja todella karmivasti käy tämänkin uskomattoman myytin kimppuun. Tietenkin monimiljoonaiseen kansaan mahtuu hyvin erilaisia sukukuluttajia kuin myös niiden parsijoita. Suuri enemmistö, ja eritoten Venäjällä, on todella höynäytettyä ja virallisesti johdateltua uskomaan tarinat ylevästä ja moraalisesti korkeasta kansasta. Voi kutenkin käydä niin kuin Jangfelt toteaa siteeratessaan 1853 – 1900 elänyttä venäläistä ajattelijaa Vladimir Solovjeviä, että: ”Kansallinen itsetietoisuus on yksi asia; mutta kun kansan itsetietoisuus muuttuu itsetyytyväisyydeksi ja itsetyytyväisyys lähenee itsepalvontaa, sen luontainen seuraus on itsetuho; satu Narkissoksesta on kehotus yksilöiden lisäksi kokonaisille kansoille.” Kun en halua kerrata tässä kaikkea sitä kamaluutta, jota kirja pitää…

Kirjavisa 1/2023
Yleinen / 17.1.2023

En itse ole suuremmin innostunut tai kiinnostunut tämän kirjoittajan teoksista, joita on uskomattoman runsaasti. Tietenkin hänen väitöskirjansa oli kohtuullisen mielenkiintoinen ja uutta antava. Eritoten olen kiinnostunut 1800-luvun lopun Pariisista ja sen elämästä. Todella tunnettu ja arvostettu ranskalainen kirjailija Émile Édouard Charles Antoine Zola kirjoitti tuolloin kuvauseno maasta ajastaan eli Les Rougon-Macquart-kirjasarjan. Naisten paratiisi, jossa erityisesti keskitytään suuren tavaratalon rakentumiseen ja sen toimintaa on ollut lähellä minua. Juuri tätä aikaa ja tavallaan myös tuon Naisten paratiisin valtavaa ja uudenlaista maailmaa kuvataan nyt haetussakin teoksessa. Joskin kytky jää melkoisen pinnalliseksi, syynä tietenkin perustoimintojen sijoittuminen Suomeen ja sen ruotsinkielisiin piireihin 1800-luvun lopulla. Suuren isän eli taidemaalari Albert Edelfeltin ihan tavanomainen poika Erik on tämän teoksen keskiössä ja eritoten hänen suhteensa äitiin vapaaherratar Ellen de la Chapelleen. Teoksen nimi Tulirinta. En ole itse lukenut teosta, joskin sen paikoitellen lukaissut ja silmäillyt. Teoksen kirjoittaja on Anna Kortelainen, teos ilmestyi vuonna 2020 ja sen kustansi Tammi, jolla on hieno ura toistaan upeampien teoksien kustantajana.

Kekkosen puolesta?
Yleinen / 10.12.2022

Keijo Korhonen Naapurit vastoin tahtoaan Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan I 1920 – 1939 Tammi 1966, Helsinki/Lahti, 260s. Vuoden 2022 aikana olemme saaneet kokea moninaista ja hätkähdyttävää itänaapurimme toimesta. Onneksemme Suomi ei ole tällä kertaa ”eritystehtävän” varsinainen kohde, mutta välillisesti kaikella on vaikutuksensa kaikkeen, varsinkin kun se tapahtuu itänaapurimme toimesta. Onneksi on itselläni pieni ja hyvin vaatimaton kirjojen kokoelma, jota ei vielä voi miksikään kirjastoksi kutsua. Nytkin jostain ihmeestä silmiini osui tämä Keijo Korhosen (1934 – 2022) teos tuolta muinaiselta Kekkosen kaudelta. Olihan Kekkonen valittu toiselle kaudelleen ja hän osoitti hyvin valtansa täydellisyyden. Olihan Kekkonen valittu toiselle kaudelleen ja hän osoitti hyvin valtansa täydellisyyden. Teossarjan toinen: Turvallisuuden pettäessä II: Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan. Helsinki: Tammi, 1971, osa ilmestyi myöhemmin. Omat lähtökohtani olivat varsin toisenlaiset kuin professori Korhosen, joka oli enemmän kuin täysin rinnoin tukemassa Kekkosen politiikkaa. Itse, ja samalla myös vanhempani ja isovanhempani, lukeuduin selkeästi Väinö Tanneria kannattavaan sosialidemokraattiseen siipeen. Olimme tuolloin poliittisesti hylkiöitä, mutta miten nykyinen pääministerimme Sanna Marin meitä hellikään? Tänään näet, Helsingin Sanomat ihan pääkirjoituksessaan puhui molemmista, siis Tannerista ja Marinista: ”Väinö Tannerin (1881 – 1966) aikaan SDP oli Suomen neuvostovastaisin puolue. 1960-luvun jälkipuoliskolla se teki täyskäännöksen Kekkosen Linjalle. Sanna Marinin Venäjän sotaan liittyvä retoriikka on taas sellaista,…

Kirjavisa 18/2022
Yleinen / 8.12.2022

Arvoisa Visaisäntä, Kirjavisa 18/2022 On se vaan niin ihmeellistä, että vanhakin nuortuu, kun joulusta puhutaan ja sitä touhutaan. Ja kuin Visaisäntä osaakaan valita taas tekstin, joka menee luihin ja ytimiin. Ajateltavaa, pohdittavaa ja löydettävää oli tälläkin kertaa. Onneksi on kerännyt paikkakunnan kirjallisia tuotteita tietokemuistiin muutaman terabitin verran. Näin saatoin tehdä hakuja omalle ”lisä- ja apumuistilleni”. Ja löytyihän teksti kokonaisuudessaan ja tekijäkin kävi ilmi, vaan missä se oli julkaistu ensiksi ja milloin. Sitä eivät tietoni osanneet kertoa. Taas piti lähteä isolle kirkolle, jonka kirjastossa on hieno kotiseutu kokoelma aiemmin eläneiden ja nykyisten kirjoittajien tekstejä. Ja niitä kirjoja ja vihkosia oli tältäkin kirjoittajalta paljon. Mutta tuo runo, joka on edellisen vuosituhannen alussa kirjoitettu, kuvaa hyvin eriarvoista yhteiskuntaa, joka Suomessa oli jokapäiväistä eli kurjuutta ja puutetta suurelle osalle kansasta. Eivätkä köyhät kirkon rotat, kirkkovaivaiset, saa syödäkseen kuin kirjankansia. Mutta rusthollin laiskat rotat lihoo ja niillä ovat päivät kuin herroilla. Todella hienosti runoilija onnistuu sijoittamaan räikeän eriarvoisuuden keskelle vaurauden runsasta joulua. Tosin ihan lopussa hiven saavat kirkonhiiretkin tuta joulun, niukasta, mutta kuitenkin. Runoilija muutti Hämeenlinnan varhaisessa lapsuudessaan. Hänen vanhempansa olivat aiemmin asuneet Tukholmassa ja siten ruotsalaisia. Poika kuitenkin oli päättänyt suomalaistua ja niin hän yhdessä Eino Leinon kanssa kulutti Hämeenlinnan Lyseon penkkejä. Poika oppi…

Kansallismurhako?
Yleinen / 6.12.2022

Tuomas Heikkilä Lalli, Kansallismurhaajan muotokuva Tammi, EU, 2022, 224 sivua “Le danger de l’histoire est qu’elle paraît facile et ne l’est pas.” Paul Veyn: Comment on écrit l’histoire, essai d’épistémologie: p. 267 Harvoin saa luettavakseen historiasta kertovan kirjan, joka pläjäyttää koko tutkimuksen tuloksen esille jo muutamalla ensimmäisellä rivillään. Tuoman Heikkilän kirja myyttisestä Lallista kuitenkin tekee näin ja on erinomaisen kirja mitä mainioin alku. Heikkilä siis kirjoittaa: ”Alussa olivat jää, kirves ja Lalli. Keskiaikaisen kertomuksen mukaan talonpoika Lalli kohtasi Suomessa kristinuskoa levittäneen piispa Henrikin 1150-luvulla ja tappoi hänet. Tapahtuma on Suomen historian alkuräjähdys. Tarina ei kuitenkaan ole totta. Se on rakennettu ja vuosisatojen hioma yksinkertaistus, kiteytys pitkästä kulttuurisesta ja historiallisesta kehityksestä.” Ja tämän yleensä kirjan loppurutistukseen liittyvän toteamuksen jälkeen alkaa väitteen ja näkemyksen todentaminen, sen on todella mielenkiintoista, hyvin jäsenneltyä ja nautittavaa tiedettä. Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori ja yleisen historian dosentti panee parastaan ja vieläpä aiheessa, jota useat suomalaisen pitävät kallioon hakattuna totena, ihan kuten Runebergin kirjallista hahmoa Sen Dufvaa tai sitten Väin Linnan Koskelaa. Viimemainittu on oikeastaan nykyihmiselle ehkä paras kuvitteellinen hahmo, jolla on yhteyksiä Linnan esikuvinaan käyttämiin eri henkilöihin. Kuten kirjoittaja toteaa, niin ”Kyse on tyypillistä paikasta toiseen vaeltavista tarinoista, joilla pyrittiin sitomaan tietyt maantieteelliset paikat osaksi Jumalan suurempaa suunnitelmaa.”…

Todellista tietoa Euroopasta
Yleinen / 7.11.2022

Eurooppa ”L’Europe” Fernand Braudel (toimittanut) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Tuomas M. S. Lehtonen Vastapaino 1992, 174 sivua Jo 30 vuotta on mennyt ja tämä pieni ranskankielinen teos sai suomenkielisen asunsa. Suomennoksen ilmestymisen aikaan Suomi oli liittymässä osaksi läntistä maailmaa ja hylkäämässä itäisen napanuoransa. teos oli ilmestynyt Pariisilaisen suuren kustannustalon Editions Flammarion toimesta ja vuonna 1987. Paljon on kolmessa vuosikymmenessä ehtinyt tapahtua niin Suomessa kuin maan suhteissa Eurooppaan ja muuhun maailmaankin. Euroopan Union jäsenyyden lisäksi olemme osa valuuttaunionia, Schengen aluetta sekä ihan siinä hilkulla on, että luiskahdamme vielä Natoonkin. Siitä ei tarvittu kansanäänestystä sillä Venäjän aggressio Ukrainassa sai suomalaiset muuttamaan mieltää sellaisella vauhdilla, että kansa vei ja poliitikot vikisivät. Kirjoittajat ovat todellisia Eurooppan konkareita. Braudel itse on juuri niitä henkilöitä, joiden kokemuksen pohjalta haluttiin luoda yhtenäinen Eurooppa, jossa ei enää koskaan olisi sotia. Olihan hän itse ollut pitkään sotavankeudessa Saksassa ja tuntenut sodan raakuuden. Tosin kun vuonna 2022 tarkastelee tilannetta, niin Euroopassa käydään todella tuhoavaa hyökkäyssotaa natsien hirmuvallan lailla, nyt toimijana on itäinen roistovaltio. Esipuheessaan Tuomas M. S. Lehtonen tuo esille niin Annalistisen historiankirjoituksen koulukunnan kuin se merkittävän jäsenen Fernand Braudelin. Lyhyet luonnehdinnat hänen kahdesta merkittävästä teoksestaan. Ensiksi tulee väitöskirja, jota kirjoitettiin sotavankeudessa Saksassa, siis ilman lähdemateriaalia ja melkoisen vaikeissa olosuhteissa….

Kirjavisa 15 – 2022
Yleinen / 4.11.2022

Tuli jälleen runsasta käyttöä mietintämyssylle. Tutulta tuntui visan kohde, mutta ei vaan tahtonut millään täsmentyä, että kuka ja mistä? Ehkä keskeisenä syynä oli visan vinkki, sillä lopulta tajusin, että sehän aloittaa sekä lopettaa haetun teoksen. joka on todellinen mestariteos kirjailijalta, joka tuotanto ei ole perinteistä proosaa tai runoutta, vaan mestarillinen sekoitus kaikkea mahdollista. Mutta myös yhteiskunnallista kirjallisuutta. Kirja auttaa ymmärtämään montaa erilaista ongelmaa, jotka juuri nytkin niin Euroopassa kuin muuallakin kuvat enemmän kuin ajankohtaisia. Kirjailija auttaa ymmärtämään miksi ukrainalaiset eivät halua palata entiseen ”onnelaansa” Venäjän yhteydessä. Tästä on karmivana esimerkkinä hän synnynmaansa kokema Nicolae Ceaucescun diktatuuri. Kun kirjailija kuului Romania saksakieliseen vähemmistöön, niin yhteiskunnalta ei voinut odottaa kuin painostusta ja sortoa. Sorrettuna ja sekä etniseen, että kielelliseen vähemmistöön kuuluvana hän koki teostensa sensurointia ja julkaisemisen vaikeuksia. Kun hän avioitui toisen samaan vähemmistöön kuuluvan kirjailijan Richard Wagnerin kanssa, joka oli myös poliittinen aktivisti, niin oli edessä molemmilla vain yksi mahdollisuus. Onneksi keillä on kielellinen kotimaa, joka tietenkin valikoitui tuon ajan poliittiseksi Länsi-Saksaksi. Kysymykseen ei tullut mahdollisuus DDR:n kansalaisuus, sillä siellä on samankaltainen yhteiskunnallinen järjestelmä kuin synnyinmaassa Romaniassa. Vuonna 1994, eli seitsemän vuotta Saksaan siirtymisen jälkeen, ilmestyi nyt käsillä oleva teos Herztiert eli Sydäneläin, jonka Raija Jänicke käänsi suomeksi vuonna 1996. Juuri…

Kirjavisa 7

Arvoisa Visaisäntä, Nyt tuli osuma, sillä viimeisi ovat olleet aivan liian vaikeita kuten Marlowekin. Kyse nyt tällä kertaa on todellakin maailmankirjallisuudesta ja samalla itselleni merkittävästä kirjallisuudesta ja juuri tämän kirjalilijan teosten kautta. Kun opiskelin 70-luvulla Brysselissä, niin yliopiston vaatimusten mukaisesti ohjelmassa oli myös pakkoflaami. Nyt tässä astui kuvaan m. tämä teos kirjailijan muiden teosten myötä. Kirja, kuten useat tekijän teokset, oli käännetty flaamiksi, virallisesti hollanniksi. Olin niitä aiemmin lukenut niin suomeksi kuin tankannut ruotsiksi, mutta olivathan ne tuttuja kuitenkin. Siinä minä sitten luin rinnan Laila Järvisen suomennosta, alkuperäistä ruotsiksi kirjoitettu ja flaamin kielistä teosta, niin ja opin kuin opinkin riittävästi pakkoflaamia. Se oli kuitenkin iloinen asia, sillä silloin valaistuin kirjoittajan syvällisestä ja hyvin inhimillisestä filosofiasta. Juuri kirjailijana ja kuvataitelijana esiintynyt kirjailija on minun mielestäni erityisesti syvällinen filosofi, joka on tuottanut kauneinta kuvaa ja upeinta tekstiä, mitä suomalaisessa filosofiassa on tuotettu. Niin tämä minun johdattelijani flaamin kielen salaisuuksiin oli tietenkin Tove Jansson ja hän huikaiseva teoksensa kolmikkona Mumintrollet på kometjakt, Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Een komeet boven Moeminvallei. Tulevaa kesää toivotellen ja pysytään terveinä ja uskotaan hallituksen näkemyksiä.