Todellinen vaihtoehto USA:lle

Bernie SandersMahdollisuuksien maaYhdysvaltojen vaihtoehtoinen tulevaisuusOur Revolution: A Future to Believe InSuomentanut Kirsimarja TielinenInto Kustannus, Helsinki/Riika, 2018, 433 sivua Tämä teos on ollut todellinen yllätys ja sen menestys on häikäisevä. Siitä tulli kirjakauppa Amazonin myydyin teos samana päivänä, kun se julkaistiin marraskuussa 2017. Nyt tämä teos on myös saatavana suomeksi. Tämä on todellinen opaskirja amerikkalaiseen presidentinvaalijärjestelmään ja samalla koko yhteiskuntaa juuri sellaisena kuin se oikeasti on, eikä vain elokuvien ja muun propagandan välityksellä nähtynä. Bernie Sanders on juutalaisista vanhemmista syntynyt New Yorkin Brooklynissa vuonna 1941. Hän on pääosan elämästään viettänyt Vermontin osavaltiossa, joka ulottuu aina New Yorkista Kanadan rajalle. Askel kerrallaan hän on noussut yhteiskunnallisen hierarkian portaita. Aloittaen kotikaupunkinsa valtuustosta, ja sitten pormestarina. Merkittävää on, että hän on pystynyt työskentelemään ja toimimaan Yhdysvaltain tiukassa kaksipuoluejärjestelmässä sitoutumattomana. Hänellä ei siis missään vaiheessa ole ollut kummankaan mahtipuolueen suuria tukirahoja taustanaan, vaan on aina pärjännyt vähällä ja joukkovoimalla. Viimeiset vuodet hän on ollut senaattori, joka sitoutumattomana edustanut Vermontin osavaltiota. Tätä ennen hän toimi pitkään kansalliskokouksen jäsenenä ja ainoana Vermontista valittuna. Vähän yli seitsemänkymppiseksi hän on todella kokenut hienon uran, joka on tehty ilman suurten puolueiden tukea ja kansan tahdosta. Vuoden 2016 lopulla yhdysvallissa suoritettiin presidentinvaali- Koska Obama ei voinut enää esiintyä ehdokkaana oli demokraattien…

Ihmisenä olemisen opas

Pekka KuusiTämä Ihmisten maailma WSOY, Helsinki, 1982, 494 sivua Pekka Kuusen kirja saavutti uutuutena suuren julkisuuden, olihan kirjoittaja oikeastaan suomalaisen hyvinvointivaltion isä ja sen teoreettisen sekä toiminnallisen perustan hahmottelija. Hän oli siis kirjoittanut jotain melko erilaista, mutta samalla ihmisen globaalista minuudesta, Aiemmin hän suurmenestyksen kokenut teoksensa oli nimeltään 60-luvun sosiaalipolitiikka ja se ilmestyi vuonna 1961, ja siitä otettiin lukuisia painoksia. Ei oli ihme, vaikka se olisi vieläkin yliopistollisena oppikirjana, joskin enemmän sosiologian historiaa kuin tulevaisuutta kartoittavana teoksena. Olen hankkinut kirjan itselleni pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen ja muistan se silloin lukeneeni. Ehkä en vielä tuolloin, nuorena ja melko naivin kaverina sitä kunnolla ymmärtänyt, voihan olla, että en ymmärrä vieläkään, mutta jotakin enemmän tajuan ja tiedostan nyt kuin kirjan ilmestymisen aikoihin. Mutta 80-luku oli hyvin erilaista aikaa kuin nykyinen ja silloin eivät luonnon arvot ja ihmisen suhde olleet vielä niin kriittisessä tilanteessa kuin ne nyt ovat. Muuta ensiksi jotain kirjoittajasta. Pekka Kuusi (9.7.1917 – 25.5.1989) oli valtiotieteen tohtori ja hän hahmotteli siis suomen sosiaalipolitiikan suuntaviivat 60-luvun alussa, eli hän loi perustan hyvinvointivaltio Suomelle. Hän oli alkoholipoliitikko ja teki varsinaisen työuransa Alko Oy pääjohtaja, joskin hän oli myös kansanedusta ja ministeri Suomen hallituksessa. Valtiotieteen tohtori ja dosentti Erkki Tuomioja kirjoitti väitöskirjansa: Pekka…

Työväenhistoriasta

Tehtävänä työväenhistoriaTyöväen historian ja perinteen tutkimuksen seura 30 vuottatoim. Jarmo Peltola ja Erkki VasaraTHPTS, Turenki 2018, 225 sivua Rakastettava Ylhäisyys, Lähetin Sinulle jokunen aika sitten sähköpostin liitteenä skannauksen tämän teoksen eräistä sivuista. Samalla lupasin kertoa enemmän niin teoksesta kuin juuri tuosta skannatusta sivustosta. Lainaus tai oikeammin kopio oli peräisin sivuilta 28 – 31, ja ne ovat osa Markku Hykkäsen artikkelia Ajattelun historian anti, joka täyttää kirjan sivut 25 – 40. Eittämättä tämä artikkeli on koko melko suppean teoksen kaikkein mielenkiintoisin, siis henkilökohtaisesti ajateltuna. Tämä kirja on eräänlainen yhteenveto THPTS:n 30 vuotisesta toiminnasta alusta asti mukana olleiden ja myöhemmin mukaan tulleiden musteluina ja tavallaan tieteelisien metodien mukaisesti kirjoitettuina. Mielenkiintoisella tavalla siinä yhdistyvätkin sekä tieteelliset metodit, että henkilökohtainen muistelu ja omat ja henkilökohtaiset preferenssit. Kirjan omassa esittelyssä todetaan, että ”THPTS:n siipien suojissa harrastettu historian tutkimus on ehkä parhaimmillaan ollut yhteiskuntahistoriallista, laaja-alaista tutkimusta, jossa ilmiöihin on pureuduttu niin talouden, sosiaalisen kuin poliittisenkin kautta sukupuolinäkökulmaa unohtamatta. Myös perinteisempääkin työväen sosiaalihistoriaa ja poliittista historiaa puolue- ja järjestö -historioineen on hyvin siedetty. Erityisesti seuran toiminnan viimeisten vuosikymmenten aikana työväen tutkimuksen piiriin on yhä vahvemmin tullut työväenkulttuurin monimuotoinen tutkimus.” Kirjan kirjoittajat ovat kaikki erityisen ansioituneita historioitsijoita, ja he toimivat joko professoreina tai dosentteina eri yliopistoissa. Eli kirjoitusten…

Ihminen on ihmiselle susi

Sirpa KähkönenVihan ja rakkauden liekitKohtalona 1930-luvun SuomiOtava, Keuruu, 2010, 287 sivua Opin tietämään kuka on Sirpa Kähkönen vasta elokuun 21. päivä vuonna 2017. Osallistuin näet tuolloin paripäiväiseen Työväen Historian ja Perinteen Seuran järjestämässä seminaariin Työväemuseo Verstaalla Tampereella. Tuossa tilaisuudessa Kähkösen esitelmän aihe oli ”Tammisaaren yössä. Sisällissodan toinen näytös 1930-1933 pakkotyölaitoksen muurien sisällä”. Luento oli todellinen menestys ja sitä todistaa yleisön pitkät ja raivokkaat aplodit, joita Sirpa osakseen sai. Aihe oli suoranaista jatkoa nyt lukemalleni kirjalle ja toimi eräänlaisena tiivisteenä ja samalla pontimena kirjan lukemiselle. Tosin meni puolitoista vuotta ennen kuin aloin lukemisen. Kirjan tosin hankin ainakin vuosi sitten, mutta aihepiiri tuntui niin ranskalta, että minulla ei yksinkertaisesti ollut henkisiä, ei varmaan myöskään fyysisiä voimavaroja lukemiseen. Sirpa Kähkönen on historian maisteri, mutta hän osaa myös todella kirjoittaa sujuvasti, helppolukuisesti ja lukijan mielenkiintoa ylläpitävästi. Tämä kirja on kaunis kunnianosoitus hänen omalle isoisälleen, joka monesti joutui kokemaan poliittisen vangin elämää Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Minusta Kähkönen kuvaa hyvin elävästi niitä vaikeuksia, kun koko yhteiskunnan koneisto ja varsinkin sen natsimieliset alemmat virkamiehet tekivät kaikkensa, jotta poliittiset vangit eivät olisi ihmisiä eivät saisi mahdollisuutta itsekään kokea omaa ihmisyyttään. Kirja on hienoa ja sujuvaa tekstiä, mutta silti se oli osittain vaikeaa luettavaa. Kuvaukset vankien epäinhimillisestä kohtelusta olivat todella…

Viikon 2 kirjavisa

Olemme tottuneet käsitykseen Miina Sillanpäästä maamme ensimmäisenä naisministeriä. Tämä on varmasti pätevä ja hyvä käsite, joka korostaa Tämä loistavan naisen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja työväenliikkeessä Voidaan kuitenkin keskustella, onko tarpeellista ottaa ministerien joukkoon esim. ennen itsenäistymistä vaikuttaneet senaattorit kuten Oskari Tokoi, joka oli senaatin puheenjohtaja eli pääministeri vuonna 1917. Muuten taisi olla maailman ensimmäinen sosialisti tuossa tehtävässä? Nyt kun vietämme sisällissodan satavuotista muistoa, niin minkä arvon annamme Punaisten kansanvaltuuskunnan jäsenyydelle, sillä toimihan se, tosin melko lyhyen aikaa, Suomen väestörikkaimmalla alueella. Jos heille kuuluu senaattorin arvoinen status, niin naisministereiden tai vastaavien lukumäärä lisääntyy kahdella eli Hanna Karhisella, joka oli sisäasian valtuutettu ja Hilja Pärssisellä, joka toimi sosiaaliasiain valtuutettuna, joka hoiti eritoten kuluasiat. Hilja Pärssinen os. Lindgren, käytti myös pseudonyymia Hilja Liinamaa ja vaikutti joukoissamme 1976 – 1935. Hän oli opettaja, toimittaja, kansanedustaja, kirjailija Työläisnaisliiton puheenjohtaja, poliittinen vanki, joka kuitenkin jäi henkiin. Nyt kyseessä oleva sitaatti on Hilja Liinamaan-Pärssisen teoksesta Muistojen mailta, Runoja, joka ilmestyi Helsingissä 1926. Runossa on vahva tuulahdus vankeusajalta, joka jatkui vuoteen 1923 saaja ja jonka jälkeen elämä ei koskaan palannut entiselleen. Professori Maria Lähteenmäki on kirjoittanut Kansallisbiografiaan todella ansiokkaan elämäkerran Hilja Pärssisestä.

Kirjavisa

Arvoisa Visaisäntä, Kahden viikon tauko ja loma kaukana korvessa, jossa ei ollut nettiä, ei lehtiä eikä oikein mitään. Niin olihan siellä toki eräs Euroopan pahimmista rikollisliigoista eli Kittilän kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto. Ei siellä ole Demokraattia eikä työväen kirjallisuutta. Vain kähmintää ja rikollista toimintaa on Kepulandiassa/Kittilässä. Mutta nyt suksi luistaa ja rokolliset ovat jäänet sisareni kiusaksi. Vinkit visaan olivat vähäiset, mutta oikeastaan riittävät. Kun vielä on tutun tuntuinen lainaus niin ei muuta kuin ajattelemaan. Tietysti kyseessä on todella työväenkirjallisuuden järkälemäinen edustaja Toivo Pekkanen (1902 – 1957). Ote oli hänen kirjasta Tehtaan varjossa, jonka ole melko monesti lukenut ja joka on todella paljon vaikuttanut omaan poliittiseen maailmankuvaan. Pekkasta tai hänen tuotantoaan ei tarvitse muille kanssatietäjilleni paljon esitellä. On vain todella iso harmi ja menetys nykyiselle nuorisolle, että he eivät taida isommin tutustua Toivo Pekkasen tuotantoon, onhan tuo tuotanto todella vaikuttanut paljon myöhempäänkin kirjallisuuteen. Oikeastaan tekemisen Levin korvessa liittyi Tehtaan varjossa teokseen. Isä palaa vankileiriltä kotiin heti teoksen alussa. Mutta mikä oli syynä sisällissotaan? Tutkin asiaa Kustaa Paturin ja vapaaherra Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen välisestä lehdistö debatista vuosina 1859 – 1860. Vankka porvari ja suomettarelainen Koskinen vastusti kaikkea yhteiskunnan puuttumista vaivaishoitoon, Se hänen mielestään aiheuttaa vain kärsimystä ja kaikkien halua olla vaivaisia. Paturi, talonpoika Janakkalasta,…

Viitahan se… siis Lauri Viita!

Yrittelin vasta Demokraatin kirjavisaan ja ehkä jopa onnistuin oikean vastauksen antamisessa. Seuraavasti vastasin- Arvoisa Visaisäntä, Alkuvuoden aika olen usein saanut vain ihmetellä kanssaosallistujien valtaisaa tietomäärää, ja onneksi meillä on vielä kirjallisuutta tuntevia henkilöitä. Vaiko ovatko he kokoontuneet kaikki Demokraatin kirjavisaan? Viikon 12 sitaatti, vaikka ei kovin paljon vinkkejä annettu, oli kovin tutun tuntuista, muistikuviakin se herätti – myönteisiä sellaisia. Mutta onneksi vastausaikaa annettiin runsaasti ja samalla se tarkoitti uudelleenlukemista ja suunnatonta nautiskelemista. Kaikki tuo oli varmaan syntiä. Kun vielä äänen lueskelin, tosin kotiolissa, mutta silti… Ihan omasta aktiivisesti käytössä olevasta hyllystöstä se löytyi. Ei tarvinnut menne autotallin varastoihin tai edes pienelle tai suuremmalle kirkolle etsimään. Taitaa lähes jokaisella suomalaiselle noita Lauri Viidan runoja olla ihan omassa hyllyssä. Alkuperäisesti Lauri Viita julkaisi kokoelman Käppyräinen vuonna 1954, ja siellähän se tietenkin on. Itse toki luin runon kokoelmasta Kootut runot, ja mukana on hieno Marjukka Kaasalaisen essee Lauri Viita runoilijana. Teos on julkaistu vuonna 1966 ja sivulla 237 runoilija toivoo Tanenkin tekevän rakkausrunon.

Ystävän omakuva 50-luvulta

Kaarina ValoaaltoEinen keittiö, Eines kökKaunokirjallisia tunnelmapalojaTammi 2002, 148 sivua Jostain ihmeen syystä minulla on ystäviä ja kavereita, jotka ovat julkaisseet ajatuksiaan ja näkemyksiään kirjan muodossa. Kirjoja on ilmestynyt joiltakin useasti ja toisilta harvemmin. Mutta yhä ystäväni luottavat, tänä IT-aikanakin kirjan käyttöjärjestelmän voimaan. Ja minusta se on vain hyvä ja oikeudenmukainen asenne. Kaarinan on tuntenut jo hamasta 60-luvun ajasta lähtien. Olemme jopa yhdessä osallistuneet mielenosoituksiin, minulle hyvin, hyvin harvinaista, ja esittäneen näkemyksemme Seppo Kivistön erottamista vastaan. Kaarina oli erinomaisen sitoutunut ns. kolmannen sektorin vapaaehtoistyöhän, jossa Emmaüs-yhteisön muodossa tarjosi hänelle mahdollisuuden toimia. Useat vuoden hän viettikin Jokioisten Emmaüs-yhteisön jäsenenä. Mutta vuodet ovat osittain pirullisia ystäviä, sillä ne erottavat, joskin myös yhteen saattavat. Näin on käynyt minulle ja Kaarina Valoaallollekin. Mitä tulee teokseen Einen keittiö, Eines kök, niin teos on enemmän kuin kirjoittajansa näköinen ja häneltä se kuulostaakiin, joka sivulta ja joka lauseesta tulee esille Kaarinan hyvin persoonallinen henkilö, jonka luonne ymmärtää jokaista ihmistä ja eläintä. Ottaa herkällä vaistolla huomioon koko elävän elämän. Keskeiseksi kohteeksi kuitenkin nousee Helsinkiläinen parempien ihmisten kerrostalo, joka sijaitsee Töölöössä, josta kuppa oli lähtenyt jo aikoja ennen kuin tämä kirjan parempi väki sinne asettui suuriin ja tilaviin asuntoihinsa. Kaarina kuvaa omaa 50-luvulle sattunutta lapsuuttaan, jota varjosti hiljattain käydyt sodat…

Hienoa historia yksilöstä

Leena Rossi Yksilö ja ympäristö Maalari Frans Lindin (1903 – 1988) elinikäinen ympäristösuhde muistiedon ja maisemamaalausten valossa Turun yliopisto, väitöskirja Turku 2015, 111 sivua Leena kiltti, vihdoinkin sain luettua väitöskirjasi ja se oli mieltä liikuttava kokemus. Se tuntui vaan jotenkin niin tutulta ja tavallaan jopa itse koetulta. Siinä oli varmasti yhteisen opettajamme Veikko Litzénin maailmankuvaa ja kuvaa historian tutkimuksesta. Ne olivat puolestaan osittain syntyneet hänen kiinnostuksestaan ranskalaiseen annalistihistoriotsija Marc Blochiin. Miten syvää kiitollisuutta tunnenkaan Veikkoa kohtaan kun hän aikoinaan oli minulle tärkein henkilö matkalla historian tieteelliseen tutkimukseen ja yleensäkin historian maailmaan. Pohdit todella mielenkiintoisesti ja perusteellisesti esimerkiksi haastattelujen käyttöä historiankirjoituksen materiaalina. Tietenkin olet hankkinut hyvät perustelut valinnallesi, joka on enemmän kuin toimiva. Juuri esim. haastattelujen ja muistiedon merkitystä ovat korostaneet molemman aiemmin jo mainitsemani idolini ja mestarini. Luin juuri kutenkin uutena painoksena akateemikko Heikki Wariksen väitöskirjan vuodelta 1934 ja siihen olennaisesti liittyvän toisenkin osan. Kolmas osahan ei koskaan valmistunut. Kyseessä on sosiaalihistorian ja sosiaalipolitiikan perusteos yhteiskunnan rakentuminen Pitkänsillan pohjoispuolelle I ja II. Ensimmäistä kertaa ne ovat julkaistua samassa niteessä, ja Into-kustannuksen toimesta. Teoksensa molemmin osissa, ensimmäinen keskittyy alueen kasvuun ja olosuhteisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja toisessa osassa hän käsittelee lähes kaikkea elämään ja kuolemaan liittyvä, Waris suvereenisti käyttää tilastoja ja…

Ilkka, mon amour

Ilkka Taipale Venäjä mon amour Into-kustannus, 2015 296 sivua Olen tuntenut Ilkka Taipaleen jo siitä lähtien kun hän siviilipalveluksenaan suunnitteli meille hämäläisille uutta Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Mielenkiintoista on kuitenkin, että Ilkka vaan jaksaa ottaa kantaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin ja Keskussairaala poistuu käytöstä ja uutta jo kovalla vauhdilla suunnitelleen. Eli Ilkka Taipale on toimivampi ja ikuisempi kuin keskussairaala! Nyt lukemani kirja kertookin tosi värikkään elämän erilaiset ja moniväriset tapahtumat. Kirjassa ei säästellä vauhtia eikä hurjia tilanteita. Ytimekkäästi vain tapahtuu paljon. Kaikki ei mene aina kuten suunnitellaan ja halutaan, näin se on tietysti myös Ilkka Taipaleenkin kohdalla ollut ja varmaan tulee jatkossakin olemaan. Ja jatkua tulee varmasti, sillä Ilkka on kuin Duracell-pupu, ja jatkaa täydellä vauhdilla elämää ja aina eteenpäin. On todella vaikeata laatia mitään arvojärjestystä Ilkan tekemisistä. Tuo tekemisen kenttä on todella laaja ja ulottuu yhteiskunnallisen elämän ja siinä elävän yksilön laidasta laitaan, ja menee sein jopa laitojen ylikin. Ehkä pienen tavallisen ihmisen puolustaminen ja hänen asiansa ajamisen on yksi merkittävistä Ilkan toiminnan kohteista. Lisäksi syrjäytyneet miehet ovat olleet aina Ilkan sydäntä läsnä. Voin vain ihailla hänen tarmoaan meidän miesten heikompien asiaa ajaessa. Siinä ovat vankilat, mielisairaalat ja sosiaalijärjestelmä saaneet tuta Ilkan toiminnan. Voin kait lukea itseni hyväosasiin, mutta silti Ilkan toiminta on…