Ossin Blogi

Erkki Tuomioja Siinä syntyy vielä rumihia Poliittiset päiväkirjat 1991 – 1994 Tammi, 2014, 680 sivua.   Tunnuistaan heti aluksi, että minä olen syyllinen tai ainakin osasyyllinen. Kun Erkki palasi päivänpolitiikkaan oltuaan kaupunginjohtajana vuodesta 1979 vuoteen1991, niin heti vuonna 1991 käydyt vaali saivat minut äänestämän Erkkiä. Näin tein koko Helsingissä asumiseni ajan. Tästä tekemisteni sarjasta olen ylpeä ja siksi tämä kirjoitus ei edes yritä olla neutraali, vaan käsittelee Tuomiojaa suurella arvostuksella, silkkihansikkain ja hellästi. Erkki Tuomioja on ollut ja on yhä monessa mukana. Jo pelkkä eduskunnan virallinen henkilökuva saa tavallisen ihmisen kalpenemaan. Kun siihen lisätään tieteellinen ja muu kirjoittelu, runsaat puheet, alustukset ja esitelmät erilaisissa järjestöissä ja niiden tilaisuuksissa, niin tekemisen määrä ylittää monikertaisesti kaltaiseni tavallisen tallaajan tekemisen määrän. Kirjansa esipuheessa Tuomioja kertoo, että hänen muistiinpanomerkintänsä ovat tuoreita, yleensä samana päivänä kirjattuja. Ehkä siksi hän vähän tasoittelee esipuheessaan ja toteaa: ”Mielipiteeni ja arvioni ovat monista asioista kokemuksen, tiedon ja toivottavasti myös ymmärryksen kertymisen myötä muuttuneet. Sama koskee myös henkilöistä tekemiäni arvioita ja kommentteja. Olen kunnioittanut tällaisten merkintöjen autenttisuutta.” Tämä tuo Tuomiojan kirjaan tuoreutta ja samalla kertoo, miten hän on kulkenut ja edelleenkin kulkee omia teitään. Toki Tuomioja vakuuttaa, ettei ole korjannut sanomisiaan jälkikäteen. Tämä on uskottavaa, sillä niin kriittisiä useat näkemykset,…

Erkki Tuomioja Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1993 131 sivua Kirjan kirjoittaja lienee kaikille tuttu. Jotkut häntä kait vihaavatkin, mutta itse suhtaudun ikätoveriini kunnioituksella ja ihailulla. Syyt moiseen suhtautumiseeni ovat hyvin yksinkertaiset, hän on aina edustanut demokratiaa, yhteiskunnan muutosta rauhanomaisesti ja huolellisesti perustellen ja valmistellen. Myös eräänlainen radikalismi, uusien aatteiden ja näkemysten keskusteluun tuominen ja niiden puolesta toiminen, ovat olleet aina Erkki Tuomiojan hienoja piirteitä. Olen tietenkin lukenut tämän kirjan jo aiemminkin, muistaakseni heti ilmestymisen jälkeen, mutta nyt lukemisen takana ovat aivan toiset syyt. Pitäisi näet kirjoittaa Ranskan opiskelijaliikehdinnästä Yhdysvaltoja vastaan vuosin 1965 – 1968. Ja pitäisi olla jotain tietoa mitä me Suomessa tuolloin teimme. Tietenkin olen itse elänyt nuo vuodet, joskin melko vähän yhteiskuntaa tiedostavana yksilönä. Lisäksi tuon viimeisimmän vuoden vietin Pariisissa, jossa sain kokea tuon manifestaatioaallon päättymisen ja muuttumisen omaa ranskalaista yhteiskuntaa kritisoivaksi eräänlaiseksi kapinaliikkeeksi. Olin tietysti arka maalaispoika suuressa kaupungissa ja pääsääntäisesti tuon vuoden 1968 merkittävät tapahtumat menivät ohitseni. Ei tosi jälkiä jättämättä, mutta en kuitenkaan olisi ikinä voinut kuvitella osallistuvani mihinkään lakkoliikehdintään tai manifestaatioon, en vaikka kuinka vähäiseen tai pieneen tahansa. Nyt sitten pitää korjata aikaisempi arkailu ja tietää ainakin jotain 1960-luvustä ja nuorison toiminnasta Suomessa. Tässä osaltaan auttoi Erkki Tuomiojan kirja. Teos, joka oikeastaan on…

Erkki Tuomioja Sakari Tuomioja, suomalainen sovittelija Helsinki 1986, 390 sivua On todella mielenkiintoista miten taloustieteilijän ja historioitsijat pätevyyden omaava monitoimimies Erkki Tuomioja onnistuu kirjoittamaan varhain kuolleesta ja suureksi suomalaiseksi legendaksi muodostuneesta isästään tämän elämäkerran. Vastaus on hyvin yksinkertainen, poika onnistuu hienosti, käsittelee sekä hyvin positiivisia asioita, mutta ei väistä negatiivisiakaan faktoja. Mutta lainaan suurta suurempaa ja Erkki Aho on omassa blogissaan käsitellyt samaa kirjaa todella ansiokkaasti ja hän kirjoittaa asiasta ansiokkaasti. Toisaalta suuri suomalainen myytistö tarvitsee kotimaassa ansioituneiden suurten miesten lisäksi heitä, jotka ovat kansainvälisille kentillä luoneet merkittävää uraa. Juuri tällaiseen tehtävään kansainvälisen myytin suomalaisena rakennuspalikkana Sakari Tuomioja sopii hyvin, kuten Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen urheilijoina oma aikanaan tai Mika Häkkinen tai Ari Vatanen nykyaikaisina suurina myytillisinä sankareina. Rohkenen täten lainata Erkki Ahon blogiaan, joka löytyy osoitteesta http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2010/01/sakari-tuomioja-suomalainen-sovittelija.html: Sakari Severi Tuomioja (29. elokuuta 1911 Tampere – 9. syyskuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, diplomaatti, Suomen pääministeri vuoden 1953 toimitusministeristössä ja suurlähettiläs Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Oppiarvoiltaan hän oli lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari. Sakari Tuomiojan puoliso oli Vappu Illike Tuomioja (omaa sukuaan Wuolijoki), ja heille syntyi kaksi lasta, Tuuli ja Erkki. Sakari Tuomiojan vanhemmat olivat Walto Wihtori Tuomioja ja Laina Sofia Tuomioja, omaa sukuaan Boman. W. W. Tuomioja oli edistyspuolueen…