Erakkous on?

PeltonenErakotOmintakeisten suomalaisten elämäntarinoitaInto kustannus, Helsinki / Tallinna, 2020, 244 sivua Elämme erilaista aikaa, toissa päivänä tuli kuusi viikkoa täyteen vanhusten karanteenissa. Ennakkotieto vaati minut ja lankomieheni eristäytymään. Olen ollut käytännöllisesti katsoen kuusi viikkoa yksin, ei ole kuin puhelimen varassa keskusteluyhteyteni. Tosin ulkona ovat ystäväni käyneet ja toimittaneen mm. ruokaa, kirjoja ja muuta elämälle välttämätöntä Kuitenkin on ollut runsaasti aikaa lukea ja sivistää itseään. Itsensä sivistäminen ja siten oman minän rakentaminen ovat erittäin otollisia harrasteita tällaisena aikana. Tätä omaan minään kohdistunutta ja valtiovallane määräämää eristäytymistä vastaan on oma mielenkiintonsa Milla Peltosen kirjalla Erakot, joka käsittelee syytä tai toisesta eri tavoin erakoitumiseen päätyneitä henkilöitä ja usein jopa heidän erakoitumisensakin on hyvin erilaista ja eritoten sen syyt ovat todella moninaiset.  Ensiksi kuitenkin mainittava suomalaisessa populaarikirjallisuudessa harvinainen ominaisuus, jota oikeastaan viljelee vain suuri suosikkini Matti Klinge. Tämän teoksen kirjoittaja on käyttänyt onnistuneesti hyväkseen kaunokirjallisuutta, jossa usein kuvataan juuri erakoitumista. Ehkä heti alussa oleva viittaus Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen on juuri sellaista älyllistä hienoutta, jota harvoin saadaan suomeksi lukea ja kokea. Tämä on hyvin eurooppalainen tapa ja vielä erityisesti ranskalainen kirjoituskeino. Mutta toki muutkin, kuin vain kirjalliset tapaukset ovat päässeet mukaan ja varsinkin alkuosassa, jossa kerrotaan usein tarunhohtoisista Lapinkullankaivajista tai muista erakoituneista henkilöistä. Kirjan aloittavat…

Mikä reitti Suomesta Jäämerelle?
Lappi , Yhteiskunta / 26.3.2015

Esko-Juhani TENNILÄJäämeri kutsuuKoillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudetInto, 2014, 332 sivua Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja intomielinen ns. taistolaisuuden kannattaja Esko-Juhani Tennilä on julkaissut monessa suhteessa mielenkiintoisen kirjan. Mielenkiintoisen tuotos on suhteessa Tennilän menneisyyteen ja nykyisyyteen sekä suomen ja erityisesti Lapin tulevaisuuteen. Kaikki me vähänkin vanhemmat muistamme palavakatseiset ja erityisen pro-sovieticus-henkiset Suomen kommunistisen puolueen vähemmistöön kuuluneet henkilöt, joita usein myös taistolaisiksi tai stalinisteiksi kutsutaan. Tähän intomieliseen ryhmään kuului myös vuoden 2011 vaaleissa edukkuudestaan luopunut Tennilä, vaikka hän melkein täydellä varmuudelle olisi tullut valituksi Lapin kansanedustajaksi.Monivaiheinen kansanedustajan ura urkeni vaaleissa vuonna 1975 ja hän toimi kansanedustajana 36 vuoden ajan, se on paljon se! Ennen eduskuntaa Tennilä toimi toimittajana ja siihen uraan hän on palanut takaisin eläkeläisen roolissakin. Tämä kirja onkin eräänlainen raportti ja pamfletti Lapin ja Muurmanskin alueen mahdollisuuksista, jos sellaisia yleensä edes on.Kirja perustuu paljolti laajoihin haastatteluihin ja se on ollut juuri mahdollista Tennilän poliittisen menneisyyden tähden. Venäjällä ovat osittain vielä saman henkilöt tai perheet vallassa kuin olivat Neuvostoaikanakin. Osa on vain kohonnut yhteiskunnallisissa asekelmissä korkeammalle. Mutta Venäjällä on pitkä muisti ja kovin vähän on muuttunut sitten Neuvostoliiton päivien. Se jos mikä tulee kirjassa hyvin esille. Kolmas kokonaisuus on siis tulevaisuus, juuri tätä tulevaisuutta käsittelevä osio, Oikeastaan Tennilän menneisyyttä käytetään juuri tämän…

Kulttuuriteko Lapille

SAMULI PAULAHARJU LAPIN MUISTELUKSIA Salakirjat 2014 271 sivua ja karttaliite   Lappi ja sen kansa on saanut uudelleen painettuna arvoisensa teoksen. Samuli Paulaharjun vuonna 1932 julkaisema teos LAPIN MUITELUKSIA on ilmestynyt uutena, entistä ehompana painoksena. Kyseessä on kulttuuriteko Lapin kansalle ja sen menneisyydelle. Tässä kirjassaan Paulaharju keskittyy Länsi-Lappiin, jossa ei oikeastaan tunneta valtakunnanrajaa kuin osittain teoreettisena ilmiönä. Kustantajan ilmoituksen mukaan on tulossa samalta tekijältä Itä- ja Pohjois- Lappiin keskittyvä teos SOMPIO, Luiron korpien vanhaa elämää, joka ilmestyi juuri sotia edeltäneenä aikana vuonna 1939. Kansallinen elämäkerrasto määrittelee kirjoittajan seuraavasti: ”Paulaharju, Samuli (1875 – 1944) kansanperinteen kerääjä, veiston ja piirustuksen opettaja, professori.” Hän tosiaankin toimi Oulun kuuromykkäkoulun opettajana ja tämän ansion puolesta hänellä olisi oma paikkansa kansakunnan kaapin päällä. Mutta opetustyönsä ohessa Paulaharju oli kulttuurimatkailija ja oman aikansa löytöretkeilijä. Löytöretkillään Lappiin ja Karjalaan, pääsääntöisesti kävellen, hevosella tai polkupyörällä, hän toimi kansan aiheellisen perinnön kerääjänä ja tekemisen havainnoitsijana eli etnografina. Tämä lisäksi hän oli folkloristi, eli pisti muistiin kansan runouksia, rukouksia ja muuta suullista perinnettä. Eritoten hän kuitenkin oli uskontotieteilijä, joka kokosi näkemyksiä, tietoja ja uskomuksia jumaluuksista, jotka Lapissa olivat hyvin moninaiset. Ehkä voimakkaasti hän osui ajallisesti eräänlaiseen saumakohtaan, jolloin pitkällinen siirtyminen luonnonuskoista kristilliseen yhtenäisuskoon oli tapahtumassa. Se ei ollut päivä tai vuoden…