Tolvajärvi blues
Historia , ongelmat , Sota / 27.7.2019

Teemu Keskisarja Tolvajärven jälkeen Suurtaistelun ihmisten tarina Siltala, Helsinki, 2014, 303 sivua ISBN 978-952-243-253-253-9 Minulla on varmasti oma ja melko suuri ongelma joidenkin kirjojen lukemisessa? En pystynyt lukemaan tätä kirjaa kuin muutaman kymmenen sivua. Sitten tuli stoppi, kun kirjassa ryhdyttiin kuvaamaan talvisosan taisteluja. Sen muutaman kymmenen sivua kestin, kun oli puhe ihan yleisellä tasolla. Kun en vaan pystynyt lukemaan etempää. Jotenkin olen pystynyt analysoimaan itseäni ja saanut näkemyksen mistä moinen henkilökohtainen ongelma on peräisin. Ymmärrän itsestään selvästi, että sotaa käsittelevässä kirjassa puhutaan taisteluista. Kun nyt on kyseessä kirja, jossa katsotaan ihmisten historiaa, eli mennään taistelussa syvälle yksilöiden kohtaloihin. Toisaalta pystyn lukeman jopa sisällissotaan käsitteleviä teoksia ja tietenkin vaikka satavuotisen sodan tapahtumia ja kaikkea niihin liittyvää, olen jopa kirjoittanutkin tieteellistä tekstiä juuri satavuotisesta sodasta. Mutta Suomen viimeisimmät sodat ovat minulle ylipääsemätön paikka. Ongelma lienee geeneissä, jota isäni kautta ovat osa minua. Kun isäni vähää enne 18 vuotispäiväänsä keväällä 1943 sai kutsun sotaan, niin tietenkin lähti. Tuo seitsemän vanhemman sisaren hemmottelema kakara joutui kokemaan Kannaksen tulimyrskyt ja kaiken helvetillisen. Kun sota karjalassa syksyllä 1944 päättyi, niin isäni sai siirron osallistumaan Lapin sotaan. No, soti hän senkin sodan ja keväällä 1945 piti tapahtua kotiuttamisen. Vai ei se niin mennyt, joku näet huomasi, että…

Kirjavisa viikolla 26
Yleinen / 26.7.2019

Rakkauden temppeli Aulangon puistossa Visaisäntä, kaikki me olemme olleet nuoria, minäkin varsin kauan sitten. Tämä tuli mieleeni, kun veljeni 12 vuotias tytär ilmoitti hurahtaneensa runoihin. Niin minäkin joskus silloin. Suosittelin nuorelle neidille Kaarlo Sarkiaa, olihan hän tätieni ystävä ja välimiehenä hääri Salosen Matti, siis Hämeenlinnasta. Näin onnistuin tunnistamaan oman nuoruuteni runoilijan, jonka teksti oli niin vaikeaa, että maalaistollon nuoren ymmärrys ei siihen aina yltänyt. Joskus olen tämänkin kirjoittajan runoihin palannut ja löytänyt niistä uutta sanomaa. Nyt kun niitä vanhana lukee, niin avautuvat ne jälleen uudella tavalla. Tämä on varmasti runouden suuri rikkaus ja Jyrki Pellinen taitaa tuon monikerroksellisen sanankäytön. Tämä todella monipuolinen sanan ja pensselin käyttäjä syntyi 1940, ja viettää tulevana vuossa siis kahdeksankymppisiään. Esikoiskokoelmansa runoilijana Pellinen julkaisi nimellä Näistä asioista, joka ilmestyi vuonna 1962. Juuri tästä kokoelmasta on visan sitaatti. Pellinen on ollut erittäin tuottoisa niin kirjallisesti kuin kuvataiteellisestikin. Luettelosta tulisi liian pitkä siteerattavaksi. Pellinen on myös monesti palkittu niin runoilijana kuin taidemaalarinakin. Miten jotkut vaan ovat multilahjakkaita, melkein kadehdin heitä! OL ps. Olen aina innolla kuunnellut jo edesmenneiden tätieni tarinoita Sarkiasta, niin ja jostain kumman syystä Salosen Matti tunnetaan Kurjensaarena. s oli tuttu, samoin siitä tehty elokuva, jos kirjoitin artikkelin Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran julkaisemaan kirjaan…

Kohteena sarjamurhaaja

Teemu Keskisarja Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus Jyväskylä: Atena, 2008. 280 sivua ISBN 978-951-796-538-5. Keskisarja teemalla jatketaan. Ja mikäs on jatkamisessa, kun kirjat ovat hienoa työtä ja niitä lukee enemmän kuin innostuneesti. Tämäkin kirja on tuttua Teemu Keskisarjan super laatua, niin jakamansa tietomäärän kuin hyvän kielenkäytönkin suhteen. Erityisesti haluan korostaa kahden pääluvun alkuun lainatut Jaakko Jutenin runotekstit, oikeastaan kyse on eräänlaisesta suuremmasta runomuotoon kirjoitetusta tekstistä. Tämän hattulalaisen suurmiehen teksti sopii hyvin tähän yhteyteen, kun aihe liittyy keskeisesti Eteläisen-Hämeen tapahtumiin 1800-luvun keskivaiheilla. Kirja koostuu alkusanojen jälkeen neljästä luvusta: 1) jossa käydään henkilön taustaa ja olemista ennen keskeistä tapahtumaa, 2) nyt tehdään selvää kahdestatoista murhasta, jotka tapahtuivat todella lyhyen ajan sisällä ja kuitenkin melko eri puolilla eteläistä Suomea, 3) käsitellään oikeusjärjestelmää ja varsinkin sen suomalaista versiota, joskin haetaan vertauskohtia muistakin maista, 4) selvitellään syitä suomalaiseen rikollisuuteen ja varsinkin henkirikosten määrään ja laatuun. Pääsääntöisesti en ole mitenkään erityisesti mielistynyt rikos- tai sotakirjallisuuteen. Ne eivät vain innosta omaa ajatteluani. Kuitenkin Teemu Keskisarjan teksti on niin innostavaa ja upeata, että hänen teoksiaan lukee mielellään. Kun lisäksi hänen historian kirjoituksena perustuu mikrohistorialliseen paradigmaan, jota hän vielä voimakkaasti suuntaa kohden annallistien mentaalihistoriallista tutkimustapaa, niin kaikki on kohdallaan ja minäkin pystyn ja jaksan hänen teoksiaan…

Viimeinen kuolemaantuomittu siviili

Teemu Keskisarja Kirves: Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus Siltala, Helsinki, 2015, 181 sivua ISBN: 978-952-234-324-6 Kesä ja Keskisarja, joista viimemainitun kanssa vietän aikaa todella mielelläni. Peräkkäin jo kolmas teos hänen kynästään. Pieni on kirja, muihin hänen kirjoihinsa verrattuna, mutta ei mitenkään vähäinen tai edes välityöltä vaikuttava. Jos pitää sijoittaa nyt käsiteltävä teos johonkin historiantutkimuksen kategoriaan, niin ehdottomasti kyseessä on Italiasta lähtöisin olevan mikrohistoriallinen koulukunta, joka perustuu ranskalaiseen annalistiseen koulukuntaan ja sen periaatteisiin ja tutkimusmalleihin, tätä pitäisi varmaankin kutsua tieteelliseksi paradigmaksi. Mikrohistoriallinen tutkimus on pääsääntöisesti ja erinomaisesti kiinnostunut erilaisista tavanomaisesta poikkeavista yksilöistä ja joskus vastaavista tapahtumistakin. Kuitenkin pääsääntöisesti kohteena ovat yksilöt, siis melko tavalliset ihmiset. Onhan Keskisarja eräässä TV-ohjelmassa todennut, että: ”Mä tykkään risaisista, rosoisista sankareista, jotka ei ole kiiltokuvia”. Tämä näkyy hienosti tämänkin teoksen aiheen valinnasta. Tutkimuksen ja tämän teoksen, raportin, kohteena on tavallinen vuonna 1910 syntynyt suomalainen ja hämäläinen mies. Oikeastaan on jo sodan kokenut ja sitten ajautunut osaisuusrikoksiin lähinnä yhteiskuntaa vahingoittavalla tavalla. Ammatiltaan kohdehenkilö on koristemaalari, joka sai työitä itseltään Akseli Gallen-Kallelalta, ja se on jo paljon se! Toivo Harald Koljonen on oikeastaan nykyisten termien mukaisesti väliinputoaja, kolmannen luokan kansalainen, jolle ei kovin montaa nallekarkkia syntymän myöstä jaettu. Eloisasti Keskisarja toteaakin puhuessaan eräästä aikaisemmasta tapauksesta, että kaveri…

Filosofiaa vaiko dekkari

Laurent Binet Kuka murhasi Roland Barthesin La Septième Fonction du Langage suomennos Lotta Toivanen Gummerus 1981, Jyväskylä, 389 sivua ISBN 9789512403370 Kun tämä on niitä bittiavaruuteen kadonneita kirjoituksia, joista en ollut säilyttänyt itselläni jälkeäkään. Nyt kuitenkin on uutta tietoa ja näkemystä, aikaa kun on kulunut, niin se ehkä parantaa laatua, joskin sitä suuresti uskallan epäillä. Ensin olin kritikoimassa kirjan nimeä. Miten kustansa, joka tekee nimipäätökset, eikä suinkaan kääntäjä, on päätynyt niin kovasti Mika Waltarilta omattuun nimimuotoon? Onko kyse vain suomalaisen yleisön houkuttelusta tutulla teemoituksella? Kysymyksiä kuitenkin moinen valinta herätti. Sitten kun tilasin Amazon.fr -netistä saman teoksen ranskankielisenä, niin johan tuli yllätys. Kyseessä oli teoksen ensimmäinen painos ja perinteisessä Grasset-kustantamon romaanikannet. Kuitenkin oli myös kansapaperit ja kirja oli todella käyttäytymätön, siis kuin uusi kaikkine nisineen. Kansipaperissa, ei siis itse teoksen kannessa, oli tietenkin ranskankielinen nimi La septième fonction du langage, mutta kansipaperilla oli myös teksti Qui a tué Roland Barhes? Eli kyseessä oli sama teksti ranskaksi kuin kirjan nimeksi on valittu suomalaiseen painokseen. Se siitä nimen kritiikistä! Ranskankielisen kirjan tilasin kuitenkin tarkistaakseni eräitä yksityiskohtia ja niiden kääntämistä. Nyt tapahtui juuri kuten oli olettanutkin. Ensinnäkin tämän kirjan kääntäminen on todella haasteellista ja todella vaativaa tekemistä. Kyse on tietenkin niin miehisestä alasta kuin…

A. Kivi puolesta ja vastaan

Teemu Keskisarja Saapasnahka-torni Aleksin Kiven elämänkertomus Siltala, Helsinki, 2018, 273 sivua, ISBN: 9789522344977 Oikeastaan kirja kertoo meille kahdesta suuresta eli Stenvallin Aleksista ja Keskisarjan Teemusta. Tätä kirjaa on kehuttu ja ns. Kiven asiantuntijoiksi julistautuneet ovat sen pääsääntöisesti lytänneet. Kirjan täytyy siis olla hyvä, koska herrat moittivat ja kansa tykkää siitä. Kirjastojenkin varausjonot ovat pitkät, vaikka samassa kirjastossa on useitakin teoksia. Ehkäpä ns. kiviasiantuntijat eivät ole oikein ymmärtäneet Keskirajan tapaa käsitellä ja esitellä asiaa, eli sitä oikeasti elänyttä ja inhimillistä Aleksis Stenvallia. Ne asiantuntijat pitävät Kiveä jonkinlaisena kulttiesineenä tai pyhänä kaiken inhimillisen ulkopuolella olevana asiana, kuten Allah on muslimeille, jossa ei ole mitään inhimillistä tai tavallista. Aleksis Kivestä ja erityisesti hänen teoksestaan Seitsemän veljestä on kirjoitettu todella runsain määri. Tekisit ovat tyyliltään ja lajiltaan mitä erilaisimpia aina väitöskirjoista erilaisiin roskakirjoituksiin saakka. Tuskin yhdestäkään toisesta teoksesta kenestäkään on yhtä runsaasti saatu tekstiä aikaiseksi kuin Kiven Aleksin Seitsemästä veljeksestä. Ja kuten Keskisarjalla on tapana, niin hän ei veistä teoksessaan puu-ukkoa, vaan elävää ihmistä, joka elää ja toimii omassa vaihtuvassa kontekstissään. Toisaalta parasta on juuri todella hieno ajan kuvaus monipuolisena ja monimuotoisena elementtinä, jossa Kivi kavereineen ja vastustajineen toimii. Tämä taustoittaminen ja kontekstiin sijoittamine on ehdottomasti parasta mitä yleensä olen Kivestä ja hänen tuotannostaan…

Ongelmanuori

Teemu Keskisarja Hulttio Gustaf Mannerheimin painava nuoruus Siltala, Helsinki 2016, 288 sivua ISBN 978-952-234-385-7 Tunnustan avoimesti, että olen suuresti mieltynyt dosentti Teemu Keskisarjaan tyyliin ja tapaan kirjoitta asiallisia, tieteellisesti relevantteja teoksia ilmoista historiassa ja historian tekijöistä. Niin mielelläni tekisin Keskisarjasta historiankirjoituksen professorin, joka olisi kaikkien maamme yliopistojen historianlaitosten yhteinen virka, sillä hän jos kukkaan, osaa kirjoitta tekstiä, jota lukee mielellään iin historian ammattilainen kuin harrastajakin. Lisäksi olen antanut itselleni kertoa, että Keskisarjan teoksen myyvätkin kohtuullisen hyvin, sekin todistaa tekstin puolesta. Tämän kirjan kohteesta, eli Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimista on kirjoitettu varmaan enemmän kuin kenestäkään muusta eli elävästä tai edesmenneestä suomalaisesta. Jostain oli lukevinani, että hänestä on yli 300 elämäkertaa, ja se on todella paljon. Kirjoittajat ovat olleet kritiikittömästi ja intohimoisesti Mannerheimin puolesta tai sitten häntä vastaan. On kutenkin hienoa lukea Keskisarjan tekstiä, joka soljuu hienon lukukelpoisena läpi koko kirjan, jossa ei asetuta kumpaankaan ääripoteroon, vaan ollaan tiukasti asiassa, ja niin on hyvä. Kuten teoksen alaotsikko tiukasti määrittelee, niin kyse on nuoren Mannerheimin olemisesta ja elämisestä. Tosin kirjan nimi hulttio on hivenen laajempi ja pitää sisällään huomattavasti pidemmän ajankulun. Teos voidaankin jakaa seuraaviin osasiin. Aika ennen Haminaa, aika Haminassa, aika Haminan ja Pietarin välissä sekä aika Pietarissa. Ihan lopussa on vain…

Filosofiaa jokamiehelle
Yleinen / 15.7.2019

Wolfram Eilenberger Taikurien aika: Filosofian suuri vuosikymmen 1919 – 1929 Zeit der Zauberer: das große Jahrzehnt der Philosophie 1919 – 1929 Suom. Tommi Uschanov Siltala, Helsinki, 2019, 399 sivua Yleensä saan mielenkiintoisia lukuvinkkejä professori Jukka Kemppisen blogista ja niitä innokkeita on vuosien mitään ollut lukuisia. Ajatuksen tämän kirjan lukemiseen löysin kuitenkin Jorma Mellerin kirjoittamasta Uuden Suomen blogista. En voi olla kuin kiitollinen hänelle saamastani hienosta lukuvinkistä ja valtavasta lukunautinnosta. Blogia seuraavaan keskusteluun, joka oli harvinaisen sivistynyt ja rauhallinen, sekä asiantuntevaa, osallistui myös kirjan suomentanut filosofi Tommi Uschanov. Suomentajan työsarka on ollut massiivinen, sillä kyseessä on todella moni-tahoinen filosofinen teksti ja kun lisäksi teos sisältää paljon lainauksia kohteiden kirjoituksista, jotka ovat vielä vaikeampi kääntää. Tällaisia keskusteluita netissä olisi syytä harrastaa ja lopettaa vihan kylväminen ja yleinen muiden syyttely. Suomentaja Tommi Uschanov esittää tieten tai tietämättään tällä työllään hienon ja merkityksellisen puheenvuoron suomen kielen käyttämiseksi myös tieteen kielenä. Valitettavasi meillä yhä enenevässä määri on pyrkyä käyttää ralli-amerikkaa tieteenkinkielenä, tarkoitan sitä ns. englantia, joka on Ammerikassa puhuttua ja käytettyä. Niin ja sitäkin huonosti osaten. Kuin mahtavana merkkinä tästä suomentaja on kirjoittanut hienosti termin elävälle kielellemme ja sulkeisiin liittänyt alkuperäisen saksankielisen termin. Näin Uschanov todistaa meille, että todella vaikea filosofinenkin teksti voidaan kirjoittaa suomeksi,…