Visasitaatti 12

23.5.2019

Arvoisa Visaisäntä, vihdoinkin tuli kirjailija, jonka tiesin ja teoksenkin. Viimeisimpinä aikoina ovat olleet vaan niin visaisia visatehtävät, että ihmettelen ja ihailen kanssakilpailijoitani, jotka ovat vastanneet oikein ja pystyneen vielä hienosti perustelemaan ehdotuksensa. Nostan heille hattuani.

Jo vinkeistä lähti tietämyksen liikkeelle. Pari kertaa ministeri, seikkailija ja ties vaikka mitä. Suomennoksen, jota en kuitenkaan ole aiemmin lukenut, sanat ”heiluttivat syndikaatin jäsenkorttiaan” olivat tutun tuntuiset ja vain vahvistivat omaa näkemystäni. Olenhan jokunen vuosi kirjoittanut elokuvasta ja tästä merkittävästä historiallisesta tapahtumasta, jonka eräänlainen raportti tämä kirja on.

Pohjimmiltaan kirjailija oli seikkailija ja pääsääntöisesti itseoppinut. Hän lähti Indokiinaan, jossa hän osallistui antikolonialistiseen sanomalehden toimittamiseen ja hänet vangittiin vuosiksi 1923-1924. Syynä vangitsemiseen oli Khmerien pyhien jäännösten varastaminen. Hän kirjoitti seikkailuistaan romaanin La Voie royale , joka ilmestyi 1930. Suuremman kuuluisuuden ranskankielisessä maailmassa hän saavutti vuonna 1933 julkaisemallaan teoksella La Condition humaine, joka on seikkailun värittämä romaani ja sen innoittajana olivat Kiinan vallankumoukselliset ja silla teoksella hän voitti Concourt-palkinnon.

Kirjailija toimi voimakkaasti antifasistisia aatesuuntauksia vastaan ja vuosina 1936-1937 hän toimi Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten rinnalla. Hänen voimakas sitoutumisensa johti romaani L’Espoire kirjottamiseen ja se julkaistiin joulukuussa1937. Seuraavana vuonna hän valmisti aiheen ja kirjan pohjalta elokuvan L’Espoire, sierra de Teruel. Talvella 1944 hän liittyi ranskalaisten vastarintaliikkeeseen. Sodam jälkeen hån tuki voimakkaasti kenraali de Gaullea, toimi tämän presidenttikaudella sekä tiedotus ministerinä, että myös valtioministerinä, joka hoiti kulttuuriministerin tehtäviä.

Eräs hänen tunnettu puheensa on vuodelta 1964, jolloin Hän lausuin muistosanat Korkealle virkamiehelle ja vastarintaliikkeen taistelijalla Jean Moulinille, kun tämän maalliset jäännöksen 20 vuotta kuoleman jälkeen siirrettiin tasavallan pyhäkköön Pamthéoniin muiden suurmiesten joukkoon.

Vuonna 1996 kun oli kulunut kaksikymmentä vuotta kirjailija ja ministeri André Malraux (1901 – 1976) kuolemasta, hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Panthéoniin.

Vuonna 1937 espanjan sisällissodasta kertova teos L’Espoire, sai suomenkielisen nimen Toivo ja sen käänsi Kustannusyhtiön Tammen Keltaiseen kirjastoon Väinö Kirstinä. Suomeksi teos ilmestyi vuonna 1983.

Toivo kertoo tapahtumista keskeisistä Espanjan sisällissodan tapahtumista Francon sotilasvallankaappauksen jälkeen 18. heinäkuuta 1936 aina Guadalajarn toisteluun maaliskuussa 1927, jolloin tasavaltalaiset olivat vielä voitollisia.

Teoksen kerronta keskittyy tasavalatalaisen sotilasleireille ja kuva sitä tapaa, millä ne organisoidaan joukoissa olevista eri suuntauksista (kommunistit, anarkistit, sosialistit, syndikalistit jne.) huolimatta ja kun heitä vielä olivat tukemassa erilaiset kansainväliset prikaatit ja myös Neuvostoliitto.

Tämä André Malraux’n teos jakautuu selkeästi kolmeen osaan:

Tietenkin lainaus on suomennetusta versiosta ja sivulta 43.

Meni vähän pitkäksi, mutta on oikeastaan ihmeteltävää, että vain kaksi teosta Malraux’n runsaasta tuotannosta on suomennettu.