Kartta Tyryn myllytorpan sijainnista 1800-luvun puolivälin paikkeilla.

Teemu Keskisarja
Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus
Jyväskylä: Atena, 2008. 280 sivua
ISBN 978-951-796-538-5.

Keskisarja teemalla jatketaan. Ja mikäs on jatkamisessa, kun kirjat ovat hienoa työtä ja niitä lukee enemmän kuin innostuneesti. Tämäkin kirja on tuttua Teemu Keskisarjan super laatua, niin jakamansa tietomäärän kuin hyvän kielenkäytönkin suhteen. Erityisesti haluan korostaa kahden pääluvun alkuun lainatut Jaakko Jutenin runotekstit, oikeastaan kyse on eräänlaisesta suuremmasta runomuotoon kirjoitetusta tekstistä. Tämän hattulalaisen suurmiehen teksti sopii hyvin tähän yhteyteen, kun aihe liittyy keskeisesti Eteläisen-Hämeen tapahtumiin 1800-luvun keskivaiheilla.
Kirja koostuu alkusanojen jälkeen neljästä luvusta:

1) jossa käydään henkilön taustaa ja olemista ennen keskeistä tapahtumaa,
2) nyt tehdään selvää kahdestatoista murhasta, jotka tapahtuivat todella lyhyen ajan sisällä ja kuitenkin melko eri puolilla eteläistä Suomea,
3) käsitellään oikeusjärjestelmää ja varsinkin sen suomalaista versiota, joskin haetaan vertauskohtia muistakin maista,
4) selvitellään syitä suomalaiseen rikollisuuteen ja varsinkin henkirikosten määrään ja laatuun.

Pääsääntöisesti en ole mitenkään erityisesti mielistynyt rikos- tai sotakirjallisuuteen. Ne eivät vain innosta omaa ajatteluani. Kuitenkin Teemu Keskisarjan teksti on niin innostavaa ja upeata, että hänen teoksiaan lukee mielellään. Kun lisäksi hänen historian kirjoituksena perustuu mikrohistorialliseen paradigmaan, jota hän vielä voimakkaasti suuntaa kohden annallistien mentaalihistoriallista tutkimustapaa, niin kaikki on kohdallaan ja minäkin pystyn ja jaksan hänen teoksiaan lukea.

Henkilökohtaisella makrotasolla mielenkiintoisin tieto liittyi suuriruhtinas ja keisari Nikolai ensimmäiseen. Tämä keisari-suuriruhtinas on oman näkemykseni mukaisesti ollut aina eräänlainen arkkikonservatiivisuuden perikuva. Nyt kuitenkin Keskisarja kertoo tiedon, että juuri hänen henkilökohtaisesta määräyksestään lopetettiin kuolemantuomioiden täytäntöönpano jo vuonna 1826. Ihmishengen riisto oli hänestä moraalisesti väärin ja näin tuomiot muutettiin muuntorangaistuksena karkotuksella Siperiaan. Juuri tämä valtionpäämiehen oma ja hyvin henkilökohtainen tahto näyttelee todella keskeistä roolia tässä Teemu Keskisarjan teoksessa.

Mikrotasolla kohoaa näkyviin koko elämäni 40 ensimmäistä vuotta, jotka asun Vanajan kunnan Hattelmalassa, samassa paikassa, jossa kääntyi Juhani Adaminpojan verinen vaellus kohden pidätystä ja samalla tuomiota sekä varhaista elämän päätehetkeä.

Tyryn mylly sijaitsi vain vajaan puolen kilometrin päässä lapsuudenkodistani ja ne molemmat olivat saman Hattelmalan järvestä Vanajaveteen laskevan Tyrynojan varressa. Tyryn mylly oli alempana virrassa ja juuri vähää ennen vuon päättymistä Vanajaan. Alue tosin tunnettiin nuoruudessani kauppapuutarha Tallimäen tilana. Siellä oli vanha päärakennus ja sen ulkorakennukset, mutta myllystä oli jäljellä vain pato, jonka tehtävä oli kerätä vettä myllyn toimintaan. Oja oli melko pieni ja virtaus vähäinen, kesäisin se oli/on jopa kuiva.

Vanhan päärakennuksen takana oli pieni noin kolmen tai neljän aarin suuruinen viljelyyn tarkoitettu alue, joka oli varmaankin jossain vaiheessa palvellut perunapeltona. Sen reunalle oli kasattu pellosta esiin tulleita kiviä useaksi röykkiöksi. Vilkas mielikuvitukseni loihti niistä viikinkihautoja, joista olin lukenut. Olen myös tietoinen, että sellaiset haudat ovat suojeltuja ja niitä ei saa kuka henkilö tahansa ryhtyä kaivelemaan. Tosiasiassa ne olivat vain pellolta kerättyjä kiviä, ei mitään hautoja. Ehkä tämä ”muinaislöytö” oli eräänä virikkeenä ajautumiselleni opiskelemaan historiaa?

Mutta ihmeellisintä kaikessa on, että isovanhempani, jotka asuivat jo vuodesta 1920 lähtien oman kotini naapurissa, siis isäni lapsuudenkodissa, eivät koskaan kertoneet tuosta Juhani Adaminpojan tapporetkestä. He tunsivat todella hyvin Tyryn asukkaat, jotka olivat pitäneet taloa ennen Tallimäen tilan siirtymistä puutarhurille. Jos niin hyvin, että Eräs Tyryn tyttäristä, eli Helena, toimi minun ensimmäisenä hoitajanani, kun äiti piti mennä pikkujouluihin ja olin silloin kuukauden ikäinen.

Mistä johtui moinen vaikeneminen? Tietysti Keskisarja kertoo yleensä Juhani Adaminpojan tapporetken painuneen unholaan melko tehokkaasti, joka aivan tarkoitukselliselta tuntuvalla tavalla.

Hämeen maaherrana toimi kreivi Rehbinder Juhani Adaminpojan tapporetken aikana ja hän oli keskeinen viranomainen prosessissa, niin pidätyksessä kuin tuomiossa ja sen toimeenpanossa. Hän oli ostanut Tyryn myllyn naapuritilan eli Perttulan rusthollin ja rakennutti sinne vielä nykyisinkin paikalla seisovan päärakennuksen huvilakseen.

Monta on mielenkiintoista asiaa Keskisarja saanut mahtumaan tähän pieneen kirjaan, joka on toki sisällöltään suuri. Monta on asiaa, jotka eri tavoin ovat oman henkilöhistoriani osasia. Ehkäpä juuri se tekee tästä teoksesta enemmän kuin mielenkiintoisen.

Kaksi kirjan ensimmäistä lukua käsittelevät Juhani Adaminpojan tapausta, hänen varhaista elämäänsä ja siinä ilmenneitä ongelmia. Yhtään väheksymättä yksilön omaa vastuuta, voi vain todeta, että eivät jakaudu nallekarkit kaikille samassa suhteessa. Väkivaltainen lapsuus on varmaan omiaan altistamaan myöhemmässä elämässä itse väkivaltaiselle toimintamallille. Asia lienee kiistanalainen, mutta henkilökohtaisesti minulla on sellainen vakaa käsitys, että näin on. Tietysti yleiset elämisen olosuhteet voivat olla enemmän kuin kurjat, joka oli hyvin tavallista 1800-luvun aikana, aina ei ollut hyvinvointia jaettavaksi varakkaimmillekaan.

Tietenkin olosuhteet ja erilaisesti jo ennestään turmeltunut seura on helppo ympäristö henkilölle, joka on jo hivenen luisunut kaidalta polulta sinne laveamman tien puolelle.

Toinen luku käsitteleekin sitä lyhyttä aikaa, jonka Juhani Adaminpoika pääsi hengistä 12 ihmistä, joiden joukossa olivat hänen oma äitinsä, isäpuoli ja kaksi sisarpuolta. Pääsääntöisesti temput tehtiin eri puolilla Eteläistä Hämettä, joskin vähän ehdittiin muuallakin toimimaan. Käännekohta oli Tyryn myllyn tapaus, sillä siellä eivät kaikki kuolleet, vaan osa jäi kertomaan tapahtuneista ja kuvailemaan henkilöitä.

Eräänlainen rosvojen pesä ja kotipaikka oli tietenkin Lammilla, josta häntä tavallaan etäohjattiin ja neuvottiin tekemään tuhotyönsä. Ehkäpä Lammin maine on noista ajoita korjaantunut ja ovat keskittyneet pellavaan, se viljelyyn ja hyödyntämiseen. On mielenkiintoista pohtia pellavan yhteyttä lammilaisiin rosvoihin, he olivat näet usein vierailleet täyshoidossa Hämeenlinnan ojennuslaitoksessa ja naiset jopa Turun kehruuhuoneessa. Siellä oli varmasti käsitelty pellavaa ja siitä otettu oppia.

Kolmannessa luvussa Keskisarja lähtee käsittelemään yleisemmin rangaistuskäyttöä ja kohteena ovat erityisesti kuolemantuomion saan henkilöt. Olihan Juhani Adaminpojan tuomiokin kuolemantuomio ja valtava ihmismäärä oli kokoontunut sitä todistamaan ja tyydyttämään uneliaisuuttaan. Ja mitä tapahtuikaan ja jopa itse suuriruhtinaan korkeasta toiveesta ja määräyksestä. Kirjoittaja osaa todella hyvin esittää tuomioistuimien toiminnan ja kaiken siihen liittyvän asian todella hienolla ja mielenkiintoisella tavalla.

Viimeinen luku on omistettu yleensä rikollisuudelle Suomessa ja myös samalla vertailulle muissa Pohjoismaissa ja jopa laajemminkin Euroopassa. Myös tässä kirjoittaja osoittaa suurta sivistyneisyyttä ja pohtii monipuolisesti näitä suomalaisille melkoisen hankalia aiheita. Tässä kirjoittaja siirtyy hienosti vertailevaan historiantutkimukseen ja samalla hän nojautuu psykologiseen historiankirjoitukseen.

Kokonaisuutena Keskisarjan nyt kyseessä oleva teos on oiva osoitus tutkijan kirjoitustyylistä, joka on nautittavaa. Lisäksi hän yhdistää älykkäällä tavalla erilaisia historiantutkimuksen paradigmoja. Hän on todennutkin, joskaan en missä yhteydessä, että hän ei ole minkään paradigman esitaistelija tai vanki. Tämä vapaus tulee hyvin erinomaisella tavalla esiin myös tässä Keskisarjan teoksessa. Joka jokaisen tulisi lukea, olipa hän sitten kiinnostunut rikosten-, oikeuslaitoksen- tai rikollisten historiasta.