Klinge risteilee ja ottaa kantaa

25.9.2019

Matti Klinge
Onko omaisuus varkautta?
Päiväkirjastani 2008 – 2009
Siltala, Helsinki 2009, 328 sivua

Tämän jo perinteiseksi muodostuneen päiväkirjan ehkä mielenkiintoisinta antia ovat risteilymatka jokilaivalla Moskovasta Astrakaaniin sekä juuri kirjoittamisen aikoihin äkisti yllättänyt voimakas taantuma, joka muodostui todella pitkäaikaiseksi lamaksi.

Jokilaivaristeily Volgalla kestää yli kaksi viikkoa, sillä onhan matkaakin tehtävä useita tuhansia kilometrejä, ja kyseessä on hidastempoinen ja usein yli yön pysähdyksissä oleva risteily, niin viivähdys on ymmärrettävä tai oikeastaan jopa ihan välttämätön. Kun siihen liittyy useita pysähdyksiä jokivarren kaupungeissa, joissa tutustutaan oleellisiin kohteisiin ja kun Klinge on kyseessä, niin kohteet ovat ei tavalliselle turistille tyypillisiä.

Kun omakehu on sitä parasta kehua, niin tulee eittämättä tämän kirjan lukemisessa mieleeni sana sivistys. Eräs ystäväni yöpyi hiljattain luonani ja hän totesi ennen nukkumaan menoaan, tämä tapahtui työhuoneessani, jossa hän joutui nukkumaan, että täällä tuntee olevansa sivistyneessä kodissa. Juuri syvä sydämen sivistys tulee esiin myös Tässä professori Klingen kirjassa. Hän on nähnyt todella paljon vaivaa etukäteen matkalle lähtiessään. Hän on etsinyt runsaasti mitä erilaisinta historiallista ja sivistyksellistä ja kulttuurista tietoa eri matkanvarren kaupungeista. Juuri hän tyyliin pitkä ja hidastempoinen matka on omiaan. Hän saattaa tuoda esille ajatuksiaan ko. kaupungeista.

Tuon pitkän, niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin, matkan aikana professori Klinge ui kuin sampi Volgassa, sillä hän liittyy milloin milläkin kielellä tapahtuvan opaskierroksen ryhmään. Valintaperuste liittyy aina kohteeseen, ei siis kieleen, sillä oikeastaan kaikki länsieurooppalaiset kielet käyvät hänelle. Kuitenkin hän tunnustaa syvän viehtymyksensä Venäjään, ei bolsevistiseen, ei stalinistiseen eikä putinistiseen venäjään, vaan sen kansaan kaikki kärsineeseen. Juuri kansaa hän osaa arvostaa syvästi sivistyneenä ja paljon maailmaa nähneenä ihmisenä arvostaa.

Tuosta Klingen osoittamasta venäläinen kansan arvostuksesta on ihan risteilyä käsittelevien päiväkirjamerkintöjen lopussa toteamus: ”Pohdin Venäjä-kokemuksiani Volgan kaupunkien voitonmuistomerkkien näyttävästä asemasta ja niihin ilmeisesti edelleen liittyvien hartaiden ja vakaumuksellisten riittien merkitystä. Mitkä kokemukset nousevat ja nostetaan ratkaiseviksi? Varmastikin on niin, että opetus, propaganda, puolue ja koululaitos voivat pitkälti muokata kollektiivisia kokemuksia myyteiksi, mutta pysyvimmiksi juurtuvat ne kokemukset, joiden muistot sitoutuvat perheiden ja sukujen kohtaloihin konkreettisesti.”

Tämä professori Klingen kirja ilmestyi vuonna 2009, eli meillä oli alkanut Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt taantuma, joka muutti todella syväksi lamaksi. Keskeisenä syynä olivat mielettömän rahalla tehdyt spekulaatiot sekä ns. uudet markkinarahan välineet, joita ovat erilaiset vipurahasto ja kaikki muut ryöstökapitalismin pelivälineet. Yhdysvaltain hallitus joutui pelastamaan rahastoja ja sijoituspankkeja ja meillä Euroopassa mm. Kreikka ajautui muita syvempää lamaan ja todella suuriin talousvaikeuksiin. Siinä sitten koeteltiin Euroopan Unioni keskinäistä solidaarisuutta ja meillä populistiset puolueet huusivat kurkku väärällään kieltäytymistä avunannosta. Onneksi järki voitti ja pystyimme osoittamaan edes jonkinmoista solidaarisuutta.

Kirjoittaja palaa päiväkirjassaan useaan otteeseen taloudelliseen taantumaan, sen ilmiöihin sekä yrittää etsiä ratkaisuja ennen kuin taantuma muuttui syväksi lamaksi, jonka kourissa vieläkin osittain pyristelemme tai ainakin yritämme parhaan mukaan päästä eroon sen tuhoavista rakenteista. Eräänlaisena vaihtoehtona professori Klinge tuo esiin ranskalaisen ekonomistin, sosiologin (jo ennen kuin käsitettä oli yleisesti edes keksitty) ja filosofin, joka käytti itsestään nimitystä anarkisti. Tämä Pierre-Joseph Proudhon (1809 – 1865) tulee esiin jo tämän päiväkirjan nimessä ”Onko omaisuus varkautta?”, sillä hän kirjoitti 1840 ilmestyneen kirjan ”Qu’est-ce que la propriété ? ou Recherche sur le principe du Droit et du Gouvernement”, jonka sisällöstä ja nimestä tämän kirjan nimi on muodostettu.

Proudhon piti yhteiskunnallisesti eräänlaisia työväenliittoja ja osuuskuntia parempana omaisuuden hallintamuotona kuin yksityisomaisuutta kuin leniniläistä maaomaisuuden ja muiden työpaikkojen kansallistamista. Hänen toiveenaan oli, että ns. anarkososialistinen yhteiskunta toteutettaisiin ilman pakkoa ja väkivaltaa.

Tämän yhteiskuntafilosofin ajatuksille Klinge antaa melkoisen osan kirjan tekstistä ja monissa kohtiin. Usein asiaa tavalla tai toisella liittyy taloudelliseen taantumaan. Oikeastaan kyse on kirjoittajan mielenkiintoisesta ja hyvin sivistyneestä yhteiskuntateoreettisesta kannanotosta. Siihen professori Klingelle on täysi oikeus ja jopa velvollisuus. Toisaalta kirjoittajan sivistys ja kokemus antava kyvyn oivaltaa, että on tulossa jotain pahempaa ja vakavampaa. Nyt me kymmenen vuotta myöhemmin tiedämme tuon kohtalokkaan laman ja kun me yhden tohelon amerikkalaisen toimesta olemme ajautumassa samaa kurjimukseen kuin kymmenen vuotta sitten. Toivottavasti tulossa ei ole vieläkin pahempaa, sillä kansallisvaltiot ovat aina pyrkineen ratkaisemaan mm. talouslaman kaltaiset ongelmat sodalla – valitettavasti!

Myös kustannusmaailman asioita käsitellään kirjoittajan toimesta. Hän on näet saanut kustantajaltaan Otavalta tiedon, että he eivät julkaise professori Klingen päiväkirjoja vastaisuudessa. Otava on varmasti siirtynyt älyllisestä ja sivistyksellisestä kustantamisesta uudelle toimikentälle eli hömpän kustantamiseen, sillä myynti on tärkeä ei sivistystehtävä. Onneksi Siltala-kustannus on jatkanut päiväkirjojen kustantamista. Itselläni ei toki ole minkäänlaista aavistusta Klingen kirjojen myyntimääristä, mutta varmasti jokaisessa kirjastossa on ne saatavilla. Ja varmasti meillä Suomessa on vielä ihmisiä, jotka osaavat arvostaa sivistystä ja sen kirjallisia ilmentymiä. Itsekin luen mieluimmin kirjaa, kuin saman tekstin näytöltä, vaikka käytössäni on jopa kaksi isoa näyttöä. Oikeastaan kirjan kuolemasta on turha puhua, mutta tyhmien kustantajien onkin syytä, vaikka joutua vararikkoon tai sitten keskittyä vain hömpän julkaisemiseen.

Erästä piirrettä arvostan professori Klingen kirjoitta todella paljon. Samaa pitää sanoa muuten myös professori Kemppisen blogikirjoituksista. He molemmat antavat hyvin vinkkejä kirjoista, joita pitäisi lukea. Ne ovat keskeiset lähteeni lukemiselle ja usein ovat juuri sellaisia kirjoita, jotka ovat itselle todella mielenkiintoisia ja henkisesti antavia. Nyt professori Klinge tuo esille ranskalaisen venäjän asiantuntijan professori Marie-Pierre Reyn, joka on Klingen mukaan kirjoittanut hienon elämäkertateoksen Venäjänmaan keisarista ja Suomen suuriruhtinaasta Aleksanteri ensimmäisestä, jonka mukaan oma isoisäni oli saanut etunimensä, tosin olihan niitä pari muutakin hänen jälkeensä. Nyt vain pitää laitaa kirja muistilistalle ja se on saatavina perinteisestä kirjakaupastani Amazon.fr -sivustolta.

Mitä tulee vielä kirjan nimeen niin, kun professori Klinge palaa Huhtikuun 27:ntenä päiväkirjassa Proudhon kirjaan ja ajatusmaailmaan, niin määrittelee filosofin ajatusmaailman siten, että kaikki sellainen palkka, eläke, tulo, joka ylittää kohtuuden eli sen, mitä kohtuulliseen elämään voidaan katsoa kunkin kohdalla kuuluvan, on siis ”varkautta”, se on poissa joltakulta toiselta, valtiolta, osakkailta, yrityksen työntekijöiltä, Fortumin ostajilta, Enso-Gutzaitin metsien luonnonmukaiselta hoidolta – ja niin edespäin. Tästä tulee automaattisesti mieleen postin toimitusjohtajan miljoonatulot, joista on menneinä päivinä kovasti puhuttu. Ne tulot ovat siis varkautta ja postin asiakkailta, niin lähettäjiltä kuin vastaanottajiltakin. Myös postin työntekijät joutuvat varkauden kohteeksi, valtiosta nyt puhumattakaan.

Pitäisi karjaista, että ottakaa varas kiinni ja pistäkää se pitkäksi ajaksi kiven sisään ajattelemaan varkauttaan.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.