Kirjavisa 4

2.5.2014

Denizler Kitabevi Bookshop in IstanbulArvoisa Visaisäntä,

joskus 7-luvun alkuvuosina, silloin kun vielä kirjoittelin Suomen Sosialidemokraattiin juttuja Brysselistä, ostin erään kerran pääsiäislukemiseksi Boris Vianin kirjan L’Automne à Pèkin. Tosin kirja ei kertonut mitään Pekingistä tai sen keväästä. Toisekseen meillä kaikilla on kirjoja, jotka luemme ahmien ja jopa useaan kerran vuosin kuluessa. On niitäkin, jotka luemme pakolla koska se mukaa pitää lukea. Tämän viikon kisakysymyksen kirja on juuri opuksia, joita ei ole kunnolla jaksanut lukea edes kerran loppuun. saati tarttua siihen toisen kerran.

On tietysti hienoa, että kirjailijalle on ehdotettu Nobelin palkintoa, mutta varmasti ehdotukset ovat tehdyt huumorin säestyksellä. En voisi millään kuvitella häntä Nobel-palkittuna. Yksinkertaisesti hänen kirjansa eivät ole iskeneet minuun ja tämän hankin ympäristön sosiaalisten paineiden takia, sillä pitäähän se lukea, jos haluaa olla ajan tasalla.

Yksinkertaisesti kyseessä on Sofi Oksasen kirjan Stalinin lehmät ja lainaus sivulta 115. Tosin juuri tästä kirjasta joku on todennut, että siinä se kerrota Stalinista eikä Lehmistä. Ja varsinkin yksi ainoa sana sai minut teosta selaillessani todellisen kiukun valtaan. Isukki on Oksalle kuin pakkopullaa, jokaisella sivulla useasti ja aina yhtä ärsyttävän.

Ehkäpä yksikin sana ja sen käyttö voi aiheuttaa todellisen negatiivisten tunteiden vyöryn.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.