Espanjan sisällissodan kultuurihistori V.

10.5.2014

Hanne Koivisto; Solidaarisuuden tunnetta ja sodan todellisuutta – suomalaisten vasemmisnaisia espanjan aseissatointellektuellien tulkintoja Espanjan sisällissodasta

Erilaiset seminaarin esitelmät aiheuttivat minässäni hyvin samankaltaisia reaktioita, mutta myös hyvin erilaisia. Hanne Koiviston toinen esitys, jossa tuotiin esille suomalaisten sotaan osallistuneiden luvut, innosti minut hankkimaan Jyrki Juuselan kirjan Suomalaiset Espanjan sisällissodassa. Siinähän syvennytään asiaan enemmän ja pyritään antamaan kasvot suomesta sotaan lähteneille, mutta myös suomalaissyntyisille muista maista lähteneille. Tämän teoksen lukemisesta syntyi mielenkiintoinen seikkailu, joka jatkuu varmasti myös tulevaisuudessa, tavalla tai toisella.

Koivisto on tehnyt esitelmäänsä mielenkiintoisen valinnan suomalaisista Espanjan sisällissotaa puoltaneista ja propagoineista. Hän on valinnut neljä (Pennanen, Sundström, Turtiainen ja Palmgren) muussakin julkisuudessa keitettyä henkilöä, sekä kaksi (Lauri Vilenius ja Paavo Pajunen) suurelle yleisölle tuntematonta, joita hän nimittää työläiskirjailijoiksi. Minusta he kyllä ovat samanarvoisia neljän ensimmäisen kanssa, mutta heidän arvonsa lisääntyy kun tiedämme, että molemmat osallistuivat vapaaehtoisina Espanjan sisällissodan taisteluihin.

Yhteiskunnallisesti Suomessa oli päästy samaan kuin Ranskassa ja Espanjassa, sillä maahan oli muodostettu edellisten tavoin kansarintamahallitus, joka myöhemmin on käytetty usein nimitystä punamultahallitus. Siinä vasemmista ja edistysmielinen keskusta tekivät yhteistyötä yhteiskunnan saattamiseksi kaikille paremmaksi. Ranskassa myös älymystön jäsenet olivat huomattavasti laajempana rintamana mukana fasismin torjunnassa kuin meillä Suomessa.

Suomessa valtalehdistöstä lähinnä vain Suomen Sosialidemokraatti, jonka päätoimittajana toimi Sylvi-Kyllikki Kiven aviomies, julkaisi tasavallalla myönteisiä uutisia. Liberaali lehdistö, esim. Helsingin Sanomat edustivat hyvin kielteistä asennetta tasavaltalaisiin. Tietenkin oikeisto, esim. Uusi Suomi, lehdet ja etenkin äärioikeiston Ajan Suunta olivat jyrkässä oppositiossa tasavaltalaisiin ja asettuivat jopa avoimesti kapinallisten fasistien puolelle.

Kuten esitelmässä tuotiin ilmi, niin lähinnä pienen vasemmistolehdet ylläpitivät yllä keskustelua Espanjan tasavaltalaisten näkemyksistä tuossa sodassa. Akateeminen sosialistiseura, joka puolueosastona erotettiin SDP:n jäsenyydestä, julkaisi Soihtu-nimistä lehteä, joka julkaisi kaikkiaan 40 numerossaan Espanjan sisällissotaan liittyviä artikkeleita. Voimakkaasti lehden sisältöön vaikutti Sylvi-Kyllikki Kilven sisaren aviomies, kansaedustaja (1936 – 1937) Mauri Ryömä.

Huomattavasti Espanja keskeisempää linjaa edusti Kirjallisuuslehti, jonka taustalla vaikuttivat kirjailijaryhmä Kiilan jäsenet, joista osa oli tunnettuja myös Tulenkatajat-liikkeen jäseninä. Eritoten Espanjassa sotinut Lauri Vilenius mainitaan lehden avustajana, tosin salanimellä Joo-nas Laukki. Espanjan sisällissotaan liittyviä artikkeleita lehti julkaisi kaikissa sodan aikana ilmestyneissä numeroissaan.

Tulenkantajat-lehti ilmestyi viikoittain ja sodan aikana sen jokaisessa numerossa oli tasavalta-laisten puolesta propagoivia artikkeleita, runoja yms. materiaalia. Lehdessä oli suhteellisen paljon ulkomailta, etenkin ruotsalaista ja britannialaista materiaalia. Lehti julkaisi Espanjan sodat todella runsaasti lyhyitä uutiskatsauksia, mutta myös laajempia artikkeleita. Lehdessä ilmestyi myös sotaa käsittelevää kirjallisuutta, niin katkelmina ja kuin niistä tehtyinä uutisina.

Oman mielenkiintoisen lisänsä Espanjan sisällissodan tasavaltaisten eli virallisen hallituksen toiminnan puolesta toimineiden selvittämiseksi tuo Etsivän Keskusrikospoliisin arkisto, johon kerättiin materiaalia kaikista ajankohdan tekemistä, jota viittasivat sotaan ja varsinkin tasavaltalaisten puolesta puhumiseen. Jokaisessa Lasten hyväksi pidetyn keräyksen tukitilaisuudessa oli aina poliisin edustus paikalla ja jokaisesta tasavallan puolesta tehtyä artikkelia yms. pidettiin talteen otettavana.

Otsikon solidaarisuuden tunnetta siis edustivat pääsääntöisesti hyvin pienilevikkisten kulttuurilehtien kirjoittaja ja toimittajat, joka toimivat usein ulkomaisten erimerkkien ja virikkeiden perusteella. Tämä joukko koostui vasemmistolaisista ja etenkin lähellä kommunistista idealismia edustavista älyköistä. Varsinaista sodan raakaa todellisuutta edustivat Lauri Vilenius ja Paavo Pajunen, jotka osallistuivat varsinaisiin sotatoimiin tasavallan puolustajien joukoissa. He kokivat henkilökohtaisesti kansainvälisen solidaarisuuden ja monenkirjavassa joukossa toimimisen. Lisäksi he kirjoittivat lehdistöön tapahtumista ja siten saattoivat antaa todellista kuvaa kaikesta siitä mitä oli tapahtumassa.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.