Taiteen uudelleenajattelua

17.10.2015
Magnus Enckell, Heräävä Fauni 1914

Harri Kalha
Tapaus Magnus Enckell
Suomalaisen Kirjallisuuden seura
Historiallisia tutkimuksia 227
Vammala 2005, 326 sivua

Kirjoitin netissä aiemmin Didrichsenin taidemuseossa esillä 15.8.2015 – 31.1.2016 olevasta näyttelystä Väri vapautuu – Suomen taiteen uudistajia 1908 – 1914. Tuolloin en ollut vielä lukenut Harri Kalhan kirjaa Magnus Enckelistä, en siis tiennyt miksi juuri nuo päivämäärät oli valittu näyttelyn aikajanan eri päiksi. Mutta, nyt ovat silmäni avautuneet ja tietoisuuteni lisääntynyt. Onneksi tuli hankittua museokortti ja onneksi tuli nähtyä tuo todella mahtava Didrichsenin näyttely.

Itselleni Magnus Enckell on aina ollut eräänlainen mysteeri, on ollut ehkä vaikeata, mutta samalla helppoa ymmärtää hänen taidettaan. En oikein tiedä tai muista, mistä suhteeni Magnuksen taiteeseen alkoi. Se taisi olla vierailu Tampereen tuomiokirjossa, jonka alttarimaalaus teki minuun syvän vaikutuksen. Se oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja tavallaan toivoa julistaessaan. Sitten väitellen museoissa käydessäni ja kirjallisuutta lukiessani tulivat hänen muutkin työnsä esiin ja mieleeni.
kalha_kansi_01.indd
Juuri kirjalliset tekstit ovatkin filosofian tohtori ja dosentti Kalhan tutkimuksen kohteena. Eli mitä eri aikoina Enckellistä on kirjoitettu ja miten on kirjoitettu. Vielä tarkemmin voisi sanoa, että keskeistä on oikeastaan se mistä kirjoituksissa on vaiettu ja mistä ei ole haluttu kertoa. Voidaankin lyhyesti kuvat teos kysymyksellä mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme taiteesta? Mistä jätämme puhumatta, mistä puhumme vain rivien välissä?
Tapaus Magnus Enckell siis tutkii kielen, taiteen ja seksuaalisuuden hauraita kosketuskohtia syventyen yhteen historialliseen tapausesimerkkiin, taidemaalari Magnus Enckelliin. Teoksen ja tutkimuksen kohteena on siis se kansallinen “taidepuhe”, jota tuotettiin niin lehtikritiikin kuin tieteeneri instituutioissa ja taidetta käsittelevissä julkaisuissa.

Kirjoituksia analysoidaan ja käsitellään historiografian ja sen jälkistrukturalismin, eli queer-teorian ja psykoanalyysin käsittein. Tuloksena on mielenkiintoisesti polveileva tutkimus, joka purkaa kansallisesti kanonisoituneita mielikuvia Suomen taidehistoriasta ja yhdestä sen salaperäisimmistä ja kiehtovimmista hahmoista. Dosentti Kalhan opastuksella katseemme kääntyy taideteoksista niitä ympäröivään tekstiavaruuteen ja ”tiedon” ideologiseen koneistoon. Näin meidän jokaisen tietomme eri ajankohtien arvostuksista ja näihin arvostuksiin vaikuttavista asioista syvenee. Ymmärrämme kansallisen kuvan rakentamisen joka on esim. meillä Suomessa ollut perinteisesti suuntautunut monokulttuurillisten seikkojen korostamiseen. Kaikki vieras ja erilainen ajattelu on yritetty peittää ja tavallaan kieltää. Olemme ollee yksi ja yhtenäinen monoliittinen kulttuuri!

Mielenkiintoisesti teos laajenee myön kirjoittajan itsensä suuntaan. Eräänlaisena historiallisen tiedon dekonstruktiona Tapaus Magnus Enckell yllyttää pohtimaan myös tutkijan omaa seksuaalisuutta ja sen osallisuutta tiedon tuottamisessa. Kriittis-reflektiivisenä, tieteen ja taiteen kieltä ja siihen liitettyjä merkityksiä ruotivana Tapaus Magnus Enckell avaa uusia raikkaita näkökulmia taiteen, historian, sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimukseen ja itseymmärrykseen. Varmasti tämä koskee myös jokaista teoksen lukijaa, sillä tutkija ei anna pienintäkään mahdollisuutta likan oma minän salailuun.

Niin ja miten se vuosi 1908 tulee teoksessa esiin? No, silloin juuri Magnus Enckell räjäytti värien käytön ilmi, ja se oli aiempien tutkijoiden mielestä taiteellinen tappio ja oikeastaan täydellinen rappio.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.