Rakas Helene

7.2.2016
Tanssikengat vuodelta 1882

Helene Schjerfbeck 150 vuotta
Ateneumin taidemuseo
2012, 393 sivua

Joskus kauan sitten nuoruudessani kävin lentäen Tukholmassa, samana päivänä meno ja paluu. Syys oli hyvin yksinkertainen, sillä Prins Eugens Waldemarsuddessa oli esillä loistava kokoelma suuren suosikkitaiteilijani Helenen Schjerfbeckin tuotantoa. Se matka oli ehdottomasti hintansa väärti ja edelleenkin seinälläni on kehitettynä näyttelyn hieno ja isokokoinen juliste, sama kuin on nyt ilmestyneen kirjan kansipaperissakin. Näyttely oli esillä vai pari kuukautta eli 17. syyskuuta ja 17. marraskuuta 1987.

Vuonna 2012 järjestettiin Ateneumissa Schjerfbeckin suurnäyttely, joka puitteissa tämä nyt esillä oleva teos on rakennettu. Aikaisempi vuosina eri puolilla maailmaa oli järjestetty vastaavia kokonaisvaltaisia Schjerfbeckin teosten esityksiä, esimerkiksi Pariisissa, Hampurissa ja Haagissa vuonna 2007. Suomalaisittain ajatellen kaikki nuo näyttelyt olivat suuria menestyksiä. Nyt käsillä oleva teos on julkaistu myös ruotsiksi ja englanniksi. Itse valitan ranskankielisen versio puutetta. sillä olihan juuri Pariisi Helenen keskinen taiteilijakaupunki, niin koulutuksen kuin luomistyönkin kannalta.

Suuren ja monipuolisen näyttelyn rakentaminen vaatii aina aikaa ja paljon työtä. Parhaiten tämä työ näkyy kiitoksissa, jotka näyttelyn kuraattori kohdistaa yhteistyössä olleille tahoilla. Ja tämän näyttelyn kiitokset leviävät todella laajalle sekä kotimaahan että myös kansainväliseen verkostoon.

Näyttely vuonna 2012 oli jättiläismäinen menestys. Se tietenkin todistaa, että Suomen kansa rakastaa Helene Schjerfbeckin taidetta niin varhaisista luonnoksista, historiallisten maalausten kautta mahtaviin vanhuuden omakuviin. Tästä seuraa näyttelyn suuret mittasuhteet, mutta myös näyttelyn yhteydessä julkaistavan luettelon poikkeuksellinen laajuus ja superhienolle paperille varikuvin painettu ulkoasu. Teos on varmasti parasta mitä suomalainen kirjapainotekniikka on pystynyt tuottamaan. Tämä on tietenkin näyttely kuraattorin Ahtola-Moorhousen entisessä kotikaupungissa vaikuttavan Kariston kirjapainon ansiota.

Näyttelyyn liittyy hyvin erikoinenkin episodi, jota ei ole voitu kirjat tähän teokseen, mutta lehdistössä se sai runsaasti palstatilaa.
Eräs yli 90 vuotias mies oli luovuttanut näyttelyyn suvun kokoelmasta teoksen, joka on näyttelyluettelossa numerolla 182 esiintyvä Raaseporin maisema vuodelta 1890. Teoksen peruskunnostuksen yhteydessä ja kehysten poiston yhteydessä havaittiin, että taulu oli maalattu kankaalle, joka oli hiukan krouvisti harsittu toisen työn päälle. Tarvittiin omistan lupa neulosten purkamiseksi, joka saatiinkin. Nyt omistajalla on yhden taulun sijasta kaksi Schjerfbeckin teosta, ehkä hänen sijoitustensa arvo näin kaksinkertaistui.

Mitä itse kirjaan tulee, niin kirja jakautuu kolmeen pääosaa. Ensiksi tulee melko suppea Leena Ahtola-Moorhousen kirjoittama Helene Schjerfbeckin elämäkerta, joka on hyvin tiiviisti mahdutettu kirjan kymmenelle isokokoiselle sivulle. Siitä käy esille taitelijamme elämän suuret vaikeudet, jos kuitenkin myös voitot. Ehkäpä tuo voimakkaasti kärjistynyt kahtiajakoisuus toi luomisen eräänlaisena primus motorina?

Toinen osa on noin 50 sivun mittainen viidestä esseestä koostuva osio, jossa käsitellään taiteilijan toimintaan eri näkökannoilta katsottuna. Ehkä hätkähdyttävin on otsikoltaan ”Kuolemaan odottaessa”, jonka on kirjoittanut Petja Hovinheimo. Tosin essee on aliotsikoitu ”Helene Schjerfbeckin historialliset maalaukset”. Kuten tunnettu hyvin nuori taitelija, vielä alle parikymppinen aloitteli suurta uraansa juuri kuoleman lähestymistä kuvaavilla historiallisilla maalauksilla. Näistä historiallisista maalauksista on varmasti hämmentävin 18 vuotiaan nuoren naisen maalaama Haavoittunut soturi hangella, joka hankittiin (onneksi meille jälkeen tulleille) Suomen taideyhdistyksen kokoelmaan.

Anja Olavisen essee ”Helene Schjerfbeckin mieskuv(i)a” on myös aiheena kiehtova, sillä vastoin naissukupuolta edustajien tiukkoja aiherajoitteita, Helene maalasi monesti nuoria ja hyvin vähäpukeisia tai jopa alastomia miehiä. Muut esseet ovat myös laatutekstiä ja ne ovat:

Leena Ahtola-Morehouse; ”Kaikista vieraista vaikutteista huolimatta minä luon teokseni… Kaikki kauneus vain rikastuttaa meitä” Huomioita Helene Schjerfbeckin suhteesta toisten maalareiden teoksiin, pääkiinnostuksensa suhde El Grecoon.

Marie Christine Tams; Sisimmän äänettömiä liikahduksia. Mielialan ja tunnetilan ilmentyminen Helene Schjerfbeckin taiteessa.

Annabelle Görgen-Lammers: ”Tulee päivä, jona tämän suomalaisen taitelijattaren tuotantoa pidetään osana Euroopan kulttuuriperintö” Helene Schjerfbeckin taiteen vastaanotto.

Kirjan kolmas osa sisältää luettelon taitelijan teoksista. Lähes 300 sivua kertoo oleelliset perustiedot kronologisesti 730:sta teoksesta, mutta noin 300 teosta on vielä jäänyt luettelon ulkopuolelle. Osion kuvitus alkaa teoksesta numero 8 eli paperille 1875 tehdystä Sjundbyn kartano, sen päärakennuksesta, elämäkerran yhteydessä on kuvia myös tätä varhaisemmista teoksista, ja jatkuu aina kuvaan 730, kolme päärynää vadilla vuodelta 1945 saakka. Yksinkertaisesti 13 vuotiaan piirroksesta 83 vuotiaan öljyvärityöhön ulottuva kaari kertoo mahtavasta lahjakkuudesta, joka pystyi muuntumaan ja elämään aikana mukaan.

Kaikista 730 teoksesta mainitaan oleellinen, eli omistukset ja näyttelyt sekä työn rakenteelliset ominaisuudet. Pääsääntöisesti kaikista on myös kuva ja lähes kaikki ovat värikuvia. Tämä kirja tai vaatimattomasti näyttelykatalogi on yhtä värien juhlaa. Usein kuva on jopa koko sivun suuruinen ja näin on pääsääntöisesti tehty kun kyseessä ovat ne kaikkein tunnetuimmat ja ehkä rakastetuimmatkin teokset.

Kirjaan tai nyt pitää puhua teoksesta, sillä tämä kokonaisuus on jo itsenäinen taideteos, on lisätty myös noin 30 sivuinen selvittelyille. Osion aloittaa Irmeli Isomäen artikkeli: Helene Schjerfbeck – totta ja tarua. mutta se on kokonaisuudesta vain parin sivun mittainen. Loppu on kaikille Helenestä kiinnostuneille todella tärkeätä, sillä sinne on sijoitettu expografia sekä bibliografia. Tässä viimeistä tajuaa, miten suosittua on hänen taiteensa ollut, sillä vuodesta 1879 lähtien aina vuoteen 2012 saakka on lueteltu kaikki oleelliset näyttelyt, joissa on ollut esillä Helene Schjerfbeckin töitä. Luetteloa on kaikki 13 sivua ja jokaisella sivulla on kolme normaalia palstaa. En muuten edes yritä laskea näyttelyiden lukumäärää.

Sitten tulee biografia, jossa on samoin kolmella palstalla Helenestä ja hänen teoksistaan kirjoitettua. Biografia on laajuudeltaan 18 sivua, myös niiden lukumäärän jätän laskematta, sillä teoksen ilmestymisen jälkeen on varmaan tullut jo lisää pari sivullista uusia tutkimuksia.

Myös näyttelyyn teoksiaan lainanneet instituutiot ovat mainittu, mutta yksityishenkilöitä ei mainita nimeltä ilmeisesti turvallisuussyiden tähden, vaan he ovat yhtenä ryhmänä ”yksityiskokoelmat” nimikkeellä. samoin kuvalähteiden luettelointiin on käytetty sivun verran. kokonaisen aukeaman teoksesta ottaa näyttelyn organisoitiin ja nyt käsiteltävän teoksen tekemiseen osallistuneiden mainitseminen. Työ on ollut giganteski, mutta se on tuottanut hyvää hedelmää.

Tämän kirjoittamisen pohjana oli Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta lainattu teos, mutta minulle kun usein tapahtuu kirjaan tai teokseen rakastumisen ongelma, niin tapahtui nytkin. Löysin Vantaan Antikvariaatista aivan uskomattoman hyväkuntoisen teoksen ja hintakin oli halpa. Ei kun vaan tilamaan ja parin päivän kuluttua sain jo oman kappaleeni teoksesta ja se oli aivan ennen selailematon. Kiitos Vantaan antikvariaatille, ja kaunis kiitos!

Raaseporin maiseman alta paljastunut tuntematon teos, jossa äiti ja lapsi, mestarillinen teos sekin.

Raaseporin maiseman alta paljastunut tuntematon teos, jossa äiti ja lapsi, mestarillinen teos sekin.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.