Ihmeen odotusta ja unenomaista seikkailua

15.4.2014

kuninkaan paivaAbdellah Taïa
Le Jour du Roi
Édition du Seuil
Paris, 2010
210 pages

Kaukana ovat perinteiset kliseet Abdellah Taïan teoksesta Le Jour du roi, joka voitti perinteisen Flore -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Teos kertoo nuorten syvästä ystävyydestä, jolla on vastassaan perinteinen marokkolainen yhteiskunta sosiaalisine paineineen. Kyseessä on hyvin kirjoitettu rohkean nuoren miehen muotokuva.

Tapahtumat teoksessa sijoittuvat 1980-luvulle. Hassan II oli silloin Marokon kuninkaana. Teoksen päähenkilö, eräänlainen kertojaminä, on Omar, joka on nuori Salén kaupungista, pääkaupunki Rabatin lähialueelta. Hän asuu isänsä kanssa alueen tavanomaisessa köyhyydessä, mutta kuitenkin taskastelee uteliaana häntä ympäröivää maailmaa.

Hänen paras ystävänsä on Khelid El-Roule, joka on marokkolaisen ns. kultaisen nuoren arkkityyppi, hänen perheellään on huvilat, autoja, palvelijoita, eli kaikkia mitä kultaiseen nuoruuteen oletetaan kuuluvan, ainakin 80-luvun Marokossa, vaan varmaan monella muullakin taholla.

Niukasta sivumäärästään huolimatta teos käsittelee useita mielenkiintoisia ja keskeisiä teemoja.

Minuuden kadottaminen.

Äiti on lähtenyt kodista ja ei näin olleen toimi enää kohteena ja yhteisönsä ylläpitäjänä. Etunimet vaihtuvat, sillä kerronnan suorittaa teoksessa pääsääntöisesti Omar ja kuitenkin viimeisessä osassa kertoja on Hada. Näin teoksen ”minä” vaihtuu äkisti syitä ilmoittamatta ja perusteita kertomatta.

Taloudellinen huono-osaisuus, köyhyys.

Lopun kertoja Hada on vanhempiensa myytmä. Tästä syntyvät kirjan teemoina epätoivo, mustasukkaisuus, vertailukohtien puuttuminen, prostituutio, alkoholismi jne.

Henkinen köyhyys.

Tämä näkyy teoksessa hyväuskoisuutena, noituutena, rasismina.

Marokon kuningas ja kuninkaallinen perhe.

Näin tulee esille henkilökultti ja siihen liittyvä henkilön ja hänen perheensä uskonnonomainen palvonta. Kuitenkaan teos ei siellä mitään syvällistä pohdintaa Hassan II:n henkilöstä ja hän ei oikeastaan esiinny koko teoksessa kuin eräänä ohikiitävänä kuvana.

Sosiaalinen eriarvoisuus Marokossa.

Kirja sisältää mielenkiintoisen kuvauksen eräänlaisesta luokkataistelusta Marokossa, joka puhkeaa jopa väkivaltaiseksi.

Naisten asema.

Tämä tulee hyvin esille avioliiton aikaisesta väkivallasta, joka usein on seksuaalista eli ns. aviollinen raiskaus. Myös prostituutio ja seksuaalinen orjuus tuodaan hyvin esille.

Sanan ja ilmaisun vapaus Marokossa.

Joka on tietenkin hyvin rajoitettu, vaikka sen on ehkä laajempi kuin muissa islamin hallitsemissa vanhoillisissa kuningaskunnissa. Vaan ei se ole mitään länsimaisen sananvapauden tasolle yltävää.

Abdellah Taïa teos kertoilee jatkuvasti fantasia ja raakuuden välillä ja usein niiden rajamailla. Minusta Taïa tyyli on häikäisevän iskevää, sillä siitä puuttuu täysin ranskankieliselle kirjallisuudelle tyypillinen sanoilla, pitkillä virkkeillä ja jopa hämäryydellä keikarointi. Teksti on iskevää, tehokasta ja hyvin, ainakin minun, mieleen istuvaa.

Kirjailija tunnetaan hyvin myös ehkäpä ensimmäisenä julkisesti homoseksuaalisena islamilaisena kirjailijana. Tai ainakin marokkolainen. Nykyisin hän asuukin Pariisissa ja on kirjoittanut useita teoksia sekä esiintyy kantaaottavana skribenttinä mm. Le Monde lehden palstoilla.

Pour l’histoire du livre je veux bien citer le blog ”Crituque”:

Le jour du Roi raconte la vie d’un adolescent de quatorze ans, Omar, qui vit au Maroc à Salé. Omar est pauvre, et son meilleur ami, Khalid, est riche. Omar rêve de rencontrer le Roi, Khalid, lui, le rencontre. Omar vit seul avec son père, sa mère est partie avec son petit frère, elle est retournée chez elle, dans son village. Khalid vit une belle maison, un palais, avec ses parents et des domestiques, et est promis à un bel avenir.

Dans les yeux d’un adolescent, nous vivons ses peurs et ses joies dans un Maroc plein d’odeurs, joyeux, superstitieux, pauvre et riche à la fois. L’auteur possède un style assez incisif, direct, sans fioriture. Il nous mène dans le quotidien de ce jeune homme dans un pays entre l’océan et la mer, entre tradition et renouveau. A la lecture de ce roman de Adbellah TaÏa, des souvenirs d’anciennes lectures remontent, celle de Tahar Ben Jelloun dans Lettre à Delacroix. Ils racontent le Maroc par des couleurs, des odeurs, des sensations, immergeant le lecteur sous les couches superficielles du pays laissées aux touristes, dans la vie des habitants, qu’ils soient miséreux ou non.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.