Itse asiassa kuultuna
VÄINÖ LINNA
TV-ohjelma:
Nauhoitus 12.12.1978
Esiesitys: 15.2.1979
Haastattelu: Pekka Holopainen
Teksti viimeistely; Päivö Taubert
WSOY, Helsinki, 1979
101 sivua

Hankin tämän pienen kirjasen Hämeenlinnan kaupunginkirjaston poistomyynnistä. Hinta oli hiukaisevan korkea, eli vain yksi ainoa euro. Hankinta oli kannattava ja se on tuottanut suurta mielihyvää ja henkistä tyydyttyneisyyttä. Mitä ihminen muuta elämässään kaipaakaan kuin juuri näitä hienoja kirjallisia nautintohetkiä. Kun vielä hinta oli olematon, niin se omalta osaltaan lisää tyytyväisyyttä ja ehkä omahyväisyyttänikin.

Kirja on oikeastaan kirjanen, sillä se on isolla tekstillä ladottu ja siinä on runsaasti kuvia ja laajoja kuvatekstejä. Mutta antoisa lukukokemus se oli.

Kirja, kuten itse haastattelukin, käsittää Väinö Linnan suppeita elämäkertatietoja ja keskittyy enemmänkin hänen tuotantoonsa, josta keskeiseksi muodostuvat kaikkien tuntemat Tuntematon sotilas sekä Täällä Pohjantähden alla trilogia.

Kirjassa sivutaan näiden kahden maamme kirjallisuuden merkkiteoksen osaksi tullutta kritiikkiä, joskin turhan vähän käsitellään teosten osalle tullutta myönteistä suhtautumista. Tietenkin Linna tunnustaa kritiikin vaikuttaneen, mutta silti seisoo kaiken sen takana mitä hän on kirjoittanut.

Kauniisti Linna toteaa omasta kirjoitusmotiivistaan Täällä Pohjantähden alla teokseen seuraavasti:

”Motiivi on tietysti siinä kirjassa, sen tendenssissä, sen perusnäkemyksessä, ja se oli perusteiltaan sama kuin Tuntemattomassa: paljastaa ja kuvata eräs alue Suomen kansa elämästä, joka minun mielestäni oli aikaisemmin esitetty väärin tai ainakin epätodenmukaisena. Antaa siitä todenmukainen tai ainakin todenmukaisempi kuva kuin aikaisemmin, tämä oli minun lähtökohtani.”

Voiko sen enää kauniimmin sanoa, että hän oli tavallisen pienen ihmisen asialla kun kirjoitta nuo jättiläismäiset teoksensa. Olen hirveän ylpeä oman itseni sukutaustasta, sillä sieltä löytyy yhteys Väinö Linnaan. Väinö Linnan vanhemmat olivat Honkolan kartanon alustalaisia, isä toimi teurastajana kartanossa. Oma isoäitini oli Väinön isän ikäluokkaa ja he ovat yhdessä tallanneet Honkolan kartanon tantereita. Ja olen saanut sieltä vaikutteita omaan kieleeni, joka tosin ei ole enää sama kieli, jota puhuin aiemmin ennen sydänoperaatiota ja aivoinfarktiani.

Pieni kirja, joka on suuri ja hieno filosofinen teos, niin kirjallisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Kannattaa lainata kirjastosta ja lukea ja ajatuksella.