Ihmisenä olemisen opas

30.3.2019

Pekka Kuusi
Tämä Ihmisten maailma

WSOY, Helsinki, 1982, 494 sivua

Pekka Kuusen kirja saavutti uutuutena suuren julkisuuden, olihan kirjoittaja oikeastaan suomalaisen hyvinvointivaltion isä ja sen teoreettisen sekä toiminnallisen perustan hahmottelija. Hän oli siis kirjoittanut jotain melko erilaista, mutta samalla ihmisen globaalista minuudesta, Aiemmin hän suurmenestyksen kokenut teoksensa oli nimeltään 60-luvun sosiaalipolitiikka ja se ilmestyi vuonna 1961, ja siitä otettiin lukuisia painoksia. Ei oli ihme, vaikka se olisi vieläkin yliopistollisena oppikirjana, joskin enemmän sosiologian historiaa kuin tulevaisuutta kartoittavana teoksena.

Olen hankkinut kirjan itselleni pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen ja muistan se silloin lukeneeni. Ehkä en vielä tuolloin, nuorena ja melko naivin kaverina sitä kunnolla ymmärtänyt, voihan olla, että en ymmärrä vieläkään, mutta jotakin enemmän tajuan ja tiedostan nyt kuin kirjan ilmestymisen aikoihin. Mutta 80-luku oli hyvin erilaista aikaa kuin nykyinen ja silloin eivät luonnon arvot ja ihmisen suhde olleet vielä niin kriittisessä tilanteessa kuin ne nyt ovat.

Muuta ensiksi jotain kirjoittajasta. Pekka Kuusi (9.7.1917 – 25.5.1989) oli valtiotieteen tohtori ja hän hahmotteli siis suomen sosiaalipolitiikan suuntaviivat 60-luvun alussa, eli hän loi perustan hyvinvointivaltio Suomelle. Hän oli alkoholipoliitikko ja teki varsinaisen työuransa Alko Oy pääjohtaja, joskin hän oli myös kansanedusta ja ministeri Suomen hallituksessa. Valtiotieteen tohtori ja dosentti Erkki Tuomioja kirjoitti väitöskirjansa: Pekka Kuusi: Alkoholipoliitikko, sosiaalipoliitikko, ihmiskuntapoliitikko vuonna 1996 ja se auttaa meitä ymmärtämään Kuusen elämäntyötä ja ajattelua.

Pekka Kuusen elämäntyötä kunnioittaa mm. Ekosäätiö, joka jakaa vuosittain Pekka Kuusi-palkinnon. Se annetaan ansioituneille kestävää kehitystä edistäneille takoille ja yksityisille henkilöille, joiden panos ekologisessa ajattelussa ja on ollut merkittävä. Tämä palkinto on suoraa seurausta juuri nyt käsiteltävästä Kuusen kirjasta Tämä ihmisen maailma, joka oikeasti oli ensimmäisen suomalainen vakavampi katsaus ihmisen ja luonnon monimutkaisesta suhteesta ja jossa vaadittiin vähäisten puheiden sijasta todellisia tekoja.

Varsinaisesti kirjan tarkoituksena on käsitellä ihmislajin kehitystä, siis ihmisyyden historiaa. Kuusen mukaan ihminen on kehittynyt kulttuurievoluution myötä sellaisella tasolla, että siellä hän uhkaa sodilla ja ympäristökatastrofeilla omaa olemassaoloaan. Kirjoittaja esittää kirjassa ratkaisuksi tämän kulttuurievoluution mukana tulleille ongelmille siirtymistä itseohjautuvasta kulttuurievoluutiosta sen määrätietoiseen ja selkeään ohjailuun. Kuusi mainitsee itseohjautuvasta kulttuurievoluutiosta esimerkkinä Yhdysvallat, jonka ehdottomasti Kuusen mielestä pitäisi siirtyä tiukasti ohjattuun kulttuurievoluutioon. Tosin Pekka Kuusella ei ollut pienintäkään käsitystä siitä mihin anarkistinen kulttuurikehitys Yhdysvalloista on mennyt presidentti Trumpin aikana. Maailma ja Yhdysvallat voi paljon huonommin nyt kuin kirjan kirjoittamisen aikaan.

Kirjassaan Kuusi luo kokonaiskuvan ihmisen kehityksestä aina alkuihmisestä teknologisesti huippuunsa viritettyyn nykyihmiseen. Jokaan hän ei päässyt kokemaan internetin kaltaisten informaatioihmeiden olemassaoloa ja vaikutusta. Hän näkee biologisen evoluution ohjanneen ihmislajin kehittymistä, mutta muutaman viimeisimmän vuosituhannen aikana biologinen kehitys on saanut antaa tilaa kulttuurievoluutiolle, jonka tulosta nykyihminen on. Ihmiset eivät ns. ihmisinä ole kehittyneet juurikaan biologisesti viimeisinä vuosituhansina, mutta kulttuurievoluutio on mahdollistanut kaiken, miten olemme muutaman vuosituhannen aikana kehittyneet tieteellisesti ja teknisesti korkealle tasolle.

Kuusen näkemyksen mukaan ihmislajin elossapysymiselle on välttämätöntä, että ihmiskunta tiedostaa paikkansa evoluutiossa ja oman evoluutioprosessinsa. Tämä tiedostaminen on varmasti hukassa suurella osalla ihmiskuntaa. Tiedostaminen merkitsee kuitenkin sitä, että ihminen alkaisi tietoisesti itse ohjata evoluutioprosessia. Kuusi ei tarkoita, että meidän pitäisi muokata geeniperimäämme ja fyysistä minäämme, jota muokkaamista kuitenkin tehdään yhtä enenevässä määrin ja kokeilut geeniperimän muokkaamisessa ovat alkaneet – valitettavasti.  

Kuusen näkemyksen mukaan meidän pitää ohjata kulttuurievoluutiotamme tietoisesti. Kyse on siis se tietoisesta ohjaamisesta minkälaisiksi elämämme ja yhteisen sekä yksilöllinen olemassaolomme muodostuu. Ilman tietoista kulttuurievoluution ohjaamista ihmiskunta joutuu ojasta allikkoon ja on tavallaan tuhoon tuomittu.

Pekka Kuusi on asettanut tälle kirjalleen kaksi tehtävää:

  1. Kirjassa hän etsii selitystä kaikelle sille, miten ja miksi ihminen on kehittynyt kulttuurievoluutiossaan eräänlaiseksi nuolen kärjeksi, mutta samalla hän toiminnoillaan uhkaa elämää ja hyvinvointia koko maapallolla.
  2. Hän antaa näihin kysymyksiin vastatessaan tietoa, jonka hän toivoo ihmisten ymmärtävän ja toimivan niin, että hän ymmärtää oman kehityksensä lainalaisuudet ja sitten käyttää näitä lainalaisuuksia tietoisesti ohjatakseen omaa evoluutiotaan ja siten myös koko maailman kehitystä.

Ehkä ranskalainen annalisti ja historioitsija Fernand Braudell on ollut Kuusen esikuvana, kun hän jakaa evoluution kolmeen erivaiheeseen niiden keskinäisen koston ja nopeuden perusteella. Ensimmäisenä on kosminen evoluutio, joka on hitainta ja vuosituhannet sekä miljoonat ovat pieniä yksiköitä, ja tämä evoluutio on epäorgaanisen aineksen järjestäytymistä. Toisena on biologinen evoluutio, joka on edellistä nopeampi, mutta kuitenkin vaatii vuosituhansin mittaista aikaa ja toimii siksi melkoisen verkkaisesti. Kolmantena on kulttuurievoluutio, joka on nopeinta ja siinä aikaa mitataan vuosisadoissa ja vuosissa, jopa pienemmissäkin yksiköissä. Tämä on Kuusen mukaa inhimillistä evoluutiota.

Mielenkiintoisesti Kuusi toteaa, että kulttuurievoluutio että biologinen evoluutio perustuvat informaation vaihdolle. Biologisessa evoluutiossa kuse on DNA-koodin sisältämästä informaatiosta. Kuusen elinaikana ei vielä kaikkea DNA-koodistoa ollut saatua edes avatuksi- ei edes alan tiedemiehille. Kulttuurievoluutio toimii ihmisten tietoisuudessa ja hän toteaakin kirjassaan seuraavasti:

”Tästä näkökulmasta katsoen kulttuurievoluution on aivan samanlaista kuin biologinen evoluutio, paitsi että informaatiota ei välitetä tuleville sukupolville lisääntymisen ja DNA:n kautta, vaan lähinnä jäljittelyn ja oppimisen kautta.”

Informaatio onkin Kuusen mukaan kulttuurievoluution merkittävin ominaisuus. Se siirtää tietoa seuraaville sukupolville ja ilman että tämä informaatio on sidottu geeniperimäämme. Näin se eroaa biologisesta evoluutiosta ja sen periaatteista ja sitä ohjaavat kulttuurievoluutiolle tyypillisen ja omanlaiset lainalaisuudet, joista Pekka Kuuri erottaa kuusi erilaista:

  1. Informaatio uudistuu ja muuttuu eli yleensä sitä sanotaan kehitykseksi, ja se voi tapahtua sattumalta, kuten biologisessa evoluutiossa, mutta uutta informaatiota voidaan myös tietoisesti etsiä ja luoda. Tallaisia prosesseja ovat mm. päätteleminen tai/ja oivaltaminen, joilla uusi asia johdetaan aiemmasta informaatiosta ja asioiden välisistä uusista yhteyksistä.
  2. Biologisessa evoluutiossa informaatiota siirretään vain yksilön omille jälkeläisille. Kulttuurievoluutiossa informaatiota voidaan siirtää myös muille ihmisille, kuin vain omille jälkeläisille.
  3. Kulttuurievoluutiossa ei edellytetä haitallisen informaation karsiutumista, joka tapahtuu biologisessa informaatiossa yksilöiden ja lajien kuoleman kautta. Haitallinen informaatio voidaan poistaa ja välttää oppimalla käyttäytymään ihan haitallista informaatiota ja olemalla opettamatta sitä tuleville sukupolville. Myös haitallinen kulttuurinformaatio voidaan hylätä heti sen ilmestymisen jälkeen, mikäli se todetaan epäkelvoksi ja vahingolliseksi.
  4. Koska biologinen evoluutio on hidasta ja kehittyminen on sidottu lukuisten sukupolvien aikana tapahtuvaan luonnonvalintaan. Näin nopeampi biologinen evoluutio voi hyvinkin riskialtaista. Sitä vastoin kultuurievoluutio voi edetä todella nopeasti ja siinä tapahtuvat erehdykset ovat mahdollista korvata ilman suurta jälkeläisten menetystä.
  5. Geneettisessä evoluutiossa uudet kyvyn syrjäyttävät vanhat ja tästä kuusi ottaa esimerkiksi lintulajin, jonka nokka kehittyy siementen särkemiseen pystyväksi. Samalla laji menettää aiemman kykynsä syödä hyönteisiä. Kulttuurievoluutiossa aiempi informaatio voidaan taltioida ja näin esimerkiksi metsästä voi oppia viljelijäksi, mutta silti hän säilyttää kykynsä metsästää.
  6. Kulttuurievoluutio voi edetä kiihtyvällä vauhdilla, kun se kerää jatkuvasti uusi piirteitä ja samalla hyödyntää informaatiokokonaisuutta.

Tärkeätä tietenkin on, että kulttuurievoluutiossa ihminen voi kehittyä ja muuttua omana elinaikanaan, jokainen meistä varmaankin on se omakohtaisesti todennut, Toisin tapahtuu biologisessa evoluutiossa, jossa ihmisyksilön elinaikana kehitystä ei tapahdu.

Kulttuurievoluutio on siis Pekka Kuusen näkemyksen mukaan ihmiselle ja siis ihmislajille tyypillinen prosessi, jonka avulla ihminen erottautuu muista eläinlajeista.

Näkemys, jonka Pekka Kuusi esittää, toteaa kulttuurievoluution nimenomaan ihmiselle ominaiseksi prosessiksi. Eläinlajit saattavat oppia erilaisia käyttäytymispiirteitä, joka jopa siirtyvät niiden jälkeläisille, mutta ainoastaan ihminen on kykenevä hyödyntämään kulttuurievoluution mahdollisuuksia. Kuitenkin, kuten Kuusi toteaa, kulttuurievoluutio on tehnyt biologisen evoluution virattomaksi ihmisten ulkoisten ominaisuuksien osalta. Me ihmiset olemme kulttuurievoluution avulla kehittäneet itsellemme, lähinnä tekniikan avulla, sellaisia kykyjä, joita ihmisillä ei ole ollut oman biologisen evoluutiomme tuloksena. Me lennämme taivaalla ja avaruudessa, sukellamme merten syvyyksiin, näemme pimeässä, saatamme kurkistella miltei maailmankaikkeuden syntyhetkeen ja atomien rakenteisiin, pystymme hankkimaan ravintoa lukemattomilla eri tavoilla sekä lähetä että kaukaa ja suojautumaan tehokkaasti erilaisilta säiden olosuhteita. Tosin olemme usein vielä säiden armoilla, koska biologinen evoluutionne ei ole seurannut kulttuurisen perässä.

Näiden äsken mainittujen kykyjen kehittyminen on tapahtunut erittäin lyhyessä ajassa, varsinkin kun vertaamme kehitystä biologisen evoluution suomaan kehitykseen. Kuusi pohtii myös sitä, miten ihminen on oppinut ja osannut käyttää kulttuurievoluutiota näin tehokkaasti hyödykseen. Kuusen mukaan selitys on biologisen ja kulttuurisen evoluution vuorovaikutus. Ihmislajin alkukehityksessä biologinen evoluutio tarjosi mahdollisuudet kulttuurievoluutiolle ja tämä puolestaan toi mukanaan menestymisen mahdollisuuksien parantumisen nopeutumisen ja se puolestaan vauhditti sitä tukevien geneettisten ominaisuuksien valikoitumista ihmislajin seuraaville sukupolville. Tämän tähden ihmisyksilöillä alkoi yhä enemmän ja enemmän olla sellaisia biologisia, lähinnä hermostoon ja aivoihin liittyviä, ominaisuuksia, jotka puolestaan tukivat kulttuurievoluution yhä kiihtyvää kehitystä.

Tästä Pekka Kuusi pääsee luoettelemaan kulttuurievoluution myötä ihmiselle lajityylillisiä kehityspiirteitä:

  1. kommunikaatiokyky ja kieli
  2. rakkaus ja sosiaalisuus
  3. kilpailu, valta ja sota
  4. tiede ja tieto
  5. taito ja teknolofia
  6. myytit ja uskonnot
  7. kauneus ja taide

Toinen tehtävä Kuusella on kirjan avulla osoittaa se, miten ihmiskunta voisi itse vaikuttaa kulttuurievoluutionsa etenemiseen ja ohjata sen tapahtumaa tietoisesti ja suunnitellusti. Tämä on Kuusen näkemyksen mukaan ehdottoman välttämätöntä, sillä ilman tietoista ohjausta ajautuu kulttuurievoluutio luonnon kanssa mahdottomaan ristiriitaan, jossa ovat tuhon siemenet. Keskeisenä tehtävän ohjailemisessa on ihmislajin eloonjääminen. Kaikki muut eliöt näyttävät jättävän eloonjäämisensä itseohjautuvat biologisen evoluution huomaan. Kuitenkin itseohjautuvuus on evoluutiolle luontainen ominaisuus – se ei tarvitse mitään tietoista ohjausta edetäkseen ja ylläpitääkseen elämää. Kuitenkaan Kuusen mukaan itseohjautuvuus ei enää riitä takaamaan ja säilyttämään ihmislajin elinkelpoisuutta. Tämä johtuu kulttuurievoluutiosta, jolle itseohjautuvuus on vierasta.

Näin siis kulttuurievoluutiossa ”ihmisen on ensin ymmärrettävä oman käyttäytymisensä aiheuttama muutokset ja vasta tämän informaation perusteella hän voi itse säädellä käyttäytymistään”. Näin Kuusi kirjoittaa ja kyse on siitä, että ihmisen kulttuurievoluutiossa virheellinen ja jopa elämälle ja sen jatkuvuudelle vahingollinen informaatioaines säilyy ja lisääntyy niin kauan, kun ihminen tiedostaa se olevan lajilleen vahingollista. Biologisessa evoluutiossa virheellinen informaatio poistuu automaattisesti ja ilman tarvetta ja tutkintaa sen elinkelvottomuudesta.

Kuusen näkemyksen mukaan ihminen haluaa kulttuurievoluution puitteissa jatkuvasti parantaa omaa elinkelpoisuuttaan luonnossa, joka tapahtuu tietenkin luonnon kustannuksella. Perusteeltaan ihminen on riippuvainen muusta luonnosta ja on samalla itse osa luontoa. Tämä luo voimakkaan ristiriidan kulttuurievoluution ja luonnon välille. Kyse on näet siitä, että kulttuurievoluutio tekee kaikkensa osoittaakseen olevansa biologista evoluutiota elinkelpoisempi. Ihminen siis yrittää kulttuurievoluutionsa avulla saavuttaa voiton luonnosta ja sen laeista. On muistettava, että luonto ja biologinen evoluutio on Claude Lévi-Straussin toteama ylärakenne, jota ilman kulttuurievoluution ja se hyödyntäjät eivät voi olla olemassa.

Kun ihminen ojaan tietoisesti kulttuurievoluutiota, niin Kuusen näkemyksen mukaan se on ”kulttuurievoluution sopeuttamista luonnon suureen biologiseen evoluutioon”.  Tämähän tarkoittaa ihmisten käyttäytymisen muuttamista sellaiseksi, ettei se uhkaa ihmisen elämän edellytyksiä. Keskeistä on tietenkin se, että ihminen muuttaa käyttäytymisensä sellaiseksi, että se ei uhkaa hänen elämänsä perusedellytyksiä. Miten miellämme maailman ja oman paikkamme siinä on keskeinen kysymys ja Kuusi on todella vankkumaton käsityksessään tietoisen ohjauksen tarpeellisuudesta ja hän kirjoittaakin:

Niinpä eloonjääminen edellyttää, että ihminen omaksuu elämälleen uuden tarkoituksen: lajievoluution ohjaamisen. Ihmisen tulevaisuus on nähdäkseni kokonaan riippuvainen siitä, onnistummeko nousemaan lajievoluutiomme ohjaajiksi. Lajievoluution ohjaaminen saattaa näyttää ihmiselämän tarkoitukseksi omituiselta. Sekä luonnontieteilijät että yhteiskuntatieteilijät saattavat pitää lajievoluution ohjaamista käsitekummajaisena, käsitteellisenä sekasotkuna. Biologis-sosiologinen synteesin yksinkertainen ja kirkas tulos kuitenkin on: jos ihminen oppii ohjaamaan omaa evoluutiotaan, hän pelastuu; ellei opi, hän tuhoutuu.”

Kun eräänlaisena vahvistuksena Claude Lévi-Stauss totesi lähes satavuotiaana esiintyessään ranskan televisiossa:

Havaitsen nykyajan tuhot. Kyse on hirvittävästä elävän luonnon tuhosta ja myös sen laajuudesta – ihmislaji elää eräänlaisen sisäisen myrkytystilan vallassa. Jos sallitaan sanoa, kun ajattelen nykyhetkeä ja maailmaa, jossa olen päättämässä omaa taivaltani, niin se ei totisesti ole maailma, josta minä pidän.”

Pekka Kuusen mukaan lajievoluution ohjaamisopin, siis meidän ihmisten eloonjäämisopin, tulee muodostua kaikille ihmisille kohdistettavaksi perusopiksi ja se avulla ihmiset ymmärtävät millaisia käyttäytymismuutoksia ihmislajian eloonjääminen jokaiselta ihmiseltä edellyttää. Ohjaamisopin tehtävänä siis on:

  1. perustaa maailmankuvamme käsitykseen siitä, että ihminen on osa luontoa
  2. antaa ihmisille kestävä biologinen ihmisidentiteetti
  3. osoittaa ihmislajin paikka luonnon kokonaisevoluutiossa
  4. ohjata ihmiset lajikumppanuuteen ja näkemään ihmislaji yhtenä kokonaisuutena
  5. laajentaa yksilöllistä ja yhteisöllistä ymmärtämystämme ja lisätä näiden molempien piirissa vaihtoehtoja käyttäytymisellemme

Kirja on erinomainen opas lajievoluution ohjaamiseen ja se osoittaa ne esteet, jotka tulisi raivata pois, jotta tarvittavat kirjassakin esitetyt käyttäytymismuutokset tulevat mahdollisiksi. Kyse on siis eritysesti väestön määrän säätelystä, ravinnon ja energian tuotannon rakentamisesta kestävälle pohjalle sekä konfliktien rauhanomaisesta ratkaisusta.

Pekka Kuusen teos on enemmän kuin ajankohtainen tässä ja nyt. Miten hienosti Kuusi tuokaan esille ihmisen maailman ja sen uskomattomat ongelmat, joita meistä jotkut eivät halua edes ongelmina pitää. Pistämme päämme pensaaseen ja ajattelemme, että se on turvallista ja kaikki jatkuu vähintäänkin ennallaan. Vaan miten on ihmisparka, etkä taida olla kyllin arka ja edes kyllin viisas ja älykäs tiedostamaan oman asemasi.

Upea kirja ja suositan sen lukemista joko ensimmäistä kertaa tai sitten uudelleen. Tässä ja tämän hetkisen maailmantilan kontekstissa.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.