Ihmeen odotusta ja unenomaista seikkailua

Abdellah TaïaLe Jour du RoiÉdition du SeuilParis, 2010210 pages Kaukana ovat perinteiset kliseet Abdellah Taïan teoksesta Le Jour du roi, joka voitti perinteisen Flore -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Teos kertoo nuorten syvästä ystävyydestä, jolla on vastassaan perinteinen marokkolainen yhteiskunta sosiaalisine paineineen. Kyseessä on hyvin kirjoitettu rohkean nuoren miehen muotokuva. Tapahtumat teoksessa sijoittuvat 1980-luvulle. Hassan II oli silloin Marokon kuninkaana. Teoksen päähenkilö, eräänlainen kertojaminä, on Omar, joka on nuori Salén kaupungista, pääkaupunki Rabatin lähialueelta. Hän asuu isänsä kanssa alueen tavanomaisessa köyhyydessä, mutta kuitenkin taskastelee uteliaana häntä ympäröivää maailmaa. Hänen paras ystävänsä on Khelid El-Roule, joka on marokkolaisen ns. kultaisen nuoren arkkityyppi, hänen perheellään on huvilat, autoja, palvelijoita, eli kaikkia mitä kultaiseen nuoruuteen oletetaan kuuluvan, ainakin 80-luvun Marokossa, vaan varmaan monella muullakin taholla. Niukasta sivumäärästään huolimatta teos käsittelee useita mielenkiintoisia ja keskeisiä teemoja. Minuuden kadottaminen. Äiti on lähtenyt kodista ja ei näin olleen toimi enää kohteena ja yhteisönsä ylläpitäjänä. Etunimet vaihtuvat, sillä kerronnan suorittaa teoksessa pääsääntöisesti Omar ja kuitenkin viimeisessä osassa kertoja on Hada. Näin teoksen ”minä” vaihtuu äkisti syitä ilmoittamatta ja perusteita kertomatta. Taloudellinen huono-osaisuus, köyhyys. Lopun kertoja Hada on vanhempiensa myytmä. Tästä syntyvät kirjan teemoina epätoivo, mustasukkaisuus, vertailukohtien puuttuminen, prostituutio, alkoholismi jne. Henkinen köyhyys. Tämä näkyy teoksessa hyväuskoisuutena, noituutena, rasismina. Marokon…

Pelastusarmeija

Abdellah TaïaL’armée du salut Édition du Seuil2006, 154 s. Vuonna 2006 julkaisi marokkolainen ja ranskaksi kirjoittava Abdellah Taïa kolmannen romaaninsa L’armée du salut. Teos on sivumäärältään suppea, vain 154 sivua taskukirjanakin, mutta se on näkemykseni mukaan suuri sisällöltään. Sisällöltään tämä teos on hyvin omaelämänkerrallinen ja siinä kirjoittaja kertoo omasta kiinnostuksestaan samaan sukupuoleen, joka on erityisesti tabu hänen islaminuskoisessa kotimaassaan. Kirja alkaa vaatimattomasta lapsuudesta, joka vietettiin Hay Salem Sale –alueella Marokon pääkaupungin Rabatin läheisyydessä. Tässä vaatimattomassa kodissa on kolme huonetta, yksi isän käyttöön, toinen vanhemman veljen käyttöön ja kolmannessa nukkuvat äiti ja kuusi siskoa, pikkuveli ja kirjoittaja itse. Kolmannessa huoneessa siis on ahdasta ja se ei salli pakenemista vaan on kohdattava elämän tosiasiat, kuten esimerkiksi isän ja äidin rakastelun ja sitä seuraavan riitelyn äänet. Kirjan selkeästi toinen jakso tuo yhteen kirjoittajan ja isoveljen suhteen, tai oikeasti hyvin insestisen rakkaussuhteen isoveljeen, joka ei kuitenkaan vastaan  kirjoittajan toivomalla tavalla tämän tekemiin rakkaudentunnistuksiin, ei ainakaan fyysisellä tasolla. Tämän osan kohokohta on matka Tangeriin, jonne kirjoittaja pääsee isonveljensä ja pikkuveljensä mukana kokonaiseksi viikoksi. Kyseessä on loma, jopa muuttuu tragediaksi, sillä kaiken perustana on ollut isoveljen ihastuminen naiseen ja kirjoittajan minän mustasukkaisuuden voimaksa herääminen. Tämä puolestaan johtaa ensimmäisen voimakkaaseen seksuaalisen kokemukseen saman sukupuolen kanssa. Kolmas osa on ehkäpä vaikuttavina, sillä siinä kirjoittaja…