Mitä uutta Väinö Linnasta?

Kirjoituksia Väinö Linnasta toimittaneet Antti Arnkil ja Olli Sinivaara Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki 2006 511 sivua Eräänlainen Väinö Linna renessanssini alkoi kun luin hänestä haastattelun perusteella tehdyn kirjan Itse asiassa kuultuna. Sitä tietysti seurasi Koottujen teosten esseet ja sitten löysin tämä teoksen uutena ja koskemattomana kylämme kirpputorilta. Kustantajan mukaan teos on sen varastoista loppuunmyyty. On erittäin hienoa, että tällainen teos on ilmestynyt, jossa nuoret tutkijat pohtivat mahdollisimman monitasoisesti Väinö Linnaan ja hänen tuotantoaan. Itse olen erityisesti viime aikoina mieltynyt hänen esseisiinsä. Niistä löytyy todella hienoja ajatuksia ja mikä vielä tärkeämpää, niin niissä on näkökantoja yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Oudosti on nytkyisin nähtävissä miten monet asiat, varsinkin negatiiviset Linnan oman henkilökohtaisen mieltymysten mukaan, ovat menneet hänen esittämällään tavoin. Tämän esseekirjoituksissa tarkastellaan muiden muassa Linnan kaunokirjallisen ja esseetuotannon suhdetta. Myös artikkeleissa käsitellään Linnan ironian eri ulottuvuuksia ja Tuntemattoman sotilaan uusisänmaallista haltuunottoa ja siihen liittyviä ongelmia. Linnan naishahmot kuin myös hänen romaaniensa vähälle huomiolle jääneet henkilöhahmot saavat omat tarkasteluna. Mielenkiintoista on etenkin tarkastella Linnan kirjojen tekstien poliittisuutta nykyhetkeä vasten. Koska sekä Tuntematon sotilas että eritoten laaja Täällä Pohjantähden alla ovat historiallisia romaaneita, niin on luonnollista myös tarkastella Väinö Linnan historianfilosofiaa. Väinö Linna on eittämättä, paitsi suuri tarinankertoja niin myös temaattisen kehittelyn mestari, jonka kirjallisen, myös esseet…

Kaksi titaania Suomesta

Väinö Linna ”Runeberg ja suomalainen kansallismentaliteetti” Teoksessa: Murroksia: 1990 s. 287-298 Kootut teokset VI, esseitä: 2000 s. 238-251 Jostain uskomattomasta syystä Väinö Linnan esseet, puheet ja muut pienkirjoitukset ovat jääneet minulta täysin huomiotta. Kyseessä on todella suuren tason tietämättömyyden julistaminen – siis minun taholtani. Tämä artikkeli kuuluu ehdottomasti Linnan mielenkiintoisiin esseisiin, jotka vieläkin herättävät ajatuksia. Useat jo kirjailijanuran alkuvaiheenkin esseet ovat taidokkaita pieniä ja ajatuksia aiheuttavia teoksia. Linna ottaa kantaa asioihin ja aina ihmisyyden ja ihmisen arvotuksen puolesta, ei siis koskaan ihmistä vastaan. Lähtökohtana Linnalla tässä esseessään on oikeastaan Runebergin poliittisuus, joka suomalaisuusliike ja vielä sen aidoimmillaan oleva ajatussuunta on halunnut häivyttää kansan tietoisuudesta. Lainaan Linnan hienoa tekstiä: ”Ensi näkemältä saattaa tuntua, että Runebergin runoudessa esiintyvät idologiset käyttäytymismallit olisivat kovin moninaiset. Kuitenkin ne voidaan yksinkertaistaa eräiksi harvoiksi perusmalleiksi.” Ja Linnan on päätynyt kolmeen keskeiseen perusmalliin: 1) …[h]erra, joka tosin saattaa ajoittain olla hieman äksy, mutta on perustunnoiltaan jalomielinen ja vieläpä tietyllä tavalla veljellinenkin alaisiaan kohtaan. 2) …[t]yyppi on loputtoman ahkera ja jumalinen korvenraivaaja, joka työskentelee sisukkaasti, mutta ei soita juuri minkäänlaista mielenkiintoa työn tuloksia kohtaan. Tätä tyyppiähän ilmentää selkeimmin Saarijärven Paavo. 3) …[s]euraa laaja kokoelma henkilöitä, jotka poikkeuksetta esittävät eräänlaista ruman ankanpoikasen muunnosta, joista taistelun taikavoima tekee joutsenen. Näissä runohenkilöissä…