Opiskelijaliikkeen pieni historia

Alain Monchablon Histoire de l’UNEF de 1956 à 1968 Presses Universitaires de France, 1983 208 sivua Olin lupautunut kirjoittamaan Ranskan ja eritoten Pariisin opiskelijoiden mielenosoituksista Yhdysvaltojen Vietnamissa käymää sotaa vastaa. Tässä yhteydessä tietenkin piti hankkia asiaa käsittelevää materiaalia. Ehkä eräs parhaista mahdollisuuksista on ranskalaisen Amazonin palvelut ja eritoten sen käytettyjen kirjojen myynti. Se on helppoa ja vaivatonta, lisäksi hinnat ovat pääsääntöisesti erittäin edullisia ja postikulutkin kotimaisia kuluja pienempiä. Näin tuli hankittua tämäkin nyt käsittelemäni kirja. Kuten jo kirjan otsikostakin voi huomata, niin se käsittelee vain lyhyttä vähän yli kymmenen vuoden vaihetta järjestön sotavuotisessa historiassa. Tosin tuohon aikaan sijoittuu kaksi merkittävään tapahtumaa, joiden vaikutus opiskelijoiden elämään oli merkittävä. Ensimmäisenä merkittävistä tapahtumista oli Algeria sota, jossa maan asukkaat halusivat karistaa hartailtaan Ranskan siirtomaavallan. Aiemman Ranskan kokeman konfliktin aikana eli ns. Indokiinan sodan puitteissa eivät ranskalaiset opiskelijat olleet juurikaan aktiivisia tuon sodan vastustamisessa. He jopa reagoivat melkoisen negatiivisesti Indokiinasta tulleisiin opiskelijatovereihinsa. Yleensä tuos Vietnamin ensimmäiseksi sodaksi kutsuttu ei juurikaan herätellyt ranskalaisia tai saanut heitä kadulle. Ehkä kirjailija ja filosofi Jean Paul Sartre oli todella yksin kritisoidessaan sodan tapahtumia. Tässä hallituksen ja sodan vastaisessa taistossa opiskelijat ja samalla myös heidän edustayhdistyksensä, varsinkin UNEF, omaksuivat aivan uuden asenteen reagoida asioihin. Alkoi opiskelijoiden yhteistyön ja toiminnan…

Klinge kavelee… Pariisissakin

Matti KLINGE Kävelyllä Pariisissa Matkoja ja kirjoja Otava, Helsinki 1995 192 sivua Kyseessä on todella moniosaiseksi paisuneen professori emeritus Matti Klingen päiväkirjamerkintöjen ensimmäisestä osasta. Ehkä tarkoitus ei edes ollut, että näistä päiväkirjamerkinnöistä tulee lähes jokavuotinen perinne. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ainakin kahdesti, ja ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä. Mutta kyllä teos hyvin kesti kolmannenkin lukemiskerran ja varmaan kestää vielä muitakin kertoja. Mutta kirja puhuu puolestaan sekä niin Klingen suulla kuin minun oman mieleni myötävaikutuksella. Kaupunki, johon edelleen, eläkeläisenä ja monivammaisena, haluan matkustaa, on tietenkin Pariisi. Tämä maailman napa on niin Klingelle kuin minullekin aikoa oikea maailmankaupunki, jossa on kaikkea mahdollista, mitä me molemmat elämältä ja kaupungilta hakuamme. Kaupunki on kaiken lisäksi niin kirjojen kuin Marcel Proustin kaupunki. Oikeastaan nämä kaki päähenkilöä ovat keskeisessä roolissa tässäkin Klingen kirjassa, kuten niin monissa muissakin hänen teoksissaan. Suurin osa muistoesseistä käsittelee Pariisia, niitä on 8 kaikkiaan kirjan 18 esseestä. Kolme muuta kirjoitusta käsittelee yleensä Ranskaa ja niistä yksi jopa keskittyy Marcel Proustin isän kotikylään Illier’iin, joka nykyisin tunnetaan Combrayn nimellä Kadonnutta aikaa etsimässä romaanisarjan ensimmäisen osan nimen mukaan. Tässä kuviteltu ja sepitetty todellisuus on muokannut oikeata todellisuutta. Miten usein näin tapahtuukaan, sillä puhummehan me suomalaisetkin Impivaarasta kuin jostain oikeasta historiallisesta paikasta. Kyse on kuitenkin…

Pariisissa, vaan en Pietarissa
Historia , Klinge , Pietari , Ranska , Yhteiskunta / 22.2.2015

Matti KILINGE Euroopassa, Pietarissa Otava, Helsinki, 1993 287 sivua Nyt on kyseessä oikeastaan esiklingeläinen teos, eli kirjan ennen professori Klingen laajalti tunnettua päiväkirjamerkintöjä sarjaa, eli vuodesta 1999 alkaen. Tietenkin aihepiirit ovat hyvin samanmoiset niin tässä kuin varsinaisissa päiväkirjamerkinnöissä. Tosin pitää muistaa, että Klinge julkaisi jo vuonna 1991 melkein vastaavan laisen teoksen ”Romanus sum, kirjoituksia Euroopasta”. Kummassakin on hyvin klingeläisittäin pilkun erottama nimike, ja tätä tapaa professori on viljelyt laajasti tuotantoaan nimetessään. Lyhyenä esittelynä ja mielen virkistyksenä mainittakoon, että professori Matti Klinge (s. 31.8.1936) on yksi maamme tuotteliaimpia ja tunnetuimpia historiantutkijoita sekä todella ahkera kulttuurikeskustelija. Myös Klingen kirjallinen tuotanto on hyvin laaja. Hän on julkaissut useita tietoteoksia ja esseekokoelmia. Klingen teoksia on käännetty monille vieraille kielille. Matti Klinge tunnetaan myös sanomalehtikolumneistaan ja hän on myös toiminut avustajana useissa tietosanakirjoissa, kuin myös toimittajana useissa merkittävissä kirjahankkeissa. Tässä nimenomaisessa teoksessa Klinge ottaa minut puolelleen todella helposti. Heti aluksi hän siteeraa Marcel Proustin teoksen Le temps retrouvé pientä lauselmaa ”le général gît à côté du particulier”. Muuta ei tarvita, ja tämä jälkeen luen innolla kaiken lopunkin. Jos joku kerran tunnustautuu proust-faniksi, niin hän kokee minun mielessäni suuren arvonnousun. On toki kirjassa muutakin sisältöä, eli se on jaettu kolmeen osaan: osa I Modernia pyhiinvaellusta, osa…