Ossin Blogi

Matti KlingePoliittinen RunebergSuomentanut Marketta KlingeWSOY, Helsinki 2004630 sivua Ovat meille toki tuttuja tortut, Maamme laulu, kansalliskirjailija ja Vänrikki Stool ja Lotta Svärd. Vaan miten on niiden takana olevan miehen ja eritoten hänen yhteiskunnallisen toimintansa? Helsingin yliopiston historian professori emeritus Matti Klingen teos Poliittinen Runeberg lähestyykin tätä kansallisrunoilijaksemme mainitun kirjoittajan tuotantoa nimensä mukaisesti aatehistoriallisesti ja poliittisesti. Laajassa, yli 600-sivuisessa teoksessaan Matti Klinge pyrkii etsimään vastausta siihen, miksi Runebergin Suomi-kuvasta tuli sellainen kuin tuli. Tai oikeammin: miksi Runeberg loi sellaisen Suomi-kuvan kuin loi ja miksi se jäi elämään kansallisen identiteetin peruskuvana? Ehkä hän ei kuitenkaan edes pyri vastaamaan kysymykseen mitä haittaa tästä Suomi-kuvasta on ollut koko kansakunnalle ja kehitykselle kohti parempaa huomista.Matti Klinge kirjoittaa teoksensa alkusivuilla ohjelmajulistuksen tapaisesti: ”Runebergin suuri poliittinen ja isänmaallinen merkitys on siinä, että hän kehitti ja puki sanoiksi ajatuksen Suomesta isänmaana, antoi sille muodon näkemyksenä, lauluna (Maamme), joka pysyisi.” Samansisältöisin sanakääntein Klinge myös mittavan työnsä päättää. Näiden toteamusten väliin Klinge on saanut sijoitettua kuusisataa sivua, joissa hän esittää näkemyksensä Johan Ludvig Runebergistä ja tämän runoudesta osana aikaansa, sen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tapahtumakontekstista käsin. Klinge siis etsii tai yrittää etsiä vastausta siihen, miksi Runebergin Suomi-kuvasta tuli sellainen kuin tuli. Myös voidaan todeta, että ongelma on myöskin se miksi Runeberg…

Väinö Linna ”Runeberg ja suomalainen kansallismentaliteetti” Teoksessa: Murroksia: 1990 s. 287-298 Kootut teokset VI, esseitä: 2000 s. 238-251 Jostain uskomattomasta syystä Väinö Linnan esseet, puheet ja muut pienkirjoitukset ovat jääneet minulta täysin huomiotta. Kyseessä on todella suuren tason tietämättömyyden julistaminen – siis minun taholtani. Tämä artikkeli kuuluu ehdottomasti Linnan mielenkiintoisiin esseisiin, jotka vieläkin herättävät ajatuksia. Useat jo kirjailijanuran alkuvaiheenkin esseet ovat taidokkaita pieniä ja ajatuksia aiheuttavia teoksia. Linna ottaa kantaa asioihin ja aina ihmisyyden ja ihmisen arvotuksen puolesta, ei siis koskaan ihmistä vastaan. Lähtökohtana Linnalla tässä esseessään on oikeastaan Runebergin poliittisuus, joka suomalaisuusliike ja vielä sen aidoimmillaan oleva ajatussuunta on halunnut häivyttää kansan tietoisuudesta. Lainaan Linnan hienoa tekstiä: ”Ensi näkemältä saattaa tuntua, että Runebergin runoudessa esiintyvät idologiset käyttäytymismallit olisivat kovin moninaiset. Kuitenkin ne voidaan yksinkertaistaa eräiksi harvoiksi perusmalleiksi.” Ja Linnan on päätynyt kolmeen keskeiseen perusmalliin: 1) …[h]erra, joka tosin saattaa ajoittain olla hieman äksy, mutta on perustunnoiltaan jalomielinen ja vieläpä tietyllä tavalla veljellinenkin alaisiaan kohtaan. 2) …[t]yyppi on loputtoman ahkera ja jumalinen korvenraivaaja, joka työskentelee sisukkaasti, mutta ei soita juuri minkäänlaista mielenkiintoa työn tuloksia kohtaan. Tätä tyyppiähän ilmentää selkeimmin Saarijärven Paavo. 3) …[s]euraa laaja kokoelma henkilöitä, jotka poikkeuksetta esittävät eräänlaista ruman ankanpoikasen muunnosta, joista taistelun taikavoima tekee joutsenen. Näissä runohenkilöissä…