Kirjavisa
Kirjallisuus , kirjavisa / 14.4.2014

Osallistun aina tietämäni mukaan Demokraatti-lehden kirjavisaan, se on parasta ja mielenkiintoisina mitä päivälehdistössä julkaistaan. Julkaisupäivä on keskiviikko ja 9.10 julkaistun sitaatin vastaukset piti postata viimeistään tänään. Tässä on oma vastaukseni. Kuvan kanssa teitty! Arvoisa Visaisäntä, Menneen viikon lumettomuuksilla en vaan muistanut lähettää vastausta Lehtosputkinotkokisaan, vaan nyt tulee töppäilyille loppu. Useat kirjailijat ovat viettäneet kaksoiselämää maassa ja toisessa. Yleensä tuosta kahteudesta syntyy mielenkiintoinen yhdistelmä, jopa meillä kotoisessa Suomessa kahden kulttuurin kohtaaminen on usein hyvin hedelmällistä, esimerkkeinä suomen ruotsinkieliset kirjailijat ja meidän ortodoksikirjailijamme. Ranska puolestaan on maa, jossa tämä kulttuuri-ilmiö on oikeastaan hyvin yleinen. Usein jostain muusta kielipiiristä on hankittu lisäksi myös tuo uusi ranskalainen kieli-identiteetti. Harvoin ranskalainen on hankkinut jonkun muun kielinen toiskielisen identiteetin, joskin tunnetuin lienee Marguerite Yourcenar, joka tosin oli oikeataan belgi. Mutta kun puhutaan pitkästä iästä yhdistyneenä kahteen kulttuurin, niin muistan hyvin vuoden 1983, jolloin ajoin kohden Aulankoa lievästi hämärtyvänä kesäiltana. Kyydissäni ollut tuolloin jo hivenen yli 80 vuotias naishenkilö totesi, että tästä muistuvat mieleeni Pietarin vaaleat kesäyöt. Olimme viettäneet muutaman ikimuistoisen päivä Hämettä kulkien ja kirjallisuudesta, maailmasta ja menosta keskustellen, ja tietenkin olin toiminut hänen tulkkinaan. Tuo kesä on ikiajoiksi piirtynyt mieleeni suurin kirjaimin ja ei se sieltä edes kulumalla lähde. Tuon minulle niin tärkeäksi muodostuneet kirjailijan…

Pelastusarmeija

Abdellah TaïaL’armée du salut Édition du Seuil2006, 154 s. Vuonna 2006 julkaisi marokkolainen ja ranskaksi kirjoittava Abdellah Taïa kolmannen romaaninsa L’armée du salut. Teos on sivumäärältään suppea, vain 154 sivua taskukirjanakin, mutta se on näkemykseni mukaan suuri sisällöltään. Sisällöltään tämä teos on hyvin omaelämänkerrallinen ja siinä kirjoittaja kertoo omasta kiinnostuksestaan samaan sukupuoleen, joka on erityisesti tabu hänen islaminuskoisessa kotimaassaan. Kirja alkaa vaatimattomasta lapsuudesta, joka vietettiin Hay Salem Sale –alueella Marokon pääkaupungin Rabatin läheisyydessä. Tässä vaatimattomassa kodissa on kolme huonetta, yksi isän käyttöön, toinen vanhemman veljen käyttöön ja kolmannessa nukkuvat äiti ja kuusi siskoa, pikkuveli ja kirjoittaja itse. Kolmannessa huoneessa siis on ahdasta ja se ei salli pakenemista vaan on kohdattava elämän tosiasiat, kuten esimerkiksi isän ja äidin rakastelun ja sitä seuraavan riitelyn äänet. Kirjan selkeästi toinen jakso tuo yhteen kirjoittajan ja isoveljen suhteen, tai oikeasti hyvin insestisen rakkaussuhteen isoveljeen, joka ei kuitenkaan vastaan  kirjoittajan toivomalla tavalla tämän tekemiin rakkaudentunnistuksiin, ei ainakaan fyysisellä tasolla. Tämän osan kohokohta on matka Tangeriin, jonne kirjoittaja pääsee isonveljensä ja pikkuveljensä mukana kokonaiseksi viikoksi. Kyseessä on loma, jopa muuttuu tragediaksi, sillä kaiken perustana on ollut isoveljen ihastuminen naiseen ja kirjoittajan minän mustasukkaisuuden voimaksa herääminen. Tämä puolestaan johtaa ensimmäisen voimakkaaseen seksuaalisen kokemukseen saman sukupuolen kanssa. Kolmas osa on ehkäpä vaikuttavina, sillä siinä kirjoittaja…