Hannu Jouhki ja Pentti Holappa
Mies miehelle, kertomus ystävyydestä
Ajatus kirjat
Helsinki 2006
252 sivua

Kirja on huikaiseva kertomus kahden erilaisen ja toisaalta samankaltaisen miehen suuresta ystävyydestä. Kirja alkaa murrosikäisen nuorukaisen halusta intohimoisesti päästä työharjoitteluun tunnettuun ja arvostettuun antikvariaattiin. Nuori mies on kiinnostunut kirjoista, ja sitä ovat myös kaksi antikvariaatti pitävää vanhempaakin miestä. He ovat arvostettuja kirjoittajia ja tunnettuja julkisuuden henkilöitä.

Elämäntilanteet muuttuvat, mutta nuoren, kirjoitushetkellä 33-vuotiaan Hannun ja 79-vuotiaan Pentin ystävyys säilyy ja jopa syvenee. Antikvariaatti vaihtaa omistajaa ja Pentin elämänkumppani kuolee ja toisaalta Hannu korvaa paljon Pentin elämänkumppanin poismenon aiheuttamaa tyhjiötä.

Mielenkiintoisesti kirjan tunnus on englantilaisen sukkanauharitarikunnan vanja, jos keskiajalta peräisin oleva vaalilause ”Honi soit qui mal y pense”. Eli hyvin vapaasti suomennettuna ”häpeä sille, joka siitä pahaa ajattelee”. Mielenkiintoisesti ranskalaisen kulttuurin suuri ja arvostettu tuntija Pentti Holappa on omaksunut teokseensa amerikkalaisen näytelmän muodon honni vaan ei alkuperäistä muoto honi, joka on kaikissa sukkanauharitarikunnan embleemeissä eli sen alkuperäistä muotoa. Vai lieneekö syynä kustantajan edustajan yleissivistyksen puute.

Tuo merkittävä deviisi tuo esille se mielenkiintoisen tosiasia, että nuorempi Hannu on perusteellisesti heteroseksuaali, siis ainakin sen kuvan teoksesta saa. Kirjailija Holappa on tunnettu homo, joka voitti jopa Finlandia-palkinnon voimakkaasti homoseksuaalista kuvaavalla kirjalla Ystävän muotokuva. Eli varmasti useat ajattelevat, että on siinä homoeroottisuutta mukana kun vanha äijä ja todella nuori kaveri ovat rajusti ystäviä, ja jopa sanovat toisilleen rakastavansa kaveriaan.

Kirjan eräänlaisen päämäärä on toivomatka Australiaan, jossa tapahtuu mm. Pentin vakava sairastuminen ja eräänlainen ihmeparantuminen todella alkeellisissa oloissa. Se on ehdottomasti kirjan riipaisevinta luettavaa ja tuntuu kuin itse kokisi nuo tapahtumat. Varmaankin minä vanhahkona voin asettua Pentin rooliin ja joku toinen, minua huomattavasti nuorempi, vaikka ystäväni Atte, voisi asettua Hannun tilanteeseen.

kirjan on mielekkäästi rakennettu kahden miehen vuoropuheluksi, tasavertaisten kirjoittajien. Joskus heidän tiensä hivenen poikkeavat toisistaan, mutta pääsäänteisesti kirjan parivaljakko jatkaa yhteistä astuntaansa.

Kuiten deviisistä huolimatta jyväskyläläinen blogisticus Penjami Lehto kirjoittaa blogissaan JÄLJEN ÄÄNI mielenkiintoisesti kirjasta mm. seuraavasti:
”Kirjassa minua häiritsee Hannun suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa. Hannun paras ystävä Pentti on homo, ja Hannu vaikuttaa erittäin suvaitsevaiselta, mutta silti hän ei juurikaan pohdi omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan vakavammin. Kirjassa Pentti ja Hannu vierailevat Gay Pridessa, ja luulisi heteromiehenkin siinä vaiheessa edes ajatuksen tasolla miettivän, kiinnostaako oman sukupuolen edustajat vai ei. Tällaisten pohdintojen sijasta kirjassa alleviivataan Hannun heteroseksuaalisuutta ja kuvataan sekä hänen seksifantasioitaan että varsinaisia aktejakin naisten kanssa. Hannu pettää vaimoaan Australian matkalla – ehkä tilanne ei aiheudukaan Hannun naisen tarpeesta vaan hänen epävarmuudestaan oman seksuaalisuutensa suhteen: matka Pentin kanssa ja myös lähestyvä homoparaati synnyttää liian hankalia tuntemuksia ja kysymyksiä. Oma homoseksuaalisuus/biseksuaalisuus pelottaa, joten Hannun on todistettava itselleen “miehuutensa” vieraan naisen sylissä.”

Mitä minä mitään moiseen lisäämään. Olkoot minusta epäilyt kaukana sillä en itse usko kovinkaan suuresti kahdenystävän väliseen sukupuolisuuteen. Rakkaus riittää ja välittäminen toisestä, ne ovat tärkeitä suureita molemmat.