Mitä uutta Väinö Linnasta?

Kirjoituksia Väinö Linnasta toimittaneet Antti Arnkil ja Olli Sinivaara Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki 2006 511 sivua Eräänlainen Väinö Linna renessanssini alkoi kun luin hänestä haastattelun perusteella tehdyn kirjan Itse asiassa kuultuna. Sitä tietysti seurasi Koottujen teosten esseet ja sitten löysin tämä teoksen uutena ja koskemattomana kylämme kirpputorilta. Kustantajan mukaan teos on sen varastoista loppuunmyyty. On erittäin hienoa, että tällainen teos on ilmestynyt, jossa nuoret tutkijat pohtivat mahdollisimman monitasoisesti Väinö Linnaan ja hänen tuotantoaan. Itse olen erityisesti viime aikoina mieltynyt hänen esseisiinsä. Niistä löytyy todella hienoja ajatuksia ja mikä vielä tärkeämpää, niin niissä on näkökantoja yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Oudosti on nytkyisin nähtävissä miten monet asiat, varsinkin negatiiviset Linnan oman henkilökohtaisen mieltymysten mukaan, ovat menneet hänen esittämällään tavoin. Tämän esseekirjoituksissa tarkastellaan muiden muassa Linnan kaunokirjallisen ja esseetuotannon suhdetta. Myös artikkeleissa käsitellään Linnan ironian eri ulottuvuuksia ja Tuntemattoman sotilaan uusisänmaallista haltuunottoa ja siihen liittyviä ongelmia. Linnan naishahmot kuin myös hänen romaaniensa vähälle huomiolle jääneet henkilöhahmot saavat omat tarkasteluna. Mielenkiintoista on etenkin tarkastella Linnan kirjojen tekstien poliittisuutta nykyhetkeä vasten. Koska sekä Tuntematon sotilas että eritoten laaja Täällä Pohjantähden alla ovat historiallisia romaaneita, niin on luonnollista myös tarkastella Väinö Linnan historianfilosofiaa. Väinö Linna on eittämättä, paitsi suuri tarinankertoja niin myös temaattisen kehittelyn mestari, jonka kirjallisen, myös esseet…

Aivoinfarktin hoitomalli

Umberto Eco Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki La misteriosa fiemma della regina Loana Suomennos Helinä Kangas WSOY, Helsinki 2005 458 sivua Aivoinfarkti on melkoisen moninainen vamma. Meillä jokaisella se on varmaan erilainen ja omanlaatuisensa. Niin minullakin. Se tuhosi kolmannen puhekeskuksen, joka on yhä toimimaton. Sinne on sijoittuneena koko äidinkieli, niin puheen, kirjoittamisen kuin lukemisenkin osalta. Puheen ymmärrys jotenkin säilyi tapahtumassa koskemattomana. Kuitenkin kovalla yrittämisellä ja monella itkutuhrauksella siitä vammasta voi toipua, vaan ei koskaan tulla entiselleen. Minullakin ne kaksi muuta puhekeskusta ovat saaneet seurakseen sen osaamisen, jota äidinkielestäni voin nyt osoittaa. Italialaisen semiootikon ja tieteensä arvostettua professuuria hoitanut Umberto Eco romaanissaan, joka olisi Econ viimeisin – ja haastattelujen perusteella luultavimmin viimeiseksi jäävä, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki kertoo noin kuusikymppisestä antikvariaatin pitäjästä, Giambattista ”Yambo” Bodonista. Hän menettää sairaskohtauksen eli aivoinfarktin yhteydessä melkoisen osan muististaan. Jäljelle Yambolle jäävät muistot, jotka ovat viittauksia tämän lukemiin teoksiin, eli pelkkiä sitaatteja vailla kontekstia tai muistikuvia edes teosten lukemiseen liittyvistä tunteista. Usein hän ei ole selvillä edes teoksesta, josta sitaatti on peräisin. Infarktin jälkeinen minän ja aivotoiminnan jälleenrakentaminen on sekin monitasoinen asia. Kukaan ei voi rakentaa samalla tavoin toimintakykyään, me kaikki joudumme omalta osaltamme pohtimaan ja keksimään omalle toimintavajavaisuudellemme parhaiten sopivat ylösrakentamisen keinot. Kirjan päähenkilö Yambo rakentaa…

Pasifistin elämästä

Matti Salminen Yrjö Kallisen elämä & totuus Like kustannus Oy, 2011 kolmas painos 271 sivua Olen toki ollut tietoinen Yrjö Kallisen merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan ylösrakentajana. Olen tiennyt hänen roolinsa ns. kävelevänä paradoksina, jolla tarkoitetaan sodanjälkeistä tilannetta, jolloin vuonna 1945 jollain vakaumuksellisesta pasifistista tehtiin tasavallan puolustusministeri. Kuitenkin voidaan hyvin todeta, kuten kirjoittaja Matti Salminekin tekee, että ei Yrjö Kallinen ollut paradoksi, vaan elämä ja yhteiskunta hänen ympärillään olivat paradokseja. Pitkän elämänsä (1886 – 1976) aikana Kallinen ehti kokemaan ja näkemään paljon ja erityisesti kehityksen niin meillä Suomessa kuin koko sitä ympäröivässä maailmassakin. Kuitenkin hän jo alta kaksikymppisenä nuorukaisena omaksui koko pitkän elämänsä perustaksi teosofian, sosialidemokratian ja osuustoiminnan aatteet. Niistä hän ei luopunut, vaikka elämä häntä kuljetti monenlaisissa tilanteissa. Näistä suurista ajatuksista voidaan ehkä tehdä yhteenveto, jonka Kallinenkin varmasti hyväksyisin. Kyse on tietenkin teemasta, että kaveria ei jätetä, ja me teemme yhdessä tästä yhteisöstä ihmiselle paremman yhteisön elää ihmisenä. Näin tästä vain kansakoulun käyneestä nuorukaisesta kehittyi eräs meidän 1900-lukumme johtavia intellektuelleja ja voimakkaasti aatteelleen omistautunut ihminen. Merkittäväksi kokemukseksi Kallisen elämässä muodostui vuoden 1918 tapahtumat. Hän yritti kaikkensa, jotta valkoisten ja punaisten yhteenotto olisi Oulussa vältetty. Pasifismi ei sisällissodan raakaan ilmapiirin sopinut ja niin Kallinen sai kuolemantuomion. Tämä osoittaa kaikessa järkyttävyydessään sen, että…