Aivoinfarktin hoitomalli

17.4.2014

kuningatar  loananUmberto Eco
Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki
La misteriosa fiemma della regina Loana
Suomennos Helinä Kangas
WSOY, Helsinki 2005
458 sivua

Aivoinfarkti on melkoisen moninainen vamma. Meillä jokaisella se on varmaan erilainen ja omanlaatuisensa. Niin minullakin. Se tuhosi kolmannen puhekeskuksen, joka on yhä toimimaton. Sinne on sijoittuneena koko äidinkieli, niin puheen, kirjoittamisen kuin lukemisenkin osalta. Puheen ymmärrys jotenkin säilyi tapahtumassa koskemattomana. Kuitenkin kovalla yrittämisellä ja monella itkutuhrauksella siitä vammasta voi toipua, vaan ei koskaan tulla entiselleen. Minullakin ne kaksi muuta puhekeskusta ovat saaneet seurakseen sen osaamisen, jota äidinkielestäni voin nyt osoittaa.

Italialaisen semiootikon ja tieteensä arvostettua professuuria hoitanut Umberto Eco romaanissaan, joka olisi Econ viimeisin – ja haastattelujen perusteella luultavimmin viimeiseksi jäävä, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki kertoo noin kuusikymppisestä antikvariaatin pitäjästä, Giambattista ”Yambo” Bodonista. Hän menettää sairaskohtauksen eli aivoinfarktin yhteydessä melkoisen osan muististaan. Jäljelle Yambolle jäävät muistot, jotka ovat viittauksia tämän lukemiin teoksiin, eli pelkkiä sitaatteja vailla kontekstia tai muistikuvia edes teosten lukemiseen liittyvistä tunteista. Usein hän ei ole selvillä edes teoksesta, josta sitaatti on peräisin.

Infarktin jälkeinen minän ja aivotoiminnan jälleenrakentaminen on sekin monitasoinen asia. Kukaan ei voi rakentaa samalla tavoin toimintakykyään, me kaikki joudumme omalta osaltamme pohtimaan ja keksimään omalle toimintavajavaisuudellemme parhaiten sopivat ylösrakentamisen keinot.

Kirjan päähenkilö Yambo rakentaa elämänsä uudelleen erilaisten kirjallisten muistojensa pohjalta. Hän hakeutuu isoisänsä isolle ja monia ihmeellisyyksiä sisällään pitävälle talolle ja pyrkii tämän talon ja kaiken sen sisältämän avulla uppoutumaan lapsuutensa muistikuviin, jossa erityisen roolin saavat hänen vanhat kirjansa, sarjakuvansa sekä äänilevynsä.

Jotkut ovat väittäneet että Yampo, kirjan päähenkilä olisi kirjailija Econ eräänlainen ihanne minä, jonka itsetutkiskelun kautta Kirjailijan minä käsittelisin pitkälti samoja ajatuksia kuin ei-fiktiivisessä eli tiukasti tieteellisessä tuotannossaan. On hieman erikoista jopa Umberto Econ taholta sijoittaa tapahtumien keskelle aivoinfarktin vaurioittama miehen ja hänen taistelunsa kohden jälkien voittamista.

Toipumisen edistyessä ja sen myötä Tutkiessaan isoisänsä – ja ehkäpä samalla oman mielensä – ullakoita Yambo dekonstruoi mieltään ja sen oleellisia rakennuspalikoita eli omaa muistiaan, käyden läpi kulttuurin vaikutusta minänsä rakentumisessa sekä korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin suhdetta rakentamansa todellisuutensa pohjana. Mielenkiintoisesti hänen äärimmäisen kirjasivistyksensä ja väkevästi kulttuuritietoisen minäkuvansa rakennuspalikoista tärkeimmiksi nousevat kulttuurihistorian suurten tekijöiden rinnalle Mikki Hiiri, Taika-Jim, Monte Criston kreivi ja lukuiset viihdelehtien sankarit. Toisaalta, ovatko ns. korkeakulttuuriset vaikutteet kuin opittu kieli ja sen populaarikulttuuri nousee pintaan kun elämän perusasioista on kysymys?

Jos ja kun muistiaan jäljittävää Yamboa kuvatessaan Eco luo katsauksen oikeastaan ennemminkin omaan menneisyyteensä — kaunokirjallisuuteen, populaarikulttuurin tuotoksiin. Samalla hän luo kirjan poliittisen kontekstin ja siihen kietoutuvan 1930-40-lukujen fasistisen Italian nationalistisen kouluopetuksen. Yambon lapsuudessa yhtä jalkaa marssivat amerikkalaiset sarjakuvat ja fasistipropaganda. Mikki Hiiri, räikeät avaruusraketit, jykeväleukaiset ja kovanyrkkiset sankarit ja kevyesti pukeutuneet tulipunahuuliset neitokaiset halkiohameineen. Italian ja Il Ducen puolesta kuolevat myös maan suuret sotasankarit rintamakertomuksissa. Näin Yambon etsintäretket ullakolla muistuttavat toisiaan seuraavia seikkailukertomuksia, jossa sankarit koluavat rohkeasti pitkään tyhjillään olevaa, aarteita vilisevää kartanoa.

Kun muistamme Econ teoksen Ruusun nimi, niin tässäkin kyseisessä teoksessa hänellä on taito on tehdä kertomuksistaan valtavan määrän yksityiskohtia, kulttuuriviittauksia (tässä teoksessa osa kauniisti lähdeviitoitettunakin) ja muita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Silti hän säilyttää tietyn uskottavuuden niin, ettei kertomuksessa lipsahdeta pelkän pätemisen puolelle ja juonessakin on jotain järkeä.

Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki ei ehkä aina tässä tosin onnistu, vaan joskus tuntuu, että kirjailija listaa enemmänkin omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan paperille niminä, kenties ennen kaikkia ikäistensä, siis minunkin, nostalgisottavaksi. Sukupolvikuvauksena hieno tarina sotkeutuu muutaman kerran populaarikulttuurireferenssien laajahkoon hetteikköön. Mutta tätä tapahdu kuitenkaan liian usein ja teoksen paras osa on ehdottomasti juuri se kulttuurimuistia kaiveleva toinen osa, ”paperimuisti”.

Kyseessä on siis puhtaasti 1900-luvulle sijoittuva teos, joka ei ole mitään eräiden poliittisten ryhmien vihaamaa postmodernia kirjallisuutta. Se on lisäksi osuvan henkilökohtainen ja intiimi tutkielma niistä rakennusaineista, joista yksi ihminen voi muotoutua ja eroteten aivojen toiminnan osalta. Samalla kirja on ehkäpä Econ kypsin ja tasapainoisin teos. Kirjan kerronta kulkee tasaisena ja rauhallisena lempeästi vailla turhia suvantoja. Econ aiemmista teoksista tuttuja harhajuonteita ei tavallinen minälukia löydy lainkaan. Kirjan teemat aina minäkuvan rakennusaineista unohtamisen lahjaan, muistin rajallisuudesta itsepetoksen taitoon sekä kyvystä historian uudelleenkirjoittamisesta elämään Mussolinin Italiassa soljuvat kauniisti ja sulavasti.

Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki on kiinnostava retki ihmisen aivojen maailmaan. Minulle lukukokemus oli jännittävä ja samalla myös häikäisevä. Se helpotti omaa kuntoutusta ja sen parissa jaettuja suuria vaikeuksia ja tuskatiloja. Ehkäpä jokaisen infarktista kärsineen, pitäisi lukea tämä teos eräänlaisena kuntoutusoppaana ja hienona kuvauksen aivojen toiminnan joustavuudesta. Sitä joustavuutta ne neurologitkin joka kerta heidät tavatessaan vakuuttavat.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.