Ossin Blogi

Matti KlingePoliittinen RunebergSuomentanut Marketta KlingeWSOY, Helsinki 2004630 sivua Ovat meille toki tuttuja tortut, Maamme laulu, kansalliskirjailija ja Vänrikki Stool ja Lotta Svärd. Vaan miten on niiden takana olevan miehen ja eritoten hänen yhteiskunnallisen toimintansa? Helsingin yliopiston historian professori emeritus Matti Klingen teos Poliittinen Runeberg lähestyykin tätä kansallisrunoilijaksemme mainitun kirjoittajan tuotantoa nimensä mukaisesti aatehistoriallisesti ja poliittisesti. Laajassa, yli 600-sivuisessa teoksessaan Matti Klinge pyrkii etsimään vastausta siihen, miksi Runebergin Suomi-kuvasta tuli sellainen kuin tuli. Tai oikeammin: miksi Runeberg loi sellaisen Suomi-kuvan kuin loi ja miksi se jäi elämään kansallisen identiteetin peruskuvana? Ehkä hän ei kuitenkaan edes pyri vastaamaan kysymykseen mitä haittaa tästä Suomi-kuvasta on ollut koko kansakunnalle ja kehitykselle kohti parempaa huomista.Matti Klinge kirjoittaa teoksensa alkusivuilla ohjelmajulistuksen tapaisesti: ”Runebergin suuri poliittinen ja isänmaallinen merkitys on siinä, että hän kehitti ja puki sanoiksi ajatuksen Suomesta isänmaana, antoi sille muodon näkemyksenä, lauluna (Maamme), joka pysyisi.” Samansisältöisin sanakääntein Klinge myös mittavan työnsä päättää. Näiden toteamusten väliin Klinge on saanut sijoitettua kuusisataa sivua, joissa hän esittää näkemyksensä Johan Ludvig Runebergistä ja tämän runoudesta osana aikaansa, sen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tapahtumakontekstista käsin. Klinge siis etsii tai yrittää etsiä vastausta siihen, miksi Runebergin Suomi-kuvasta tuli sellainen kuin tuli. Myös voidaan todeta, että ongelma on myöskin se miksi Runeberg…

Robert CAPA, Pommituksia pakoon juokseva nainen Madridissa Mikko Aho ESPANJAN ASIA ON MEIDÄN Suomen vasemmistososialistien ja kommunistien propaganda Espanjan tasavallan puolesta Espanjan sisällissodan 1936 – 1939 aikana Suomen historia pro gradu tutkielma Tampere 2006 182 s. Heti ensimmäisen luvun otsikossa opinnäytteen tekijä toteaa, että ”Kolmikymmenluvun Vietnamin sota”. Tosi hän asianmukaisesti alaviitteessä toteaa lausumaa ruotsalaisen Göte Nilssonin hengentuotteeksi. Tämä toteamus on tietenkin jonkin verran todenmukainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin menee rajusti pieleen. On selkeäyksityiskohta, että niin Vietnamin sota, varsinkin sen jälkimmäinen vaihe Amerikkalaisten mukanaolon muodossa, herätti runsaasti sympatioita kaikkialla ns. länsimaisissa yhteiskunnissa. Protestit olivat valtavia ja jopa valtioiden päämiehet osallistuivat niin. Tämä tapaus toimii eritoten Ruotsissa, jossa pääministeri Olof Palme oli aktiivinen sotatoimien vastustaja ja osallistui sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Kuitenkin suurin ero tulee esiin itse sodassa, siis ei sitä ympäröineessä propagandassa. Vietnamissa, eli Yhdysvalloilla oli siis kaksi vihollista. Ensimmäinen niistä oli Pohjois-Vietnamin laillinen kommunistihallitus ja toinen tietenkin oli kumouksellinen sissiliike, joka taisteli Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan haluten yhdistää Vietnamit. Espanjan sisällissodassa asetelma oli se. että vaaleilla valittu kansanedustuslaitos oli valinnut kansarintamahallituksen, jota vastaa äärioikeiston upseerit nousivat kapinaan. Erikoiseksi tämän sodan tekee, se, että runsaasti eri maista tulleita sotilaita osallistui ns. kanainvälisten prikaatien toimintaan, siis etenkin varsinaisiin sotatapahtumiin. Lisäksi suurvallat sopivat aseidenvientikiellosta…

Johannes SalminenAleksandrian muistoMinnet av Alexandriasuomentanut Risto HannulaWSOY, Helsinki 1988162 sivua Esseiden kirjoittaminen on Suomalaisessa kulttuurissa hyvin harvinaista, se on todellinen rariteetti taidelajiksi. Onneksi meillä on sellainen loistava esseisti kuin Johannes Salminen, jonka esseet ovat aina suuri tieteellinen ja taiteellinen nautinto. Mikä sitten on essee? Asiasta on tietysti useita eri määritelmiä ja jokainen niistä on enemmän tai vähemmän tekijänsä kaltainen, mutta itse voisin todeta, että essee on asiatekstien ryhmään kuuluva tekstilaji. Se on tyypillisimmillään pohdiskeleva ja melko lyhyt kirjallinen tuotos. Joskus esim. ranskalaisessa kirjallisuudessa tapaamme usein satojen sivujen mittaisia kirjallisia esseitä. Esseessä on sisällön lisäksi myös hyvällä ja rikkaalla esitystavalla oma merkityksensä. Esseiden aihepiiriä ei ole mitenkään rajattu, vaan ne voivat käsitellä mitä tahansa aihetta. Usein kuitenkin esseiden aiheet kohdistuvat filosofiaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, historian tapahtumiin tai henkilöihin sekä taiteeseen ja kirjallisuuteen. Parhaimmillaan hyvä essee pitää sisällään jopa kaikkia näitä tekijöitä, tai ainakin useita niistä. Näin olleen hyvä essee:– Menee suoraan asiaan.– Herättää lukijassa ajatuksia ja yllättää positiivisesti.– Käsittelee aihettaan eri näkökulmista ja vertaiseen niitä toisiinsa.– On pohdiskeleva ja myös perustelee esitetyt mielipiteet.– Sisältää tuoreita ilmaisuja ja heijastaa kirjoittaan rikasta sanavarastoa.– Välttää kliseeksi muuntuneita ja töksähteleviä vertauskuvia.– Erottuu tyylillään muista tekstilajeista.– On johdonmukainen, säilyttää kantavan ajatuksensa vaikka näkökulma vaihtuisikin. Kun tarkastelee Salmisen…