Kari Kotkavaara; Juhlittu ja rakastettu/rikki lyöty ja poltettu.
Kristillisestä taiteesta ja kulttikuvista sisällissodassa

Tämä oli ehdottomasti eniten oman tietämykseni ulkopuolelle mennyt esitelmä, joskin se on mielenkiintoinen, mutta erinomaisen vaikea kirjallisesti raportoitava.

Varmaankaan kukaan ei voi esitelmöidä Espanjan sisällissodasta ottamatta esille sen kaikkein vaikuttavinta taideteosta eli Ranskassa maanpaossa eläneen Pablo Picasson suurikokoista taideteosta Guernica, joka on kooltaan todella massiivinen eli 349,5 cm x 776,6 cm. Taulu on väritykseltään vain mustavalkoinen, jossa on mukana harmaata varjostusta. Teos valmistui vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Sen lisäksi että sen on koko sisällissodan ikonisymboli, niin sen on modernismin kaanonissa sen keskeisin teos. Aiheen antoi vuonna 1937 saksalaisen sotilaskoneiden toimesta tehty Guernican baskikylän totaalinen tuhoaminen Pohjois-Espanjan baskimaassa. Kaupungin tuhossa kuoli arviolta 1700 siviiliä eli naisia ja lapsia.

Myös tästä Picasson taulusta on tehty lukuisia taidehistoriallisia ja yleensä taiteeseen liittyviä kirjoituksia, tutkielmia, esseitä jne. Eräs mielenkiintoisimmista on Madridin vapaan yliopioston tutkijan André Bénitin laaja tutkimusessee nimeltään Guernica dans la concience des écrivains francophones de Belgique eli Guernica ranskankielisten belgialaisten kirjailijoiden tietoisuudessa. Kysymys tietoisuudesta liittyy myös propagandaan, varsinkin heti sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen. Belgian ranskankieliset kirjailijat jakautuivat kahteen leiriin, joista suurin osa oli tasavallan puolella ja vähemmistö kannatti kansallismielisiä.

Toinen ehdoton välttämättömyys, jota ei sisällissodan aikaisesta Espanjan taiteesta puhuttaessa voi välttää, on tietenkin julistetaide. Julisteet tulivat oikeastaan mukaan jo Venäjän vallankumouksen ja ensimmäisen maailmansodan myötä. Kuitenkin juuri Espanjan sisällissodan aikana se kehittyi todella kukoistavaksi taiteen lajiksi. Siitä on osoituksena kaukana Suomessa ollut julistenäyttely, joka Mikko Aho käsittelee pro gradussaan, siis muun vaikuttamiseen tähtäävän kirjoittelun ohella.

Pääsääntöisesti tohtori Kotkavaaran esitelmä kertoi sodan taide- ja kulttiesineille aiheuttamasta tuhosta ja niiden ennallistamisesta. Kyse ei niinkään ollut rakennuksista ja niiden historiallisista kulttuuriarvoista, joskin 30-luku oli tyypillisesti aikaa, jolloin oman yhteisön vastaiset kulttuuriarvot pyrittiin tuhoamaan.

Espanjan sisällissodan aika etenkin jotkut tasavaltalaisen ryhmistä syyllistyivät tuhotöihin, varsinkin uskonnollisten symbolien ja reliikkien suhteen. Tähän lienee syynä kirkon merkittävä rooli fasistien kapinallisten tukena, kuin myös aiempi toiminta jäyheän ja muuttumattoman yhteiskunnan puolesta. Ehkäpä juuri anarkistiryhmien, joita tosin neuvostopropaganda nimittää trotskilaisiksi, toiminta oli erityisesti uskonnonvastaista. Myös kirkon henkilökuntaa kohdistui tuhotöitä ja teloituksia.

Suinkaan francolaisten fasistien toiminta kirkollisuutta vastaan ei ollut yhtä laajaa, mutta se kohdistui erityisesti Baskimaan ja Katalonia kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin. Olivat nämä kaksi aluetta tasavaltalaisten keskeisintä tukialuetta, jonka papistokin oli omaksunut vapaamman yhteiskunnan vaikutuksia.

Eritoten Kotkavaaran esityksestä mieleen jäi hieno ja monipuolinen n kuvitus, jossa hän pyrki valottamaan tuhoja kahden kuvan esityksellä. Yleensä kuva olivat ennallistetusta teoksesta, mutta joskus myös ajalta ennen vahingoittumista. Kuvista saattoi hyvin havaita vahingot, jotka olivat pääsääntöisesti tarkoituksellisia ja varmuudella juuri kuvan tuhoamiseen tähtääviä.