Espanjan sisällissodan kulttuuriistoria IV.

9.5.2014

Spanish_War_Children001
Jaana Torninoja-Latola; Espanjan lasten puolesta, fasismia vastaan. Sylvi-Kyllikki Kilven avustustyö Espanjan sisällissodan aikana

Vasta kuluvan vuoden aika saatiin puhkaistuksi eräs oman sisällissotamme paise, josta on pu-huttu vain vaieten lähes sadan vuode ajan. Painosta ilmestyi näet Tuulikki Pekkalaisen teos: Lapset sodassa 1918. Oli jos Suomessa kuluin pienen kansakunnan asian selvittelyyn lähes sata vuotta, niin varmasti Espanjassa asiaan kuluu vielä enemmän vuosi. Olihan Espanjan sisällissota huomattavasti tuhoisampi juuri siviiliväestöön kohdistuneiden runsaiden ja totaalisten pommitusten vuoksi.

Espanjan sisällissota herätti suomalaiset varsin verkkaisesti liikkeelle, ja suurinta osaa ei lainaan. Joskin vastustus esim. äärioikeistolaisen IKL:n piirissä oli tulisieluista. Ehkä syynä olivat lähimenneen tapahtumat omassa maassa, olihan niiden rehellinen jälkipyykki vielä pesemättä.

Hiljaisuudessa kuului oikeastaan vain yksi ääni, joka halusi muutakin kuin vain ottaa kantaa, hän halusi tekoja myös Suomessa ja suomalaisten taholta. Tämä huutava ääni korvessa oli Sosialidemokraattisen naisliiton piiristä nouseva, kansaedustaja Sylvi-Kyllikin Kilven ääni. Hän vaati toimintaa Espanjan hyväksi. Tosin lähtihän meiltä jonkunmoinen määrä Espanjan avuksi, mutta S-KS vaati myös toimia espanjan materiaaliseksi auttamiseksi
.
Mikko Aho gradussa, jonka pääkohde ei toki ollut S-KS, käsittelee kuitenkin häntä ehkä keskeisenä toimijanan Espanjan auttamisessa. S-KS:n ansioksi, ehkä ei aivan yksinään, mutta kyllä hän varmaan suurimman vastuun asiasta kantoi, on luettava Suomessa syntynyt ajatus Espanjan lasten auttamisesta. Ehkä muunlainen ajatus ei olisi valtiokoneiston hyvin oikeisto-laisessa ilmapiirissä ja päätöksenteossa menestynyt ja saanut keräyslupaa. Joka tapauksessa oikeisto, etenkin IKL ja sen lehdistö, epäilivät keräyksen lopullista päämäärää ja tarkoitusta. He olettivat keräysten tuoton menevän automaattisesti aseisiin Espanjan tasavaltalaisille.

Pääsääntöisesti Suomessa tekeminen jäi hyvin vähäiseksi, jos sitä verrataan muihin läntisen Euroopan valtioihin. Ja tästäkin valtava osa lankesi juuri S-KS:n vetämille, toisin vasemmisto-laisten naisten avustuksella, keräyksille Espanjan lasten puolesta. Tosin tukeaan antoivat muutkin vasemmistolaiset, joskaan esim. sosialidemokraattisen puolueen oikeisto ei kovasti lämminnyt lähinnä puolueen vasemmistoon kuuluvien toiminnalle.

Kun me suomalaiset olemme aina huolestuneita siitä, mitä meistä muut maailmalla ajattelevat. Ehkäpä nuo muiden ajatukset ovat usein seurausta kaikesta siitä mitä emme tehneet, ei siis teoista. Esim. 80-luvulla osallistuin erääseen Pohjois-Ranskassa pidettyyn historianopettajien seminaariin. Seminaarin aikana minulta kysyi ranskalainen, mutta roomalaisessa Chateaubriand-lyseossa opettava tohtorimies, että miten me Suomessa opetamme 30-luvulla vallinneen Mannerheimin sotilasdiktatuurin historiaa. Ehkäpä suomalaisten vähäinen panos Espanjan kysymyksessä on jossain tullut kysyjän mieleen.

Liberaalin oikeiston todella vähäinen kiinnostus tasavaltalaista Espanjaa kohtaan oli varmaan vallinneiden olosuhteiden syytä. Vaati suunnatonta rohkeutta puhua vapaudesta, demokratiasta, ihmisoikeuksista jne. 30-luvun lapulais-Ikklläläisessä yhteiskunnassa. Onneksi Sylvi-Kyllikki Kilvellä tuota rohkeutta riitti.

Suomessa siis järjestettiin kaikkiaan kolme keräystä, mutta jo viimeisen keräyksen aikana Espanjan ongelma alkoi painua taka-alalle ja esiin nousi natsien Saksan tekemä valtaamiset ja uusien pakolaisvirtojen avittaminen. Yleisön kiinnostus haihtui ja uudet ongelmat vaativat uusia ratkaisuja.

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.