Espanjan sisällissodan kulttuurihistoria VII

12.5.2014

Roman_Karmen
Hannu Salmi: Espanjan sisällissodan elokuvallinen muisto

Elokuvaesitys – Roman Karmen: Granada, Granada, Granada (Grenada, Grenada, Grenada moja, 1967)

Professori Hannu Salmi alusti seminaarin lopuksi nähtävän dokumenttifilmin. Tuskin kukaan seminaari ideoijista osasi edes nähdä unta seminaarin aikana vallitsevasta todellisuudesta. Olimmehan juuri parhaillaan elävässä elämässä todistamassa Venäjän propagandakoneen par-haita yrityksiä selitellä Ukrainan tapahtumia, Krimin valloitusta ja kaikkea muuta mahdollista Ukrainan alueen sisäisiin asioihin sekaantumista.

Alustuksessa todettiin, että Roman Karmenin dokumenti Granada, Granada, Granada on oikeastaan kaksi eri dokumenttia, vanhempi kertoo Espanjan sisällissodasta ja uudempi elämästä Francon diktatuurin aikana 1960-luvulla. Mutta eritoten se on kuvaus kaikesta siitä mitä apua ja tukea Neuvostoliitto on aiemmin antanut ja yhä edelleen antaa kaikille sorretuilla ja vähä-osaisille, asuvatpa he missä maailmankolkassa tahansa.

Jo opiskeluaikoinani tenttimässä historian metodikirjassa L’Histoire et se méhtodes tuodaan mielenkiintoisesti erille dokumentin käyttö historiantutkimuksen apuvälineenä. Kirja kuvaa esimerkillä dokumentin käyttöä.

Jos ja kun otetaan dokumentti, jossa kuvataan Aadolf Hitlerin vuonna 1938 pitämää puhetta, ja vieläpä ilman minkäänmoisia kommentaareja tai leikkauksia. Näin me nykyisyydessä osaamme sijoittaa tuon Hitlerin puheen, sitä ennen tapahtuneiden ilmiöiden kontekstiin, ja myös puheen jälkeisten, aina nykyisyyteen asti ulottuvaan tapahtumien ketjuun. Näin meillä on paljon enemmän tietoa tuon puheen mahdillista taustasyistä tai sen jälkiseurauksista. Siis, tietenkin sillä edellytyksellä, että seuraamme tapahtumia emmekä pidä savusaunamme luukkuja jatkuvasti suljettuina.

Roman Karmenin dokumentti Granada, Granada, jota yleisesti pidetään eräänä Espanjan muistelun tunnetuimpana elokuvallisena kuvauksena, on oikeastaan hyvin pelkistettyä propagandaa, jolla pyritään kertomaan sekä Neuvostoliiton suuresta ja merkityksellisestä avusta Espanjan tasavaltalaisille, että samalla myös kommunistisen yhteiskunnan elinvoimasta ja kyvykkyydestä.
Dokumentin käsikirjoittaja on Konstantin Simonov ja ohjaaja Roman Karmen. Tekijät ovat kutsuneet, Hannu Salmen mukaan, teostaan ”runoelmaksi, ja runollisuutta siihen tuokin se tapa, jolla teos vetoaa muistiin, assosiaatioihin ja Espanjan tragediasta kertoviin lauluihin.” Kuitenkin dokumentin valmistumisaikana vallinnut ns. kylmä sota tuo kaikkeen mukaan vahvan propagandan. Kertoessaan Espanjan sisällissodasta ei dokumentissa ole jälkeäkään puolueettomuudesta tai pyrkimyksestä neutraliteettiin, ei edes tasavaltalaisten puolella taistelleiden osalta, saati sitten tasavaltalaisten ja kansallisen ryhmittymien välillä.

Tietenkin lähtökohtana on ollut Karmenin toiminta taistelukuvaajana Espanjan sisällissodassa, samaa hän teki myös välittömästi Espanjan jälkeen toisessa maailmansodassa ja myöhemmin myös Indokiinan sodassa ranskalaisia vastaan. Kuitenkin Karmenin dokumentti monella tavoin yksinkertaistaa sanomansa vain kahden ideologian väliseksi taisteluksi. Tosiasiassa jo pelkästään tasavaltalaisten puolella taistelevilla oli todella monivärinen ja indologinen tausta.

Useat neuvostoliittolaiset Espanjan sisällissodassa toimineet henkilöt ovat antaneet dokumenttiin haastatteluja, joskin he ovat olleet pääsääntöisesti mukana tuossa sisällissodassa poliittisina komissaareina. Luonnollisesti kylmän sodan mukainen propaganda o keskeistä koko dokumentissa, mutta oliko Neuvostoliiton apu tasavallalla todella niin merkittävä kuin dokumentissa annetaan ymmärtää. Jos ihan kylminä kuluina tarkastellaan tuota apua, niin saadaan seuraavan laiset luvut, tietenkin lähteistä riippuen. Tasavaltalaiset olisivat koko sodan aikana saaneet Neuvostoliitolta:

I. 650–1 000 lentokonetta,
II. 350–900 panssarivaunua,
III. 1 000–1 500 tykkiä
IV. 20.000 konekivääriä
V. satojatuhansia kiväärejä.

Kuitenkin jalkaväkiaseet ja tykit olivat pääsääntöisesti vanhoja ja sangen huonokuntoisia. Vastaavasti T-26- ja BT5-panssarivaunut olivat puolestaan uudenaikaisia ja tehokkaita. Kuitenkin Neuvostoliiton toimittamat aseet ja tarvikkeet olivat vain hyvin pieni osa Saksan ja Italian toimituksista kansallismielisille fasisteille.

Roman Karmenin dokumentti Granada, Granada, Granada oli mielenkiintoinen ja hyvä valinta seminaarin elokuvaksi, sillä se oikeastaan kertoi kaikessa esteettisessä puolueellisuudessaan sen yleisen väittämän, että tasavaltalaiset oikeastaan voittivat tuohon julmasti hävityn sodan. Sitä kuvaa jotenkin myös eräs netin tilasto, jonka mukaisesti, likiarvoina, kesän 1936 ja huhtikuun 1939 aikana valmistettiin erilaisia elokuvatuotoksia

I. Falangistien toimesta 14 pitkää elokuvaa ja 44 lyhytelokuvaa (yhteensä 58),
II. Tasavallan toimesta 25 pitkää elokuvaa ja 239 lyhytelokuvaa (yhteensä 264),
III. Ulkomailla 14 pitkää elokuvaa ja 20 lyhytelokuvaa (yhteensä 34).

On tietysti esitetty erilaisiakin lukuja, mutta nuo ovat kohtalaisen maltillisia, joten niihin lienee uskominen.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.