Nyt sen tiedän!

17.8.2014
Presidentin virka-asunto La Moneda syyskussa 11. 1973 vallankaappauksen aikana

Jesús Manuel Martínes
Salvador Allende ja Chilen kohtalonvuodet.
suomennos Jyrki Lappi-Seppälä.
Into-kustannus
2013
390 sivua

Miten ihminen, jopa valistuneena itseään pitävä, voi olla kokonaisen ihmisiän tietämätön yhteiskunnallisista tosiasioista ja kansainvälisen yhteisömme syvimmistä aatevirtauksista? Tiedän ja tunnen toki erään sellaisen henkilön, sillä juuri minä itse olen moiseen syyllistynyt.

Elin peräti 41 vuotta tietämättä kaikkia tosiasioita Chilestä ja sen yhteiskunnasta, Salvador Allenden henkilöstä ja vuoden 1973 tehdystä sotilaskaappauksesta ja siihen johtaneista tilanteista. Mutta suuri ongelma on, että olin tietämätön syistä, jotka johtivat oman yliopistoni reaktioihin, jotka liittyivät tuohon sotilasvallankaappaukseen.

Näin siis 41 vuotta myöhemmin tajusin erään keskeisen nimittäjän, joka yhdisti yliopisto ja Allenden sekä myöhemmin myös koko sen valtion, jossa tuo opinahjoni sijaitsee.

Oman oppiaineeni professori, joka toimi myös yliopiston rehtorina sekä samaan aikaan jopa Euroopan komission varapuheenjohtajana oli tunnettu sosialisti. Ymmärsin toki, että hänen negatiivinen suhtautumisensa vallankaappaukseen Chilessä oli ymmärrettävä, mutta että koko iso yliopisto koki tuon saman negatiivisuuden sotilasjunttaa kohtaan, meni yli silloisen ymmärrykseni.

Teoksessaan Allendesta Manuel Martinez tuo mielenkiintoisesti esille kohdehenkilön toiminnan vapaamuurarina, ja tähän liittyvän perhetaustankin. Koska yliopiston, jossa innolla opiskelin ja oppiarvoni suoritin, oli 1800-luvulla vapaamuurareiden perustama, sitä johtivat ja sen omistivat vapaamuurarit, jokaisen opetushenkilön piti suorittaa ns. libre examinen, eli eräänlainen vala, jossa he sitoutuivat noudattamaan vain tieteellistä totuutta, ei mitään uskonnollista tai poliittista dogmia. Juuri vapaamuurariveljeys on nähdäkseni syy, jonka tähden yliopisto pukeutua suruun ja vastusti vallankaappaajia. Myöhemmin valtio oli ensimmäinen joka vaati juntan johtajan Pinnochetin pidätystä ja saamista oikeuden eteen.

Allende ja tausta

salvadorallende
Salvador Allende syntyi vuonna 1908 Valparaison satamakaupungissa Chilessä. Hän kuului sukuperinteenään edistykselliseen porvaristoon. Hänen isoisänsä oli veljineen Espanjasta tulleiden baskisiirtolaisten jälkeläisiä. Tämä isoisä Ramón Allende Padín toimi merkittävänä esikuvana Salvadorin poliittiselle ja henkiselle kehitykselle, vaikka isoisä olikin kuollut jo 24 vuotta ennen Salvadorin syntymää.

Isoisä Ramón Allende oli toiminut edelläkävijänä lääketieteessä ja hän toimi Tyynenmeren sodan aikana sotilaslääkinnän päällikkönä ja pani alulle lääkintäpalvelujen tuomisen suoraan rintamalle. Isoisä toimi myös politiikassa, hän oli jäsenenä Chilen kongressissa eli 1800-luvun edustajainhuoneessa, sekä eteni aina senaattiin asti. Isoisä oli kaltaistensa vapaiden ammattienharjoittajien suosiman Radikaalipuolueen edustaja. Lisäksi hän taisteli määrätietoisesti kirkon yhteiskunnallista vaikuttamista vastaan.

Isoisä Ramón Allende oli myös erityisen toimelias vapaamuurari, hän toimi jopa Chilen suurloosin suurmestarina. Vapaamuurariliikkeellä on merkittävä vaikutus Chilen itsenäistymisessä Espanjan siirtomaavallasta ja liike oli tiukasti jatkossakin maan itsenäisyyden tukena. Vapaamuurarit lisäksi ajoivat useita uudistuksia Chilen yhteiskuntaan, näitä oli esimerkiksi ei-tunnustuksellinen kouluopetus.

Salvador Allenden virkamiehenä toiminut isä ei ollut yhtä merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja kuin isoisä, mutta isältään hän peri joitain muuta. Tämä perintö oli myös aineetonta, eli sukkelasanaisuutta, hurmaamistaitoa ja kykyä leikinlaskuun.

Allende lääkärinä
Allenden halusi seurata isoisänsä esimerkkiä ja opiskeli lääkäriksi. Hän kuitenkin erikoistui sosiaalilääketieteeseen ja näin hän valmistui tuleviin tehtäviinsä ja kirjoitti alan perusteoksen, jota on yleisesti käytetty Chilessä ja muualla Latinalaisessa Amerikassa kansanterveystieteen perusteoksena. Erityisenä huolena Allendella olivat maan suuri lapsikuolleisuus, kansaterveyden eriarvoisuus ja seksuaalihygienia.

Vuonna 1937 Allendesta tuli Chilen parlamentin jäsen ja vain kaksi vuotta myöhemmin eli 1938 hänestä tuki Chilen hallituksen ministeri. Tämä ministeriposti käsitti Kansanterveyden sekä hyvinvointi- ja sosiaaliasiat. Näistä asioista hän kiinnostui opiskeluaikoinaan, ja niistä hän oli tehnyt myös väitöskirjansa.

Allende ja politiikka
Tohtori, tätä titteliään Allende käytti itsestään mieluiten, Allenden ura oli kuin Chilen maastokartta. Siinä oli laaksoja ja kukkuloita, usein kiivettiin rinnettä, mutta tultiin myös vauhdilla alas. Hän saavutti arvotetun senaattorin nimen ja arvon, kuten isoisänsäkin. Hän oli neljästi kamppailemassa maan presidentin virasta, joka on korostetusti keskeinen toimeenpanoelin, sillä maassa ei ole pääministeriä, vaan hallitusta johtaa presidentti kuten Yhdysvalloissa.

Ehkäpä poliittisen uransa kiivaimmat taistelut kävi Allende tietenkin omien puolueidensa sisällä, mutta myös erityisesti neljä kertaa kokemiensa presidentinvaalien ehdokkaana olemisen aikana. Neljästi hänen vastaehdokkaansa perustivat oman vaalityönsä voimakkaaseen pelotteluun. Pääsääntöisesti nämä kampanjat olivat Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun eli CIA:n organisoimia ja rahoittamia. CIA pelkäsi kuin ruttoa Allenden valintaan Chilen presidentiksi, sillä tämä oli luvannut kansallistaan Chilen kuparikaivokset, joita pääasiassa omistivat yhdysvaltalaiset yritykset.

Eritoten likainen kampanja oli vuonna 1964, jolloin Allende hävisi vaalit Tämä tappio oli todella kova isku pitkäaikaiselle senaattorille ja poliitikolle, mutta seuraavien vaalien tulos olikin suosiollinen Allendelle. Hän voitti niukasti vastaehdokkaansa Jorge Alessandrin, jolla oli sukupolvien mitun menneisyys Chilen politiikassa. Jopa useat sosialistikin epäröivät ikuiseksi häviäjäksi tuomitun Allenden kannatusta, mutta hän sai vaalissa eniten ääniä, joskin vain 36 prosenttia. Tällöin perustuslain mukaan vaadittiin kansalliskokouksen enemmistön kannatus ja tämä olisin monen messun arvoinen mylläkkä. Ei suinkaan erilaiset juonittelut ja jopa ulkomainen rahoituksin osallistunut kansalliskokouksen toimintaan.

Mutta siis vuonna 1970 Chile sai ensimmäisen ns. sosialistin presidentikseen.

Kohtalo
Valtiotieteen tohtori, nykyinen ulkoministerimme Erkki Tuomioja kirjoittaa kirjan johdannossa: ”Viimeikiskuluneiden 44 vuoden aikana on minulta jäänyt vain kerran oma vappupuhe pitämättä, mutta esteeni oli sitä mieleenpainuvampi syy.” Tässä hän ei viittaa kuitenkaan syyskuun 1973 tapahtumiin Chilessä. Kyseessä on kevälle1973 tehty matka Chileen ja sen moninaiset ja mielenkiintoiset kokemukset. Mielenkiintoiset ovat Tuomiojan kokemukset, joiden maasta antama kuva varmuudella järkkyi sitten seuraavana syksynä kun sotilasvallankaappaus, Chilen tukemana järisytti maailmaa.

Martinezin kirja antaa dokumentoidun kuvan kaikesta siitä toiminnasta mitä CIA harjoitti Chilessä. Oikeastaan kaikki tiedot perustuvat Yhdysvaltalaiseen aineistoon, jo syntyi pääasiassa Yhdysvaltain Kongressin kuuluisteluissa ja keskusteluissa. Kuitenkin varsinaisen verisen työn tekivät chileläiset upseerit, joiden Allendeen myönteisesti suhtautuneet kenraalit oli surmattu. Voi vain ihmetellä sitä halpaa hintaa, jonka Pinochet ja kumppanit saivat ulkomailta toteuttaakseen kaappauksensa.

Lopuksi
Kenraali Pinochet joutui useiden kansainvälisten pidätyspyyntöjen tähden Britanniassa vangituksi, mutta monimutkaisen oikeusprosessin jälkeen hänet palautettiin takaisin kotimaahansa. Nykyisin Chile rakentaa demokratiaansa ja se vaikuttaa lupaavalta rakennustyöltä.

Haluan vieläkin viitata tohtori Tuomiojan tekstiin, jossa hän osuvasti toteaa: ”Jyrki Lappi-Seppälän käännöstyö on jälleen kerran laadukasta ja varmaa”.

Inarin Hannulassa elokuussa 2014

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.