Lopulta ihminen taittui!

Heikki Ylikangas ja Jussi Pajuoja Lari Kivekäs Aikansa ajaton radikaali WSOY, Helsinki 1987, 150 s. ”Lauri Kivekäs (vuoteen 1876 Gustaf Laurentius Stenbäck; 21. heinäkuuta 1852 Alavus – 26. maaliskuuta 1893 Helsinki) oli suomalainen radikaali fennomaani ja 1870- ja 1880-luvulla tunnettu ylioppilasjohtaja. Hän ajoi kielikysymyksessä ja muissakin yhteiskunnallisissa asioissa jyrkkää linjaa ja perusti kannattajineen vuonna 1880 K.P.T. -nimisen yhdistyksen, jolla oli lyhyen aikaa merkittävä asema ylioppilasmaailmassa. Kivekäs ei onnistunut siirtymään menestyksekkäästi valtakunnanpolitiikkaan, mutta hän loi näkyvän uran asianajajana.” Näin siis toteaa Lukemani kirjan pää- ja kohdehenkilöstä kansalaisen tietosanakirja Wikipedia. Värikäs oli tämän aikansa suuren ylioppilasjohtajan elämä. Kouluvaikeudet, ainaiset rahahuolet ja henkilökohtaisen konkurssin uhka ja jopa jonkinmoiset vaikeudet naissuhteissakin olivat osa Lauri Kivekkään elämää. Tietysti parin poikana ja suuren lapsikatraan lähes nuorimpana, kohdistui poikaan odotuksia ja hän itsekin varmaan koki tilanteen vaikeana, eli jotain oli tehtävä, vaikka sitten saatava huonoja numeroita koulussa. Ylikankaan ja Pajuojan yhteisteos, melkoisen vaatimaton sivumäärältäänkin, ei kovin syvällisesti valota kohdehenkilöä, joskaan se ei syyllisti glorifiointiin ja kaiken kertomiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Eli pysytään mahdollisimman neutraalilla ja tiukalla asialinjalla. Ehkäpä jotkut toiset kirjoittajat olisivat tehneet Lauri Kivekkäästä suuremman sankari ja suuremman poliittisen johtajan, mutta onneksi on pysytty tiukassa asiassa. Oikeastaan kirjan loppuosa on ollut varmaankin todellinen syy teoksen kirjoittamiseen,…

Elokuva ja pasifismi 30-luvun Ranskassa
elokuva , Historia , Ranska / 21.1.2015

Vincent Lowy Guère à la guerre ou pacifisme dans le cinema française (1936 – 1940) Madeleine Rebériouc (preface) Raymond Chirat (postface) L’Harmattan Paris, 2006, pages 228 ISBN : 2-296-00838-0 Ensimmäinen maailmansota 1914 – 1918 jätti melkoiset arvet ranskalaiseen yhteiskuntaan, varsinkin sen henkiseen selkärankaan. Olivat todella suuret ja satoja tuhansia ihmishenkiä vaatineet taistelut riehuneet pohjoisen Ranskan alueella. Vieläkin ovat hyvin esille Chemin des Dames’in eli Naisten tien (http://fr.wikipedia.org/wiki/Chemin_des_Dames) valtavat mäkilinnoitukset, joiden vanhoihin kalkkikiviluoliin saksalaiset vetäytyivät ja josta he tulittivat tasangolla ryntääviä ympärysvaltojen joukkoja. Se oli julmaa teurastusta. Sodan selvittelyissä Ranskan kansallinen trauma vaati Saksan nujertamista ja siinä he jopa osittain onnistuivatkin. Joskin tätä voittoa on usein pidetty keskeisenä syynä toiseen maailmansotaan, joka kauheudessaan ylitti kaiken aiemmin nähdyn. Ranskalaiset myös kääntyivät tai oikeastaan sulkeutuivat omaan minäänsä ja sen turvallisuuden takaamiseen. Tästä kaikesta syntyi itärajan puolustukseksi Maginot-linja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maginot-linja) eli valtava puolustusprojekti, joka esti Ranskan talouden kehityksen. Se myös tuli olemaan perusta, joka romahdutti Ranskan toisessa maailmansodassa. Kun tuo valtava puolustusprojekti saatiin noin suunnilleen valmiiksi, niin ranskalaiset saivat vihdoinkin mahdollisuuden ajatella ja toimia, toimia toisin kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Juuri tähän aikakauteen, ennen uutta räjähdystä, toista maailmansotaan olleisiin vuosiin keskittyy Lowyn teos. Joskin aikakausi ei ollut konflikteista vapaa, sillä esimerkiksi Espan sisällissota 1936…