Lowy; Guère à la guerre.

Vincent Lowy
Guère à la guerre
ou pacifisme dans le cinema française (1936 – 1940)
Madeleine Rebériouc (preface)
Raymond Chirat (postface)
L’Harmattan
Paris, 2006, pages 228
ISBN : 2-296-00838-0

Ensimmäinen maailmansota 1914 – 1918 jätti melkoiset arvet ranskalaiseen yhteiskuntaan, varsinkin sen henkiseen selkärankaan. Olivat todella suuret ja satoja tuhansia ihmishenkiä vaatineet taistelut riehuneet pohjoisen Ranskan alueella. Vieläkin ovat hyvin esille Chemin des Dames’in eli Naisten tien (http://fr.wikipedia.org/wiki/Chemin_des_Dames) valtavat mäkilinnoitukset, joiden vanhoihin kalkkikiviluoliin saksalaiset vetäytyivät ja josta he tulittivat tasangolla ryntääviä ympärysvaltojen joukkoja. Se oli julmaa teurastusta.

Sodan selvittelyissä Ranskan kansallinen trauma vaati Saksan nujertamista ja siinä he jopa osittain onnistuivatkin. Joskin tätä voittoa on usein pidetty keskeisenä syynä toiseen maailmansotaan, joka kauheudessaan ylitti kaiken aiemmin nähdyn. Ranskalaiset myös kääntyivät tai oikeastaan sulkeutuivat omaan minäänsä ja sen turvallisuuden takaamiseen. Tästä kaikesta syntyi itärajan puolustukseksi Maginot-linja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maginot-linja) eli valtava puolustusprojekti, joka esti Ranskan talouden kehityksen. Se myös tuli olemaan perusta, joka romahdutti Ranskan toisessa maailmansodassa.

Kun tuo valtava puolustusprojekti saatiin noin suunnilleen valmiiksi, niin ranskalaiset saivat vihdoinkin mahdollisuuden ajatella ja toimia, toimia toisin kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Juuri tähän aikakauteen, ennen uutta räjähdystä, toista maailmansotaan olleisiin vuosiin keskittyy Lowyn teos. Joskin aikakausi ei ollut konflikteista vapaa, sillä esimerkiksi Espan sisällissota 1936 -1939 on lähes koko ajan aktuelli. Niin ja suhtautuminen tuohon Ranskan eteläpuolisen naapurin suureen tragediaan oli jatkuvan debatin kohde.

Näin Ranska koko 30-luvun loppupuolella koki useita poliittisia järkytyksiä, joista tietenkin suuri oli sodan syttyminen ja ranskan tappio natsien sotakoneelle. Kuitenkin voimakas pasifismin aate oli myös omalta osaltaan järkyttämässä ranskalaista yhteiskuntarauhaa. Tämä voi olla osittain sidoksissa myös yhteiskunnan poliittiseen rakenteeseen. sillä juuri vuonna 1936 tuli maassa valtaa ns. kansarintamahallitus, jossa vasemmiston sosialistit ja edistyksellisen keskustavoimat ryhtyivät rakentamaan uutta ja kaikille parempaa yhteiskuntaa.

Tieteellisesti valiidien tutkimusten mukaan useat ranskalaiset olivat niin kyllästyneitä sotiin, että olisivat antaneet vaikka vihollisen miehittää maan ennen kuin olisivat sotaan ryhtyneet. Näin jostain kumman syystä kävikin toisen maailmansodan alussa kun saksan natsit miehittivät Ranskan. Ja samankaltaisia tutkimuksia on tehty nykyisinkin ja jopa enemmistö ranskalaisista olisi valmis hyväksymään vieraan valtion miehityksen aseisiin tarttumisen sijasta.

Tämä 1930-luvun loppupuolen pasifismi tulee mainiosti esille myös ranskalaisissa elokuvissa, kuten Lowy kirjassaan toteaa. Vastakkain on idealismi ja kovaotteisuus, kirkastuneen pasifismin syvällisyys ja ranskalaisen yhteiskunnan pohjimmaiset rakenteet. Loey selittää hienosti muutaman aikakauden elokuva ja jopa myöhemmin valmistuneen filmin avulla tuota yhteiskunnallisesti merkittävää vuoropuhelua.

Lowy esittää mm. seuraavan laisia kysymyksiä kuin miten kuvata Ranskan ja ranskalaisten suhdetta sotaan, millaista roolia rauhankulttuuri on esittänyt yhteiskunnan kaaoksessa ja pystyykö elokuva analyysikeinona vastaamaan näihin kysymyksiin?

Keskeisiä Lowyn analysoimia elokuvia ovat olleet mm. seuraavat Ranskassa tuotetut ja valmistetut elokuvat:

– La vie est à nous, vuodelta 1963, joka toteutettiin Ranskan kommunistipuolueen tilaustyönä ja toteuttajana ja ohjaajana toimi Jean Renoir,
– La grande illusien, vuodelta 1937, ja senkin ohjas Jean Renoir,
– J’avvuse, valmistui vuonna 1938 ja ohjaajana oli Abel Gance,
– Le règle du jeu, vodelta 1939 ja ohjaajana oli Jean Renoir,

Kirjoittajan tarkoituksena on ollut tuoda esille ranskalaisen elokuva historian tuntemattomia virtauksia ja luoda uudenlaista valaistusta tasavaltalaisen todellisuuden erilaisiin hetkiin. Vain toista maailmansotaa edeltävän ajan perusteellinen tunteminen auttaa Lowyn mukaan tuntemaan koko 1900-luvun Ranskan, niin kansan kuin sen mielenkuvankin. Samoin se toimii mainiona porttina myös tulevan ranskalaisen mentaalinmaailman ymmärtämiseen.