Ossin Blogi

Matti KILINGE Euroopassa, Pietarissa Otava, Helsinki, 1993 287 sivua Nyt on kyseessä oikeastaan esiklingeläinen teos, eli kirjan ennen professori Klingen laajalti tunnettua päiväkirjamerkintöjä sarjaa, eli vuodesta 1999 alkaen. Tietenkin aihepiirit ovat hyvin samanmoiset niin tässä kuin varsinaisissa päiväkirjamerkinnöissä. Tosin pitää muistaa, että Klinge julkaisi jo vuonna 1991 melkein vastaavan laisen teoksen ”Romanus sum, kirjoituksia Euroopasta”. Kummassakin on hyvin klingeläisittäin pilkun erottama nimike, ja tätä tapaa professori on viljelyt laajasti tuotantoaan nimetessään. Lyhyenä esittelynä ja mielen virkistyksenä mainittakoon, että professori Matti Klinge (s. 31.8.1936) on yksi maamme tuotteliaimpia ja tunnetuimpia historiantutkijoita sekä todella ahkera kulttuurikeskustelija. Myös Klingen kirjallinen tuotanto on hyvin laaja. Hän on julkaissut useita tietoteoksia ja esseekokoelmia. Klingen teoksia on käännetty monille vieraille kielille. Matti Klinge tunnetaan myös sanomalehtikolumneistaan ja hän on myös toiminut avustajana useissa tietosanakirjoissa, kuin myös toimittajana useissa merkittävissä kirjahankkeissa. Tässä nimenomaisessa teoksessa Klinge ottaa minut puolelleen todella helposti. Heti aluksi hän siteeraa Marcel Proustin teoksen Le temps retrouvé pientä lauselmaa ”le général gît à côté du particulier”. Muuta ei tarvita, ja tämä jälkeen luen innolla kaiken lopunkin. Jos joku kerran tunnustautuu proust-faniksi, niin hän kokee minun mielessäni suuren arvonnousun. On toki kirjassa muutakin sisältöä, eli se on jaettu kolmeen osaan: osa I Modernia pyhiinvaellusta, osa…

Toivo KIVIPELTO YHTESVASTUUN VUODET Alajärvi sotavuosina 1939 – 1945 Omakustanne, 2014 175 sivua Alajärvellä asustava kälyni lykkäsi mennen syksyn aikana käteeni pienen melko vaatimattoman teoksen ja pyysi minua tutustumaan siihen. Taisi vielä mainita, että kirjoittaja on toiminut hänen historianopettajanaan. Siis ei mikään huono suositus. Eikä ole mikään huono teos tuo pieni vaatimaton kirjanen. Eteläisen Hämeen lukijalle kirjassa oli ensimmäinen hämmästyttävä tosiasia Alajärveen maatilojen koko. Tai oikeastaan pienuus, sillä yli 50 hehtaarin tiloja oli pitäjässä vain kaksi, eivätkä nekään olleet yli 100 hehtaarin suuruisia. Kun me Hämeessä ollaan nähty ja koettu jopa 200 hehtaarin torppia ja useiden tuhansien hehtaarien kartanoita ja ratsutiloja. On niitä ollut yli usean kymmenenkin tuhannen hehtaarin kokoisia. Tähän pieneen tilakokoon on ollut varmaan syynä maatilojen jako perillisten kesken. Tätä ei aiemmin Hämeessä juuri harrastettu ja tilat pyrittiin pitämään yhden perillisen hallussa. Tämä tilojen pienuus on ollut syynä myös siirtolaiseksi lähtemiseen, sillä olihan luvassa maata sitä haluaville – tosin eri puolilla maailmaa. Tämä oli tilanne siis vuonna 1939 ennen sotiamme. Tosin itsenäistymisen alussa vuonna 1918 oli tapahtunut torpparivapautus, jonka perusteellä Alajärvelle muodostetiin 93 uutta tilaa. Kun lisäksi kunnan asutuslautakunta haki vuonna 1922 maata lähes 30 mäkitupalaiselle, joilla ei ollut torpparivapautuksen suomaa statusta, niin tästä on vain ollut seurauksena…

SAMULI PAULAHARJU LAPIN MUISTELUKSIA Salakirjat 2014 271 sivua ja karttaliite   Lappi ja sen kansa on saanut uudelleen painettuna arvoisensa teoksen. Samuli Paulaharjun vuonna 1932 julkaisema teos LAPIN MUITELUKSIA on ilmestynyt uutena, entistä ehompana painoksena. Kyseessä on kulttuuriteko Lapin kansalle ja sen menneisyydelle. Tässä kirjassaan Paulaharju keskittyy Länsi-Lappiin, jossa ei oikeastaan tunneta valtakunnanrajaa kuin osittain teoreettisena ilmiönä. Kustantajan ilmoituksen mukaan on tulossa samalta tekijältä Itä- ja Pohjois- Lappiin keskittyvä teos SOMPIO, Luiron korpien vanhaa elämää, joka ilmestyi juuri sotia edeltäneenä aikana vuonna 1939. Kansallinen elämäkerrasto määrittelee kirjoittajan seuraavasti: ”Paulaharju, Samuli (1875 – 1944) kansanperinteen kerääjä, veiston ja piirustuksen opettaja, professori.” Hän tosiaankin toimi Oulun kuuromykkäkoulun opettajana ja tämän ansion puolesta hänellä olisi oma paikkansa kansakunnan kaapin päällä. Mutta opetustyönsä ohessa Paulaharju oli kulttuurimatkailija ja oman aikansa löytöretkeilijä. Löytöretkillään Lappiin ja Karjalaan, pääsääntöisesti kävellen, hevosella tai polkupyörällä, hän toimi kansan aiheellisen perinnön kerääjänä ja tekemisen havainnoitsijana eli etnografina. Tämä lisäksi hän oli folkloristi, eli pisti muistiin kansan runouksia, rukouksia ja muuta suullista perinnettä. Eritoten hän kuitenkin oli uskontotieteilijä, joka kokosi näkemyksiä, tietoja ja uskomuksia jumaluuksista, jotka Lapissa olivat hyvin moninaiset. Ehkä voimakkaasti hän osui ajallisesti eräänlaiseen saumakohtaan, jolloin pitkällinen siirtyminen luonnonuskoista kristilliseen yhtenäisuskoon oli tapahtumassa. Se ei ollut päivä tai vuoden…

K. RIIKONEN Nukuin vasta aamuyöstä Olavi Paavolainen 1903 – 1964 Gummerus, Juva 1014 584 sivua Mennyt 5. päivä tästä kuusta oli yönä täydenkuun hetki. Myönnän avoimesti, että ole todella kuuhullu ja täydellä kuulla on suuri vaikutus nukkumiseen ja sitä kautta koko elämääni. Nyt tuona yönä nukuin vasta aamuyöllä. Joskin kaksi yötä ennen täyskuun yötä oli pahinta, en nukkunut lainkaan. Olen aina ollut huono nukkumaan, siis en sitä taidetta kovin hyvin hallitse. En onnistu nukkukaan täyden kuun aika edes nukahtamiseen tarkoitettujen kemiallisten tuotteiden avulla. Siinä välillä on sellainen yö, jolloin oikeastaan nukun melkein kuin tavallisesti, eli noin 5 – 6 tuntia. Kuitenkin näiden kahden lähes unettoman yön aika saatoin lukea loppuun professori H. K. Riikosen kirjoittaman kirjan Olavi Paavolaisesta (17. syyskuuta 1903 Kivennapa – 19. heinäkuuta 1964 Helsinki). Kirjaa on massiivinen, tiivis ja todella loistavasti tehty tietopaketti juuri nyt jostain kumman syystä ajankohtaiseksi tulleesta monitoimimiehestä Olavi Paavolaisesta. Riikosen kirjan lisäksi on viime vuoden aikana ilmestynyt Ville Laamasen väitöskirja ”Suuri levottomuus, Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1938 – 1939”, sekä Panu Rajalan ”Tulisoihtu pimeään, Olavi Paavolaisen elämä”. Oma suhteeni Olavi Paavolaiseen on jotenkin selittämättömästi syntynyt. Muistan lukeneeni Synkän yksinpuhelun joskus murrosiän vaiheessa ja se vaikutti suuresti omaan ajattelumaailmaani. Olin jo kotikasvatukseltani…