Perusteellinen näkemys Olavi Paavolaisesta
Historia , Kirjallisuus / 11.2.2015

K. RIIKONEN Nukuin vasta aamuyöstä Olavi Paavolainen 1903 – 1964 Gummerus, Juva 1014 584 sivua Mennyt 5. päivä tästä kuusta oli yönä täydenkuun hetki. Myönnän avoimesti, että ole todella kuuhullu ja täydellä kuulla on suuri vaikutus nukkumiseen ja sitä kautta koko elämääni. Nyt tuona yönä nukuin vasta aamuyöllä. Joskin kaksi yötä ennen täyskuun yötä oli pahinta, en nukkunut lainkaan. Olen aina ollut huono nukkumaan, siis en sitä taidetta kovin hyvin hallitse. En onnistu nukkukaan täyden kuun aika edes nukahtamiseen tarkoitettujen kemiallisten tuotteiden avulla. Siinä välillä on sellainen yö, jolloin oikeastaan nukun melkein kuin tavallisesti, eli noin 5 – 6 tuntia. Kuitenkin näiden kahden lähes unettoman yön aika saatoin lukea loppuun professori H. K. Riikosen kirjoittaman kirjan Olavi Paavolaisesta (17. syyskuuta 1903 Kivennapa – 19. heinäkuuta 1964 Helsinki). Kirjaa on massiivinen, tiivis ja todella loistavasti tehty tietopaketti juuri nyt jostain kumman syystä ajankohtaiseksi tulleesta monitoimimiehestä Olavi Paavolaisesta. Riikosen kirjan lisäksi on viime vuoden aikana ilmestynyt Ville Laamasen väitöskirja ”Suuri levottomuus, Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1938 – 1939”, sekä Panu Rajalan ”Tulisoihtu pimeään, Olavi Paavolaisen elämä”. Oma suhteeni Olavi Paavolaiseen on jotenkin selittämättömästi syntynyt. Muistan lukeneeni Synkän yksinpuhelun joskus murrosiän vaiheessa ja se vaikutti suuresti omaan ajattelumaailmaani. Olin jo kotikasvatukseltani…