Ossin Blogi

Matti KLINGE Kävelyllä Pariisissa Matkoja ja kirjoja Otava, Helsinki 1995 192 sivua Kyseessä on todella moniosaiseksi paisuneen professori emeritus Matti Klingen päiväkirjamerkintöjen ensimmäisestä osasta. Ehkä tarkoitus ei edes ollut, että näistä päiväkirjamerkinnöistä tulee lähes jokavuotinen perinne. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ainakin kahdesti, ja ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä. Mutta kyllä teos hyvin kesti kolmannenkin lukemiskerran ja varmaan kestää vielä muitakin kertoja. Mutta kirja puhuu puolestaan sekä niin Klingen suulla kuin minun oman mieleni myötävaikutuksella. Kaupunki, johon edelleen, eläkeläisenä ja monivammaisena, haluan matkustaa, on tietenkin Pariisi. Tämä maailman napa on niin Klingelle kuin minullekin aikoa oikea maailmankaupunki, jossa on kaikkea mahdollista, mitä me molemmat elämältä ja kaupungilta hakuamme. Kaupunki on kaiken lisäksi niin kirjojen kuin Marcel Proustin kaupunki. Oikeastaan nämä kaki päähenkilöä ovat keskeisessä roolissa tässäkin Klingen kirjassa, kuten niin monissa muissakin hänen teoksissaan. Suurin osa muistoesseistä käsittelee Pariisia, niitä on 8 kaikkiaan kirjan 18 esseestä. Kolme muuta kirjoitusta käsittelee yleensä Ranskaa ja niistä yksi jopa keskittyy Marcel Proustin isän kotikylään Illier’iin, joka nykyisin tunnetaan Combrayn nimellä Kadonnutta aikaa etsimässä romaanisarjan ensimmäisen osan nimen mukaan. Tässä kuviteltu ja sepitetty todellisuus on muokannut oikeata todellisuutta. Miten usein näin tapahtuukaan, sillä puhummehan me suomalaisetkin Impivaarasta kuin jostain oikeasta historiallisesta paikasta. Kyse on kuitenkin…

Esko-Juhani TENNILÄJäämeri kutsuuKoillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudetInto, 2014, 332 sivua Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja intomielinen ns. taistolaisuuden kannattaja Esko-Juhani Tennilä on julkaissut monessa suhteessa mielenkiintoisen kirjan. Mielenkiintoisen tuotos on suhteessa Tennilän menneisyyteen ja nykyisyyteen sekä suomen ja erityisesti Lapin tulevaisuuteen. Kaikki me vähänkin vanhemmat muistamme palavakatseiset ja erityisen pro-sovieticus-henkiset Suomen kommunistisen puolueen vähemmistöön kuuluneet henkilöt, joita usein myös taistolaisiksi tai stalinisteiksi kutsutaan. Tähän intomieliseen ryhmään kuului myös vuoden 2011 vaaleissa edukkuudestaan luopunut Tennilä, vaikka hän melkein täydellä varmuudelle olisi tullut valituksi Lapin kansanedustajaksi.Monivaiheinen kansanedustajan ura urkeni vaaleissa vuonna 1975 ja hän toimi kansanedustajana 36 vuoden ajan, se on paljon se! Ennen eduskuntaa Tennilä toimi toimittajana ja siihen uraan hän on palanut takaisin eläkeläisen roolissakin. Tämä kirja onkin eräänlainen raportti ja pamfletti Lapin ja Muurmanskin alueen mahdollisuuksista, jos sellaisia yleensä edes on.Kirja perustuu paljolti laajoihin haastatteluihin ja se on ollut juuri mahdollista Tennilän poliittisen menneisyyden tähden. Venäjällä ovat osittain vielä saman henkilöt tai perheet vallassa kuin olivat Neuvostoaikanakin. Osa on vain kohonnut yhteiskunnallisissa asekelmissä korkeammalle. Mutta Venäjällä on pitkä muisti ja kovin vähän on muuttunut sitten Neuvostoliiton päivien. Se jos mikä tulee kirjassa hyvin esille. Kolmas kokonaisuus on siis tulevaisuus, juuri tätä tulevaisuutta käsittelevä osio, Oikeastaan Tennilän menneisyyttä käytetään juuri tämän…

Osallistuin pitkästä aikaa Demari-lehden kirjavisaan. Tässä esitykseni visaisännälle, joka kirjoittaa aina vastausten kokonaisuudesta. ”Aivoverenkierron häiriö on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että se kohtelee lähes kaikkia kohteitaan hyvin eri tavoin. Joku menettää äidinkielensä kun kolmas puhekeskus menee toimintakyvyttömäksi ja joku toinen muistinsa joku osa, puhekyky menee osittain tai jopa kokonaan, menettää liikuntakyvystään kaiken tai osan jne. Mutta usein luonto on armahtavainen, sillä vielä vanhuudessakin aivot etsivät uusia mahdollisuuksia löytää uusia reittejä vikakohdan kiertämiseksi. Näin kokemusta omaavana totean. Nyt kyseessä olevalla ruotsalaisella psykologilla oli aivoverenkierron häiriö vuonna 1990 ja se vaikeutti hänen itseilmaisuaan puheen avulla. Joskaan se ei estänyt hänen runotuotantoaan, joka kruunattiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2011. Kyseessä on siis ruotsalainen nobelisti Tomas Tranströmer, jonka kootuissa teoksissa tuo runo Mustia maisemakortteja esiintyy, Tammen julkaiseman Keltaisen kirjaston niteessä Kootut teokset 1954 – 2004, runot on suomentanut Caj Westerberg. Teos ilmestyi vuonna 2011, ja pitää tuota runoaan sivulla 309. Erityisen säväyttävä henkilökohtaisella tasolla on tietenkin tämän runon toinen osa:” ”Kesken elämän kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat. Vierailu unohtuu, ja elämä jatkuu. Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa”. ps. 26. maaliskuuta runoilijamme jätti taakseen maallisen vaelluksenssa. Otamme osaa omaisten suruun.

Lasse AUTIO TAISTELU MIELISTÄ Propagandaa 1928 – 1944 Omakustanne, 2014 176 sivua Yksinkertaisesti sanottuna soinilainen Lasse Aution on tehnyt mekittävän kulttuuriteon kootessaan maamme itsenäisyyden alkuaikojen probagandan, sekä itse Suomessa, että muualla Euroopassa tehdyn Suomea koskevan yksien kansien väliin. Olisi todella mielenkiintoista tietää se syy, miksi suuret kustantajat eivät ole kiinnostuneita saamaan ko. kirjaa omaan julkaisuohjelmaansaa. Sota yleensä on varmaan hyvin runsaasti tutkittu ja kirjeitettu tapahtuma. Asiasta ovat kirjoittaneet niin asiantuntijat kuin asiasta kiinnostuneet maalikotkin. Sotahistoria on siis hyvin laajalle levinnyt harrastus. Sotaan valmistumiseen, sen käyntiin ja jälkiselvittelyihinkin on aina liittynyt propaganda mitä erilaisimmissa muodoissa, miksi siis itsenäisen Suomen alkuvaiheet olisivat erityinen poikkeus? Tähän runsaaseen materiaaliin on Lasse Autio iskenyt kyntensä ja samalla hän näyttää kykynsä ja kokemuksena propagandan alueella. Erityisen mielenkiinnon tuhon kuvallisesti runsaaseen propagandaan tuo sen monivärisyys ja todella suora hyökkäys kohteeseen. Taistelu mielistä teoksessa erilaiset virallisetkin dokumentit, poliittiset lentolehtiset, julisteet ja valokuvat muodostavat perusmateriaalin, johon teos nojaa. Oikeastaan elokuva, uutiskatsaukset ja musiikilliset esitykset ovat jätetty pois kirjasta. Nämä ovat nykyisin internetin ohella niitä runsaimmin käytettyjä propagandan välineitä. Eräässä mielessä tämä kirja tallentaa meille juuri eilispäivän tehokkainta propagandaa, joka oli tavalla tai toisella kirjallisessa ja/tai kuvallisessa muodossa. Teokseen on mahdutettu esimerkkejä kansalaissodan vuosilta 1918 – 1919 ja jopa punaistenkin…

Juha HURMENYLJETYT AJATUKSETTeos, Helsinki, 1914.487 sivua  Jälleen kerran, kuten niin monesti aiemmin, olin yllytyshullu ja lähdin vinkistä virran mukaan. Kun suosikkibloggarini Jukka Kemppinen kertoi, niin minä tietenkin otin asiasta vaarin. Riensin siis paikalliseen pikkukirkon kirjastoon, joka oli vielä auki, ja jossa olin netistä todennut Hurmeen kirjan olevan hyllyssä. Tuossahan sen kirjasto on ihan toisella puolen tietä. Ei ollut siis matka eikä mikään mennä sinne vikkelästi. En heti löytänyt kaipaamaani, mutta osasin puhumalla kysyä, ja se löytyi uutuuksien hyllystä – hyvä niin! Ehkä vaikutteita on teokseen saatu James Joycen Odysseuksesta? Tosin Odysseuksessa on kyse yhdestä päivästä ja tässä teoksessa on kyse kahdestakymmenestä päivästä. Bloom kulkee kävellen vain eri puolilla kotikaupunkiaan Dublinia ja nyt Juha Hurme ja kaverukset menevät noin 500 kilometriä Kustavista Hailuotoon ja veneellä soutaen. Aikaakin moiseen, taukoineen kaikkineen, kuluu 20 vuorokautta. Siinähän äijät soutavat.Tämä muhkea teos tarjoaa avajaisiksi todellista mielen ruokaa. Lähdetään liikkeelle Kustavista, ehkä juuri tarkoituksella ja parasta mahdollista lähtöpaikkaa kuvaten. Alastalon salissa ja siihen liittyvät pari pienehköä teosta eli Kirkkomaalla ja Pitäjän pienimpiä ovat esillä. Nämä Volter Kilvet saavat noston huikean korkealle suomenkielisen ja koko suomalisen kulttuurin huipulla, sinne minne on jo aiemmin kiivennyt kyläkraatarin poika Alexis Stenval Seitsemisine veljeksineen. Mielenkiintoisesti hurme kuitenkin onnistuu avaamaan uusia näkökulmia…