Propaganda, onko se tärkeintä?

8.3.2015

lasse autio
Lasse AUTIO
TAISTELU MIELISTÄ

Propagandaa 1928 – 1944
Omakustanne, 2014 176 sivua

Yksinkertaisesti sanottuna soinilainen Lasse Aution on tehnyt mekittävän kulttuuriteon kootessaan maamme itsenäisyyden alkuaikojen probagandan, sekä itse Suomessa, että muualla Euroopassa tehdyn Suomea koskevan yksien kansien väliin. Olisi todella mielenkiintoista tietää se syy, miksi suuret kustantajat eivät ole kiinnostuneita saamaan ko. kirjaa omaan julkaisuohjelmaansaa.

Sota yleensä on varmaan hyvin runsaasti tutkittu ja kirjeitettu tapahtuma. Asiasta ovat kirjoittaneet niin asiantuntijat kuin asiasta kiinnostuneet maalikotkin. Sotahistoria on siis hyvin laajalle levinnyt harrastus. Sotaan valmistumiseen, sen käyntiin ja jälkiselvittelyihinkin on aina liittynyt propaganda mitä erilaisimmissa muodoissa, miksi siis itsenäisen Suomen alkuvaiheet olisivat erityinen poikkeus?

Tähän runsaaseen materiaaliin on Lasse Autio iskenyt kyntensä ja samalla hän näyttää kykynsä ja kokemuksena propagandan alueella. Erityisen mielenkiinnon tuhon kuvallisesti runsaaseen propagandaan tuo sen monivärisyys ja todella suora hyökkäys kohteeseen.

Taistelu mielistä teoksessa erilaiset virallisetkin dokumentit, poliittiset lentolehtiset, julisteet ja valokuvat muodostavat perusmateriaalin, johon teos nojaa. Oikeastaan elokuva, uutiskatsaukset ja musiikilliset esitykset ovat jätetty pois kirjasta. Nämä ovat nykyisin internetin ohella niitä runsaimmin käytettyjä propagandan välineitä. Eräässä mielessä tämä kirja tallentaa meille juuri eilispäivän tehokkainta propagandaa, joka oli tavalla tai toisella kirjallisessa ja/tai kuvallisessa muodossa.

Teokseen on mahdutettu esimerkkejä kansalaissodan vuosilta 1918 – 1919 ja jopa punaistenkin puolella tehtyjä. Kirja jakaantuukin pääsääntöisesti kansalaissodan, ns. heimosotien sekä talvi- ja jatkosodan aikaiseen propagandaan. Keskeisinä lähteinä ovat olleet puolustusvoiminen kuvakeskus sekä kansalliskirjasto. Ehkä olisi ollut syytä käyttää myös Työväenliikkeen kirjaston runsaita arkistoja, jotta kuva olisi monipuolistunut. Mukaan tekijä on omien sanojensa mukaan ottanut omista kokoelmistaan noin60 lentolehtistä sekä useita valokuvia.

Jos haluaa mennä hivenen asian viereen, niin olisi todella tärkeää kansallisen kulttuurihistorian kannalta kartoittaa erilaiset kuvamateriaalia sisältävät yksityiset kokoelmat ja saada ne yhteiskunnan hallintaan, kun niistä ei enää jakseta tai haluta pitää asianmukaista huolta. Varmasta tämän Lasse Aution kaltaisia keräilijöitä on lukusia ja heidän kokoelmansa ovat usein jääneet julkisuudelta piiloon. Olisikin alueellisesti pyrittävä kartoittamaan nämä kokoelmat ja sitten vastata niiden säilymisestä tuleville sukupolville.
Kun nyt ovat kyseessä Lasse Aution omat kovakokoelmat, niin sielläkin on useita ennen julkisuudessa esiintymättömiä kuvia, joskin ehkä osa nyt on saatu suuren yleisön tietoisuuteen. Toisaalta pitää muistaa, että kotimainen lehdistö ei saanut sotien aikana julkaista kuvia esim. omista kaatuneista. Usein tällaiset kuvat on tallennettu virallisiin arkistoihin ja nyt niitä on ryhdytty availemaan yleisölle.

On luonnollista, että kirjassa tuodaan esille paikallisia sotatapahtumia kuten Seinäjoen pommitus. Tästä ollaan täysin tietämättömiä, sillä aina uskotaan, että juuri esim. Pohjanmaa säästyi kaikilta sotatoimilta.

Kirjassa on luonnollisesti myös tekstiä. Useat venäjänkieliset julisteet ovat käännetty myös suomeksi, samoin on tehty saksalaisille julisteille. Myös muissa teksteissään kirjoittaja ilmoittaa pyrkineensä selkokieliseen ilmaisuun, jotta siten saavutettaisiin yleisön hyvä ymmärtämys kirjan aihepiiristä ja sen merkityksestä.

Valitettavasti teosta on vaikeasti saatavilla, mutta nettikaupasta sitä on mahdollisuus tilata. Kirja on upeasti monivärisesti painettu ja se on normaalin A4-arkin kokoinen.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.