Mikä reitti Suomesta Jäämerelle?

26.3.2015
Jäämeren jylhää rantaa

Esko-Juhani TENNILÄ
Jäämeri kutsuu

Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet
Into, 2014, 332 sivua

Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja intomielinen ns. taistolaisuuden kannattaja Esko-Juhani Tennilä on julkaissut monessa suhteessa mielenkiintoisen kirjan. Mielenkiintoisen tuotos on suhteessa Tennilän menneisyyteen ja nykyisyyteen sekä suomen ja erityisesti Lapin tulevaisuuteen.

Kaikki me vähänkin vanhemmat muistamme palavakatseiset ja erityisen pro-sovieticus-henkiset Suomen kommunistisen puolueen vähemmistöön kuuluneet henkilöt, joita usein myös taistolaisiksi tai stalinisteiksi kutsutaan. Tähän intomieliseen ryhmään kuului myös vuoden 2011 vaaleissa edukkuudestaan luopunut Tennilä, vaikka hän melkein täydellä varmuudelle olisi tullut valituksi Lapin kansanedustajaksi.
Monivaiheinen kansanedustajan ura urkeni vaaleissa vuonna 1975 ja hän toimi kansanedustajana 36 vuoden ajan, se on paljon se! Ennen eduskuntaa Tennilä toimi toimittajana ja siihen uraan hän on palanut takaisin eläkeläisen roolissakin. Tämä kirja onkin eräänlainen raportti ja pamfletti Lapin ja Muurmanskin alueen mahdollisuuksista, jos sellaisia yleensä edes on.
tn_jaameri_kutsuu_koillisvayla_murmansk_ja_suomen_mahdollisuudet_1355128797
Kirja perustuu paljolti laajoihin haastatteluihin ja se on ollut juuri mahdollista Tennilän poliittisen menneisyyden tähden. Venäjällä ovat osittain vielä saman henkilöt tai perheet vallassa kuin olivat Neuvostoaikanakin. Osa on vain kohonnut yhteiskunnallisissa asekelmissä korkeammalle. Mutta Venäjällä on pitkä muisti ja kovin vähän on muuttunut sitten Neuvostoliiton päivien. Se jos mikä tulee kirjassa hyvin esille.

Kolmas kokonaisuus on siis tulevaisuus, juuri tätä tulevaisuutta käsittelevä osio, Oikeastaan Tennilän menneisyyttä käytetään juuri tämän Suomen ja erityisesti Lapin alueen tulevaisuuden hyväksi. Ehkä Tennilän tulevaisuuskuva on melkoisen ruusuinen, ja piikkejä siinä ei ole laisinkaan. Ehkä luottamus Venäläiseen järjestelmään ja toiminaan on eräänlainen perususko, joskin maailman tämänhetkisessä tilanteessa tuota uskoa on juuri lainkaan. Venäjäinen kansalliskiihko sortaa alleen kaiken järkevän taloudellisenkin toiminnan.

Näin on tapahtunut myös Murmanskin alueella, jossa kaikki isot investoinnit odottavat ja odottavat, mutta koskaan tuskin pääsevät toteutumisen asteelle. Rahat pitäisi tulla Moskovasta, vaan on niin pitkä matka Moskovasta, että ehtivät rahat matkalla kadota käsiin ja taskuihin parempiin.

Suunnitelmia siis on ja monenmoisia ja erilaisia. Kyse on luonnonrikkauksien hyödyntämistä, merireitistä Aasian pohjoisinta laitaa ja rakentamisesta monenmoisesta. Tennilä on superoptimistinen, sillä ei Venäjällä voi tapahtua yhtikäs mitään aikataulutusten ja ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Se on tuhat vuotinen mahdottomuus.

Mielenkiintoinen yksityiskohta, joka mielenkiintoisesti kertoo Tennilän poliittisista preferensseistä, jotka eivät ole lakastuneet, kuten ei venäläinen neuvostolaisuuskaan. Tennilä näet ehdottaa ns. jäämeren rataa vedettäväksi Alakurtin kautta Murmanskiin. Nyt kun Venäjä on siirtänyt valtaisat sotilasyksikkönsä Alakurttiin, niin tuskin lienee sen kautta kulkeva yhteys kovinkaan järkevä valinta. Tämä Alakurtin vaihtoehtoinen rata sisältäisi esim. venäläisten oikeuden kaiken rahtiliikenteen tarkastamiseen ja tarvittaessa blokkaamiseen. Me, suurin osa suomalaisista, emme varmaan moista halua.

Tennilä ei suo pientäkään ajatusta rakentaa tuo Pohjoisen jäämeren rata jonkin muun kuin Alakurtin kautta. Ehkä Tennilältä on jäänyt huomaamatta suunnitellun radan muut vaihtoehdot. Noista vaihtoehdoista yksi ainakin kulkisi Kemijärveltä Inarinmereen länsirantaa Partakon kautta ja siitä edelleen Pohjoiselle Jäämerelle. Ratkaisu olisi kalliimpi, mutta infrastruktuuria kannattaa aina rakentaa, jos siitä on taloudellista hyötyä. Rata päättyisi Norjassa sijaitsevaan satamaan, mutta joka tapauksessa Norja olisi moninkertaisesti turvallisempi satamaisäntä kuin Venäjä. Lisäksi satamainvestoinnit toisivat varmaan töitä Suomalaisille rakentajille ja täten hyödyntäisi Lapin talouselämää. Valmis Alakurtin rata ei näitä etuja antaisi.

Noin yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Tennilä ajaa Muurmanskin yhteistyötä Lapin seudun kanssa härkäpäisesti ja kuin käärmettä pulloon. Siinä näkyy hyvin hänen menneisyytensä, josta ilmeisesti on vaikea päästä irti.

Kirja toki on sujuvasti ja hyvin kirjoitettu. Tennilä vanhana lehtimiehenä osaa hommansa. Toisaalta onhan hän lähes joka vuosi kirjoittanut kirjan eduskuntavuosiensakin aikana.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.