Klinge kavelee… Pariisissakin

27.3.2015

Vermeer van delftMatti KLINGE
Kävelyllä Pariisissa

Matkoja ja kirjoja

Otava, Helsinki 1995
192 sivua

Kyseessä on todella moniosaiseksi paisuneen professori emeritus Matti Klingen päiväkirjamerkintöjen ensimmäisestä osasta. Ehkä tarkoitus ei edes ollut, että näistä päiväkirjamerkinnöistä tulee lähes jokavuotinen perinne.
Olen lukenut kirjan aikaisemmin ainakin kahdesti, ja ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä. Mutta kyllä teos hyvin kesti kolmannenkin lukemiskerran ja varmaan kestää vielä muitakin kertoja. Mutta kirja puhuu puolestaan sekä niin Klingen suulla kuin minun oman mieleni myötävaikutuksella.

Kaupunki, johon edelleen, eläkeläisenä ja monivammaisena, haluan matkustaa, on tietenkin Pariisi. Tämä maailman napa on niin Klingelle kuin minullekin aikoa oikea maailmankaupunki, jossa on kaikkea mahdollista, mitä me molemmat elämältä ja kaupungilta hakuamme. Kaupunki on kaiken lisäksi niin kirjojen kuin Marcel Proustin kaupunki. Oikeastaan nämä kaki päähenkilöä ovat keskeisessä roolissa tässäkin Klingen kirjassa, kuten niin monissa muissakin hänen teoksissaan.

Suurin osa muistoesseistä käsittelee Pariisia, niitä on 8 kaikkiaan kirjan 18 esseestä. Kolme muuta kirjoitusta käsittelee yleensä Ranskaa ja niistä yksi jopa keskittyy Marcel Proustin isän kotikylään Illier’iin, joka nykyisin tunnetaan Combrayn nimellä Kadonnutta aikaa etsimässä romaanisarjan ensimmäisen osan nimen mukaan. Tässä kuviteltu ja sepitetty todellisuus on muokannut oikeata todellisuutta. Miten usein näin tapahtuukaan, sillä puhummehan me suomalaisetkin Impivaarasta kuin jostain oikeasta historiallisesta paikasta. Kyse on kuitenkin vain Aleksis Kiven mielikuvituksen tuottama paikka eräässä kirjassa.

Kirjan aloittaa lähes itseoikeutetusta ranskalainen filosofi Montesquieu, joka ei tosin ollut pariisilainen, mutta antaa oman suuren merkityksensä koko teokselle. Eräänä johtavana teemana teoksessa on tietenkin yliopisto, sen oppilaat ja opettajat, sekä merkitys yhteiskunnassa. Tietenkin tuo merkitys on Klingen mukaan merkittävä, eikö sitä tietenkään voida kieltää, mutta jotenkin se vaan tuntuu voimakkaasti ylikorostetulta.
Kirja kokonaisuudessaan on leisivistyksen ylistystä, sillä se esseiden otsikoissa jo seikkailevat monet historian suuret ajattelijat toimijat kuten filosofi Foucaulta, jo mainittu Parvel Proust Cervantes, Erasmus Rotterdamilainen, Cervangtes ja Topeliuskin on hyvin mahtunut joukkoon suureen. Tietenkin tämä Klingen ensimmäinen muistikirjanlehti todistaa suurta yleissivistystä, joka onneksi, näin ainakin minun näkemykseni mukaan, painottuu ranskankieliseen ja mieliseen kulttuuriin. Tosin pienen siivun kaikesta saavat München ja Venäjä Moskovan kautta katsottuna. Mutta onnekseni keskitytään aitoon ja minulle tuttuun ranskalaiseen sivistyselämään.

Tosin Alankomaat pääsevät osingoille taidemaalari Vermeerin ansioista, sillä hänen teoksellaan ”näkymä Delftistä” on merkittävä asema koko Proust-kirjallisuuden kannalta. Se on ehkä keskeisin taideteos Kadonnutta aikaa etsimässä teoksessa. Muuten tekijä nimetään yleisesti juuri tuon kaupungin mukaisesti Jan Vermeer van Delft.

Kuten olen jo todennut, tämä kirja kestää lukemisen useasti, jokainen lukukerta on nautinto, sillä Klinge kirjoittaa hyvin ja hänen tekstiään on helppo lukea. Se on todellista nautintoa!

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.