Ossin Blogi

Jarmo Peltola Pääradan ja kolmostien kunta Janakkalan historia 1866 – 2014 Janakkalan kunta 2015 471 sivua Paikallishistoria ovat yleensä lukijalle tavattoman puuduttavia ja epämielenkiintoista luettavaa. Eikä syy ole välttämättä lukijassa. Usein nämä teokset hankitaankin vain kirjahyllyn täytteeksi, ollaan me niin vaan paikallishenkisyyttä korostavia periaatteella. Itselleni paikallishistoriat ja kylähistoriat ovat mielenkiintoista luettavaa ja ovat todella mielenkiintoisia tietolähteitä. Usein kirjoittaja on todella suuren urakan edessä ja lähdemateriaali on hyvinkin moninaista. Janakkalasta on kirjoitettu aiemmin kaksi pitäjänhistoriaa. Veikko Kerkkonen kirjoitti vuonna 1931 ilmestyneen historiateoksen ja hän uudisti sen totaalisesti vuonna 1976. Nyt kyseessä siis on kolmas versio, jonka oli tarkoitus keskittyä uuden kunnallislain voimaantulon jälkeiseen historiaan, siis tavallaan Janakkalan historiaan vuoden 1866 jälkeen. Lisäksi useista Janakkalan kylistä on ilmestyneet omat kyläkirjansa ja jo vuodesta 1951 alkaen on ilmestynyt vuosittainen, sekä mennyttä ja olevaa käsittelevä Janakkala ennen ja nyt vuosikirja. Lehtitietojen mukaan teoksessa on pyritty kuvituksen monipuolisuuteen ja siitä on todella onnistuttu. Teos on täynnä lukuisia koko aukeaman kuvia ja pienempiäkin. Taitolta on vaadittu todella paljon, että kuvista muodostuisi jonkinmoinen synteesi teoksen kirjalliselle sisällölle. Yleensä kuntahistorian pakkopullasta ei ole päästy eroon tälläkään kertaan, sillä kunnan hallinnon henkilökuvia on teoksessa runsaasti. Kuten sijansa ovat saaneet myös keskeiset kunnalliset luottamustoinen- sekä viranhaltijat. Ne ovat yleensä tyypillisiä…

Lasse LaaksonenEripuraa ja arvovaltaaMannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminenAjatus Kirjat, Helsinki, 2004394 sivua Pääsääntöisesti sotien tapahtumahistoria ei minua kiinnosta. En osoita suuta kiinnostusta ja innostusta tutkimuksiin, jotka kertovat kuka ampui ketä, mitä joukot tekivät jotain jossain, tai vastaavaa. Olen sodasta kiinnostunut ilmiönä, joka kertoo esimerkiksi propagandasta, mielentiloista, sosiaalisista suhteista, yhteiskunnasta yleisesi ja sen erityisaloista eritoten. Olen joskus hankkinut tämän nyt käsittelemäni Lasse Laaksosen teoksen, en tosin muista mistä ja milloin. Otsikko ja varsinkin teoksen alaotsikko herättivät mielenkiintoni, ja siis hankin sen joskus luettavien kirojen joukkoon. Tutkimuksen keskeisessä roolissa on ylipäällikkö marsalkka Mannerheim, kuten jo teoksen alaotsikossakin todetaan. Mannerheim on muodostunut kansalliseksi myytiksi ja samalla kansalliseksi pyhimykseksi, jonka merkitystä ja toimintaa ei voi kyseenalaistaa syyllistymättä pyhäin häväistykseen. Nyt Laaksonen kirjassaan murtaa kuitenkin useita marsalkkaan liittyvä myyttejä, joita hän varmaan tietoisesti itsekin rakensi, mutta hänen ihailijansa ovat varmasti ylittäneet tässä suhteessa jopa Mannerheimin omat tavoitteet.Keskeisintä teoksen antia on marsalkan omalaatuinen tapansa johtaa kenraaleita, joiden tehtävän oli tietenkin johtaa sodan operaatiota. Marsalkalla johtamistapa perustui enemmän tai vähemmän suosikkeihin, jotka pistettiin tavallisesti kilpailemaan niin marsalkan suosiosta ja toistensa kadehtimisesta. Myös negatiivisten asioiden saaminen marsalkalle asti oli usein hyvin vaikeaa, jos ei ollut oikea henkilö ja jos ei ollut oikeata verkostoa käsissään.Kaikella kunnioituksella Mannerheimin henkilö…

Pirjo Ala-Kapee ja Marjaana Valonen Yhdessä elämä turvalliseksi SAK:laisen ammattiyhdistusliikkeen kehitys vuoteen 1930 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. Helsinki 1982 816 sivua Olen ilmoittanut Kirjavisassa, että luen ennemmin 800 sivuisen SAK:n historian kuin nykyistä kotimaista kaunokirjallisuuttaa. Se pitää todellakin paikkansa, sillä suurella mielenkiinnolla luin Ala-Kapeen ja Valkosen kirjoittaman teoksen, joka kuvaa Suomessa tapahtunutta ammatillista järjestäytymistä ennen vuotta 1930. Oikeastaan tuohon aikaan meillä Suomessa oli ammatillinen järjestäytyminen vain ns. tavallisten työläisten toimintaa, jota isommat ja pienemmätkin herrat katsoivat vääräsilmäisesti. Nykyisin jo valkokauluksinenkin väki on perustanut omat ammattiyhdistyksensä ja ehkä niiden joukosta löytyvät lakkoherkimmätkin ja taistelutahtoisimmatkin ryhmät. Ennen siis oli toisin. Kuitenkin työväestön taistelu järjestäytymisoikeudesta ja oikeudesta omien asioidensa kollektiiviseen ajamiseen, on tässä ja nyt samankaltaisia kuin se oli yli sata vuotta sitten kun ammatillinen järjestäytyminen maassamme alkoi. Mutta onko mikään yli sadan vuoden aikana muuttunut? Ja jos jotain on niin mitä se mahtaa olla? Tällaisiin kysymyksiin saa vastauksen kun lukee työväenliikkeen alkuaikojen historiaa. Helpoin on vastata muutokseen. Aiemmin mainittu toimihenkilöiden ja muiden herrojen toteutunut ammatillinen järjestäytyminen on ollut suuri tapaus. Opettajilla on oma OAJ:nsä, joka on ollut intohimoisesti ajamassa opettajien etuja. Joskin vastapuolena on ollut yhteiskunta, eli valtio ja kunta, eli me kansalaiset. Yleensä tämä herrojen järjestäytyminen koskee juuri yhteiskunnan palveluksessa…

Harri KalhaTapaus Magnus EnckellSuomalaisen Kirjallisuuden seuraHistoriallisia tutkimuksia 227Vammala 2005, 326 sivua Kirjoitin netissä aiemmin Didrichsenin taidemuseossa esillä 15.8.2015 – 31.1.2016 olevasta näyttelystä Väri vapautuu – Suomen taiteen uudistajia 1908 – 1914. Tuolloin en ollut vielä lukenut Harri Kalhan kirjaa Magnus Enckelistä, en siis tiennyt miksi juuri nuo päivämäärät oli valittu näyttelyn aikajanan eri päiksi. Mutta, nyt ovat silmäni avautuneet ja tietoisuuteni lisääntynyt. Onneksi tuli hankittua museokortti ja onneksi tuli nähtyä tuo todella mahtava Didrichsenin näyttely. Itselleni Magnus Enckell on aina ollut eräänlainen mysteeri, on ollut ehkä vaikeata, mutta samalla helppoa ymmärtää hänen taidettaan. En oikein tiedä tai muista, mistä suhteeni Magnuksen taiteeseen alkoi. Se taisi olla vierailu Tampereen tuomiokirjossa, jonka alttarimaalaus teki minuun syvän vaikutuksen. Se oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja tavallaan toivoa julistaessaan. Sitten väitellen museoissa käydessäni ja kirjallisuutta lukiessani tulivat hänen muutkin työnsä esiin ja mieleeni.Juuri kirjalliset tekstit ovatkin filosofian tohtori ja dosentti Kalhan tutkimuksen kohteena. Eli mitä eri aikoina Enckellistä on kirjoitettu ja miten on kirjoitettu. Vielä tarkemmin voisi sanoa, että keskeistä on oikeastaan se mistä kirjoituksissa on vaiettu ja mistä ei ole haluttu kertoa. Voidaankin lyhyesti kuvat teos kysymyksellä mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme taiteesta? Mistä jätämme puhumatta, mistä puhumme vain rivien välissä?Tapaus Magnus Enckell siis tutkii…

Pitkää olen joutunut kirjaviisaassa toteamaan, että en tiedä, ei ole edes aavistusta. Siis kirjoittajasta, jolta katkelma on. Nyt kuitenkin osio oikea kohdalle. Kuten tekstissä totea, niin ei kovin suuresti kotimainen nykyproosa kiinnosta´, joskaan ei kovin ulkomainenkaan. Mutta antaa vastaukseni puhua. Tosin tuon viikon perustelupalkinto tuli osakseni. Joskaan en tiedä mitä olen voittanut! Arvoisa Visaisäntä Vihoinkin kolahti! Olen täysin osaamaton kotoimaisen ns. kertovan kirjallisuuden tuntemisessa. Mieluimmin luen 800 sivua SAK:n historiaa kuin jonkun melkein huumoripitoisen ns. kertomakirjallisuuden 150 sivuisen teoksen. Se onneksi on vain minun omakohtainen rajoittuneisuuteni, joka näin pääsee kukoistamaan. Ranskalaisilla on Pléiade kirjastonsa (Bibliothèque de la Pléiade), johon ei Nobelin kirjallisuuden palkinto suo pääsyä. Nämä lähes 2000 sivua laajat niteet ovat ranskankielisen kirjallisuuden huippua, mutta kyllä sinne jotkut vieraskieliset käännöksinä pääsevät. Kirjaston alkoi ilmestyvä vuonna 1931 ja jatkuu edelleenkin. Niteitä on ilmestynyt noin 700 nimikettä. Meillä Suomessa Jarl Hellemann perusti vuonna 195 Tammen Keltaisen kirjaston, jossa ilmestyy vain maailman huippua olevaa kirjallisuutta käännettynä. Listassa on ainakin noin 30 Nobel-palkittua. Useiden teokset ovat ilmestyneet sarjassa jo ennen palkintoa. Haettuun kirjailijaan tutustuin juuri Keltaisen kirjaston kautta, ilmestyihän Jorma Kaparin kääntämä Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä vuonna 1989. Alkuteos oli ilmestynyt vähän aiemmin vuonna 1985. Tammen keltaisessa kirjasto on julkaistu jopa 5 kirjailijan teosta,…

Erkki Tuomioja Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1993 131 sivua Kirjan kirjoittaja lienee kaikille tuttu. Jotkut häntä kait vihaavatkin, mutta itse suhtaudun ikätoveriini kunnioituksella ja ihailulla. Syyt moiseen suhtautumiseeni ovat hyvin yksinkertaiset, hän on aina edustanut demokratiaa, yhteiskunnan muutosta rauhanomaisesti ja huolellisesti perustellen ja valmistellen. Myös eräänlainen radikalismi, uusien aatteiden ja näkemysten keskusteluun tuominen ja niiden puolesta toiminen, ovat olleet aina Erkki Tuomiojan hienoja piirteitä. Olen tietenkin lukenut tämän kirjan jo aiemminkin, muistaakseni heti ilmestymisen jälkeen, mutta nyt lukemisen takana ovat aivan toiset syyt. Pitäisi näet kirjoittaa Ranskan opiskelijaliikehdinnästä Yhdysvaltoja vastaan vuosin 1965 – 1968. Ja pitäisi olla jotain tietoa mitä me Suomessa tuolloin teimme. Tietenkin olen itse elänyt nuo vuodet, joskin melko vähän yhteiskuntaa tiedostavana yksilönä. Lisäksi tuon viimeisimmän vuoden vietin Pariisissa, jossa sain kokea tuon manifestaatioaallon päättymisen ja muuttumisen omaa ranskalaista yhteiskuntaa kritisoivaksi eräänlaiseksi kapinaliikkeeksi. Olin tietysti arka maalaispoika suuressa kaupungissa ja pääsääntäisesti tuon vuoden 1968 merkittävät tapahtumat menivät ohitseni. Ei tosi jälkiä jättämättä, mutta en kuitenkaan olisi ikinä voinut kuvitella osallistuvani mihinkään lakkoliikehdintään tai manifestaatioon, en vaikka kuinka vähäiseen tai pieneen tahansa. Nyt sitten pitää korjata aikaisempi arkailu ja tietää ainakin jotain 1960-luvustä ja nuorison toiminnasta Suomessa. Tässä osaltaan auttoi Erkki Tuomiojan kirja. Teos, joka oikeastaan on…