Taiteen uudelleenajattelua
esseistiikka , Historia , taide / 17.10.2015

Harri KalhaTapaus Magnus EnckellSuomalaisen Kirjallisuuden seuraHistoriallisia tutkimuksia 227Vammala 2005, 326 sivua Kirjoitin netissä aiemmin Didrichsenin taidemuseossa esillä 15.8.2015 – 31.1.2016 olevasta näyttelystä Väri vapautuu – Suomen taiteen uudistajia 1908 – 1914. Tuolloin en ollut vielä lukenut Harri Kalhan kirjaa Magnus Enckelistä, en siis tiennyt miksi juuri nuo päivämäärät oli valittu näyttelyn aikajanan eri päiksi. Mutta, nyt ovat silmäni avautuneet ja tietoisuuteni lisääntynyt. Onneksi tuli hankittua museokortti ja onneksi tuli nähtyä tuo todella mahtava Didrichsenin näyttely. Itselleni Magnus Enckell on aina ollut eräänlainen mysteeri, on ollut ehkä vaikeata, mutta samalla helppoa ymmärtää hänen taidettaan. En oikein tiedä tai muista, mistä suhteeni Magnuksen taiteeseen alkoi. Se taisi olla vierailu Tampereen tuomiokirjossa, jonka alttarimaalaus teki minuun syvän vaikutuksen. Se oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja tavallaan toivoa julistaessaan. Sitten väitellen museoissa käydessäni ja kirjallisuutta lukiessani tulivat hänen muutkin työnsä esiin ja mieleeni.Juuri kirjalliset tekstit ovatkin filosofian tohtori ja dosentti Kalhan tutkimuksen kohteena. Eli mitä eri aikoina Enckellistä on kirjoitettu ja miten on kirjoitettu. Vielä tarkemmin voisi sanoa, että keskeistä on oikeastaan se mistä kirjoituksissa on vaiettu ja mistä ei ole haluttu kertoa. Voidaankin lyhyesti kuvat teos kysymyksellä mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme taiteesta? Mistä jätämme puhumatta, mistä puhumme vain rivien välissä?Tapaus Magnus Enckell siis tutkii…

Kirjavisa 1. 10. 2015
kirjavisa / 17.10.2015

Pitkää olen joutunut kirjaviisaassa toteamaan, että en tiedä, ei ole edes aavistusta. Siis kirjoittajasta, jolta katkelma on. Nyt kuitenkin osio oikea kohdalle. Kuten tekstissä totea, niin ei kovin suuresti kotimainen nykyproosa kiinnosta´, joskaan ei kovin ulkomainenkaan. Mutta antaa vastaukseni puhua. Tosin tuon viikon perustelupalkinto tuli osakseni. Joskaan en tiedä mitä olen voittanut! Arvoisa Visaisäntä Vihoinkin kolahti! Olen täysin osaamaton kotoimaisen ns. kertovan kirjallisuuden tuntemisessa. Mieluimmin luen 800 sivua SAK:n historiaa kuin jonkun melkein huumoripitoisen ns. kertomakirjallisuuden 150 sivuisen teoksen. Se onneksi on vain minun omakohtainen rajoittuneisuuteni, joka näin pääsee kukoistamaan. Ranskalaisilla on Pléiade kirjastonsa (Bibliothèque de la Pléiade), johon ei Nobelin kirjallisuuden palkinto suo pääsyä. Nämä lähes 2000 sivua laajat niteet ovat ranskankielisen kirjallisuuden huippua, mutta kyllä sinne jotkut vieraskieliset käännöksinä pääsevät. Kirjaston alkoi ilmestyvä vuonna 1931 ja jatkuu edelleenkin. Niteitä on ilmestynyt noin 700 nimikettä. Meillä Suomessa Jarl Hellemann perusti vuonna 195 Tammen Keltaisen kirjaston, jossa ilmestyy vain maailman huippua olevaa kirjallisuutta käännettynä. Listassa on ainakin noin 30 Nobel-palkittua. Useiden teokset ovat ilmestyneet sarjassa jo ennen palkintoa. Haettuun kirjailijaan tutustuin juuri Keltaisen kirjaston kautta, ilmestyihän Jorma Kaparin kääntämä Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä vuonna 1989. Alkuteos oli ilmestynyt vähän aiemmin vuonna 1985. Tammen keltaisessa kirjasto on julkaistu jopa 5 kirjailijan teosta,…