Montako heitä nyt onkaan?
Yhteiskunta / 29.11.2015

Valérie Trierweiler Merci pour ce moment Les Arènes 2014 319 sivua Parhaillaan media ja julkisuus käyvät keskustelua valtiovarainministeri A. Stubbin valehtelusta eduskunnalle menneen torstain kyselytunnilla. Oikeastaan lähelle samaa ongelmaa porautuu ranskatar Trierweiler kirjassaan, joka ilmestyi menneenä vuotena ja saavutti menestystä. Jos uskomme ranskankielistä Wikipediaa, ja miksi emme uskoisi, niin kirja teki yhdessä humauksessa kirjoittajastaan miljonäärin. Tähän vaaditaan vain kolme tekijää, kuten varmaan ministeri Stubb asian sanoisi. Ensimmäinen on tietenkin laaja kielialue, jossa on riittävästi halukkaita kirjan ostajia. Toinen on 600.000 kappaleen myynti, joka on huikea. Kolmanneksi tulee riittävän polttava aihe, joka kiinnostaa suuren kielialueen ihmisiä. Nämä kaikki kolme ”punktia” täyttyvät tämän kirjan osalta. Tarkasteltavan kirjan tarina on hyvin yksinkertainen. Otetaan nuori vaatimattomista oloista oleva nainen ja annetaan hänelle koulutus ja tehtävä poliittisena toimittajan arvostetussa viikkolehdessä. Sitten tulee mies, todella hyvin koulutettu ja ylempää keskiluokkaa oleva ja sitten sosialisti. Mies on avoliitossa neljän lapsensa äidin kanssa. Naisella on menossa toinen avioliitto, josta hänellä on kolme poikaa. Toimittaja ja poliitikko tapaavat työnsä merkeissä hyvin usein, vaan ei mitään se isompaa tapahdu. Sitten tulee poliitikon vaimon suuri projekti, hän on lähes tulla valituksi maansa presidentiksi, pääsee toiselle kierrokselle ja saa äänistä 46,94 prosenttia. Mutta samalla kariutuu entinen avoliitto ja toimittaja ottaa avokumppanikseen tämän…

Vuosisata ja älymystö
Tiedekirjallisuus , Yleinen / 29.11.2015

Pascal Ory ja Jean-François SirinelliLes intellectuels en France de l’affaire Dreyfus à nos joursArmand Colin, 1999272 sivua Ranska ja ranskalainen kulttuuri lienevät juuri se alue, jossa suullisen ja kirjallisen sanankäytön floretinsivalluksia arvostetaan ehkä enemmän kuin muualla. Näin on edelleenkin ja tämä traditio on jatkunut jo muutaman vuosisadan ja aina keskiajan loppupuolelta alkaen. Silloinhan kirjallinen kulttuuri alkaa käsittelemään muitakin kuin uskonnollisia aiheita. Samalla palautetaan mieliin Kreikan ja Rooman antiikin suuret kirjaliset ja sanataiteelliset saavutukset. Mitä on siis älymystö tai intelligentsija, ketkä siihen kuuluvat ja miten siihen pääsee? Näihin ongelmiin kirjan pitäisi vastata samalla kun se kertoo hivenen moisen jäsenistön aikaansaannoksista. Mutta jo pelkkä henkilöiden luettelo voi kertoa enemmän kuin paljon tuon ryhmänjäsenistä. Teoksen takakannessa on mielenkiintoinen luettelo, joka hivenen jo raottaa asiaa. Siis Zolasta Barrèsiin, Brasillach’ista Malraux’hon, Sartresta Raymon Aroniin, Aragonista Régis Debray’hin. Pääsääntöisesti ryhmä käsittää kirjailijoita, jotka joskus ovat jopa filosofeja ja ehkä yhteiskunnallisia toimijoita, mutta enemmän vastaanpanijoita kuin myötäjuoksijoita. Tuntuu tietenkin oudolta, että tähän älykköjen ykkösketjuun ei mahdu ainoatakaan naista. Eikö naisilla siis ole älyä jotta he älymystön jäseniksi saattaisivat päästä? Tosin kun tarkastelee teoksen henkilörekisteriä, niin huomaa joukkoon jonkun naisenkin eksyneen, mutta kovin äijävaltaista tuo älymystöön kuuluminen kuitenkin näyttää olevan. Kun mukaan on päässyt Jean-Paul Sartre, niin kyllä…