Esko Seppänen
Mistä Suomi vaikenee
Into 2016. 281 sivua

Entinen terävyys on tallella ja ruoska viuhuu kirjoilijoiden selkänahkoja sivallellen. Seppäsen juuri hiljan ilmestynyt kirja sattui käteeni odottamatta ja pyytämättä, mutta mielihyvää se kuitenkin tuotti.

Ekonomiksi opiskellut ja toimittajana eritoten Yeisradiossa toiminut Seppänen toimi vasemmistoliiton kansanedustaja vuosina 1987 – 1996 ja sen jälkeen Euroopan unionin parlamentissa vuosina 1996 -2009. Taloustieteellisen koulutuksen saaneena hän on todella runsaassa kirjallisesta tuotannossaan käsitellyt pääsääntöisesti talouteen, talouspolitiikkaan ja talousvaikuttajiaan liittyviä asioita. Näin hän tekee tälläkin kertaa.

Seppäsen kirja ei ole mikä tahansa huitaisu, sillä hän perustelee näkökantansa ja perustelee ne hyvin. Keskeiseksi luvuksi muodostuu ensimmäinen, joka on nimetty ”Kun raha puhuu, Suomi vaikenee…” Tämä kuvaa hyvin koko kirja teemaa, oli kyse sitten kansallisista asioista, päätöksissä Euroopan Unionin tasolla tai Euroopan Keskuspankissa, jossa muuten päätöksistä ei saa kertoa, ellei sitä erityisesti sallita. EKP:n päätöksistä ei saa kertoa omaa kantaansa käsiteltyihin asioihin. Eli kyseessä on kaikkea muuta kuin läpinäkyvyyttä harrastava kansainväline ja eurooppalainen organisaatio.

Mistä ”Suomi vaikenee kirja” on enemmän kuin ajankohtainen. Olemme saanet juuri lehdistö ja netistä lukea Nokian renkaiden suuresta testihuijauksesta. Testituloksia manipuloimalle on synnytetty hyvän laadun vaikutelma. Näin on saatu myynti kohoamaan ja samalla yhtiön tulos paranemaan. Tämä on taannut johdolle vuosittaiset miljoonapalkkiot ja bonukset sekä muut etuudet. Johto on lisäksi eläköitynyt ja kalppinut pakoon verottajaan Portugaliin, jossa yksityiset eläkkeet saadaan nostaa verottomia. Näin siis tekee isänmaallinen suomalainen tänään. Ei taistele talvisodassa, vaan kulkee sandaaleissa Lissabonin tai Porton kaduilla.

Juuri tällaiseen vääristyneeseen kuvaan kansakunnan hyvinvoinnista Seppänen ruoskansa kohdistaa. Tietenkin myös Euroopan rahapolitiikka ja sen yli kaiken yksityisiä pankkeja suosiva politiikka saa osansa, aiheellisesta kritiikistä.

Mutta Seppänen ei olisi, ellei hän käsittelisi toista ajankohdan keskeistä kysymystä. Tämä on tietenkin Nato, ja Suomen suhde tähän liittoutumaan. Olemmehan juuri saaneet tietää yhtä aikaa eduskunnan ja sen puolustusvaliokunnankin kanssa, että Nato eli tarkemmin sanottuna Yhdysvallat tuo sotilashävittäjiään Rissalaan yhtisiin harjoituksiin Suomen Hornettien kansa. Eikä tässä kaikki, myös jenkkien panssaroidut ajoneuvot tulevaan harjoittelemaan suomalaisten Pasien kansa. Tietenkin tässä voidaan hyvin harjoitella joukkojen ilmakuljetusta ja kaikkea siihen liittyvää logistista toimintaa. Eikä tässä vielä kaikki, myös laivasto saa harjoituksiinsa apua jenkeiltä. Ja kyse ei ole siis mistään vakavasta, eihän?

Tätä nykytilannetta Seppänen ei kirjaa kirjoittaessaan tiennyt. Jos olisi, niin ehkä arvio oli hyvin negatiivinen.

Euroopan Unioni saa Seppäseltä melko kovaa tykitystä. Hän kertoo pienen ja kaikissa ytimissä olemista haluavan Suomen EU-nettojäsenmaksuosuuksien rajusta kasvusta, sekä Suomen maataloustukiaisten maksattamisesta Suomen omasta budjetista. Näet lähes kaikkien muiden EU-maiden maataloustuet maksetaan pääosin EU:n omasta budjetista. Hän selvittää myös Suomen joutuneen maksamaan ns. erikoissopimuksiin perustuvia kuuden muun EU-maan jäsenmaksuja tähän mennessä 2 900 miljoonaa euroa – ja se lasku kasvaa joka vuosi. Suurin osuus näistä maksuista menee Iso-Britannialle.

Kotimaisesta taloudesta Seppänen tuo esille suurituloisten keinottelun veronmaksun minimoimiseksi. Hänen esittää myös tiukat laskelmat siitä, miten teollisuus maksaa enemmän osinkoja kuin käyttää rahaa uusiin nettoinvestointeihin, tämä on oikeastaan kestämätön tilanne. Osingoista hyötyvät vain omistajat, investoinneista sen sijaan hyötyisi koko yhteiskunta. Hallitusten tekemät yritysten verohelpotukset ovat näin täysimääräisinä valuneet osakkeiden omistajille. Suurituloisille on tehty myös verolainsäädännössä porsaiden tai oikeastaan norsujen mentäviä reikiä samaan aikaan kun tuloerot kasvavat ja lääkärit murentavat julkisia terveyspalveluja.

Seppänen päivittää myös Suomen rikkaiden listan ajantasalle ja paljastaa, mitä ovat – ja miten niitä hoidetaan käytännössä – eläke- ja henkivakuutuskuoriin kätketyt pääministeri Juha Sipilän varat ja pääomatulot. Sipilä vain noudattaa nykyistä maan tapaa kätkeä omaisuutensa erilaisiin pankkien tarjoamiin varallisuuspiilotuksiin. Rikkaat eivät varmaankaan ole kiinnostuneita leikistä nimeltään geo-kätköt, mutta heitä kiinnostaa todella paljon euro-kätköt.

Seppästä kannattaa kuunnella ja lukea, vaikka suhtautuisi henkilöön kuinka kriittisesti tahansa.