Elämme vaarallisia aikoja

28.3.2016

kunnas fasismin lumous kansiTarmo Kunnas
Fasismin lumous
Eurooppalainen älymystö Mussolinin ja Hitlerin politiikan tukijana
Ateena 2013, 686 sivua

On olemassa kirjoja, joista en pidä, jopa jätän lukemisen kesken kirjan suuren typeryyden tai muuten vaan huonon kirjoittamisen tähden. Toisaalta on valtaisasti enemmän kirjoja, joita minä pidän jopa intohimoisesti ja luen niitä jopa useaan kertaan. Tällainen kirja on esimerkiksi Primo Levin esikoisteos Se questo è un uomo eli Tällainenko on ihminen. Isotkaan teokset, joissa sivuja on runsaasti, eivät ne minua pelota. Haluaisin kovasti lukea uudelleen mm. Histoire génèral des civilisations –teoksen kaikki 7 osaa ja noin 6500 sivua. Kirja oli tenttivaatimuksia yliopistossa ja yksi niistä tenteistäni, johon luin suurella innostuksella.

Myös tämä emeritusprofessori Tarmo Kunnaksen melkoinen jättiteos kuuluu eittämättä tähän innostuksella ja mielenkiinnolla luettaviin kirjoihin. Samalla se vertautuu eräällä ja ehkä voimakkaallakin mielikuvatasolla toisen emeritusprofessorin, eli Matti Klingen kirjoituksiin, niin päiväkirjoihin, elämänkertoihin kuin muuhunkin tuotantoon.

Tämän yhteisen vaikutelman takana lienee se hyvin yksinkertainen asia, että molemmat emeritukset osaavat käsitellä koko eurooppalaisen kulttuurin laaja aluetta niin kielellisesti kuin emotionaalisestin ja eivät ole vain amerikankielisen maailman tuottaman tiedon varassa, eli he osaavat ajatella eurooppalaisilla aivoillaan.

Kun jotain termiä käytetään ylen holtittomasti ja siitä on tullut eränlaisen kirves ja lyömäase, niin se menettää osittain merkityksensä. Varsinkin post-sovieettisessa kulttuurissa ja sen suomalaisissakin myötäjuoksijoissa on erittäin suuressa ja helpossa määrin lyöty fasistin leinä tie mihin tai kehen hyvänsä, joka ei ole samanmielinen. Emeritusprofessori Tarmo Kunnas antaa termille lähes täydellisen läpivalaisun tässä teoksessaan Fasismin lumous. Hän selittää lähes täydellisesti fasismia ja/tai sen sisarta kansallissosialismia myötäilleiden intellektuellien näkemyksiä yli 600 sivun laajuisessa teoksessaan. Vaikka Tarmo Kunnas on aiemmissakin teoksissaan käsitellyt fasismia, niin tämä varmaankin on yksittäisenä teoksena hänen elämäntyönsä.

Kunnas osoittaa tässä kirjassaan, että fasismin ideologiset sisällöt ovat vahvoja myös nykypäivän aatteissa ja ovat vieläpä vahvistuneet sitten kirjan kirjoittamisen ja ilmestymisen muutama vuosi sitten. Kunnan osoittaa lukijoilleen sen mitä politiikka on sekä miten ja mistä aatteet syntyvät. Nämä aatteet eli vallanhimo, propaganda, illuusiot, usko suuriin johtajiin ja toiseuden pelko valtaavat ja ovat vallanneet politiikan, jopa meillä kotoisessa ja etäisessä Suomessa. Kunnas mm. toteaa, että:
Kaikissa poliittisissa puolueissa on fasismin siemeniä, joko enemmän tai vähemmän. Ne kuitenkin itävät populismin tapaisten lannoitteiden lannoittamassa maaperässä, joka yleensä pidetään sopivan kosteana ja pimeänä. Tämä ympäristö vierastaa ja vihaa demokratiaa ja siihen liittyviä arvoja. Pääsääntöisesti poliitikot eivät niiden kasvua kitke, vaan se tehtävä kuuluu muille. Sanoisiko: fasistisen politiikan uhreille.

Erilaisen ilmiöt ovat hyvä kasvualusta fasismin siementen kasvulle: vallan keskitys, silmitön vallanhimo, takertuminen valta-asemiin, ikärasismi, nuoruuden palvonta, eriarvoistaminen, järjen-, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden korvaaminen sorrolla, syrjinnällä ja ahnaalla valtapolitiikalla, vapaan tiedonvälityksen korvaaminen propagandalla, viisaiden-, kokeneiden ja ymmärtävien listiminen päätä lyhyemmiksi, virkojen., päättäjäasemien ja hyvinvoinnin anto vain melko vähän koulutetuille, älymystön ja korkeimmin koulutettujen leimaaminen ja alentaminen hyväksikäytön kohteiksi ja jopa orjiksi.

Tietenkin fasismi oli Italiassa syntynyt poliittinen joukkoliike. Ideologialtaan ja jopa käytännön toimiltaan se oli monissa asioissa hyvin joustava, yhteiskunnallisesti joskus jopa edistyksellinen, joskaan nykyisin käsittämämme fasismin suhteen sitä on lähes mahdoton uskoa. Autoritäärisyys ja militarismi peittivät alleen lähes kaiken muun yhteiskunnallisen ajattelun. Saksalainen kansallissosialismi eli natsismi lisäsi tuohon kaikkeen vielä äärimmäisen karkean ja julman rasismin. Sitä rasistista puolta ei Italiassa tunnettu ennen toisen maailmansodan suurta saksalaisvaikutusta.

Molempien näiden maiden johtajakultit olivat absurdeja ja ylittivät kaiken normaalilla järjellä tajuttavan.

Mutta kirjan ydin ja keskeinen sisältö ei suinkaan ole massat ja suuret joukot, kansat ja kansakunnat. Aihetta käsitellään älymystön kannalta, eli mikä osaa eurooppalaisesta ja muustakin älymystö tunsi suurempaa tai vieläkin suurempaa viehtymystä fasismiin?

Italiassa ja Saksassa oli toisaalta aivan luonnollista, että osa maiden älymystöstä hurahti fasismin viettelykseen. Ne jota eivät moiseen halunneet tai suostuneet lähtivät maasta, jos pääsivät. Aina näin onnellisesti ei käynyt. Myös Espanjassa käydyn sisällissodan jälkeen valtaan tullut Francolainen diktatuuri suosi fasistista maailmankuvaa, joka ajoi maan tunnetuimmat älymystön edustajat maanpakoon.

Kunnas analysoi melko paljon saksalaista filosofia Martin Heideggeria, josta yhä nykyisinkin ollaan hyvin erimielisiä juuri hänen asenteestaan fasismiin ja olemisestaan sen juoksupoikia. Toinen saksalainen kirjailija luokitellaan Kunnaksen toimesta enemmän fasistiksi kuin kotoperäiseksi natsiksi. Myös Italiassa Mussolinin ympärille kerääntynyt älymystö, esimerkiksi ns. dadaistit saavat kirjassa osansa.

Ehkä mielenkiintoisin on ranskalaisen älymystön kohtalo, sillä useat hurahtivat natsismin lumoihin ja osalla oli eräänlaisen pro-saksalainen ajattelumaailma, joka korosti saksan kanssa rakennettavaa rauhaa ja vastusti esim. Ranskan apua Espanjan sisällissodan tasavaltalaisille, jotta ei olisi ärsytetty Saksaa ja Hitleriä. Ranskassa ehkä oli kaikkein jyrkin tuomio sodan jälkeen, sillä useat natsismin houkutuksiin sortuneet älymystön jäsenet saivat kuolemantuomion tekemisistään. Tosin siihen liittyi hyvin usein ns. kollaboraatio eli yhteistyö saksalaisten miehittäjien kanssa.

Myös Briteissä ja jopa Yhdysvalloissa osa älymystöä tunsi vetoa fasismiin ja natsismiin ja vastasivatkin myönteisesti näiden poliittisten suuntausten seireenilauluihin.

Melkoisen aihepiirin muodostaan Tarmo Kunnakselle oma pohjoismainen älymystömme, jonka melko useat jäsenet vastasivat fasismin ja natsismin houkutuksiin. Tosin meillä Suomessa jostain oudosta syystä suomenruotsalaisen vähemmistön edustajia oli enemmän kuin suomalaisia joukossa, jotka ilmaisivat fasistisia tai kansallissosialistisia ajatuksia. Kunnan toteaakin, että suomenkieliset olivat pääsääntöisesti innokkaita saksalaisen kulttuurin ja siten myös saksalaisen kansan kannattajia, eivät niinkään kansallissosialismin airuita maassamme. Jopa runoilija akateemikko Koskenniemikin harjataan melkein putipuhtoiseksi.

Tämä Tarmo Kunnaksen loistava älyllinen analyysi kannattaa todellakin lukea ja suosittelenkin sitä jokaiselle, joka on kiinnostunut maanosamme menneisyydestä tai jopa nykypäivästä. Se kertoo, miten voimme parhaiten vastustaa tässä ja nyt kuuluvia fasismin ja kansallissosialismin lumolauluja, sillä ne ovat vain voimistuneet näinä synkeinä aikoina.

Helsingin kirjamessuilla vuonna 2013 äänitti YLE Tarmo Kunnaksen haastattelun, tai oikeammin keskustelun kirjan aiheesta. Se on todella mielenkiintoista kuultavaa ja on kuultavissa YLE-areenassa ja soitteessa: http://areena.yle.fi/1-2066877

Roomalaista virkamiestä suojeleva liktori kantaa vitsakimppua (latinaksi fasces). Rooman kaupungin ulkopuolella kimppuun liitettiin kirves kuvaamaan valtaa teloittaa. – Kuva noin vuodelta 200 eKr.

Roomalaista virkamiestä suojeleva liktori kantaa vitsakimppua (latinaksi fasces). Rooman kaupungin ulkopuolella kimppuun liitettiin kirves kuvaamaan valtaa teloittaa. – Kuva noin vuodelta 200 eKr.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.