Miten meitä on natotettu?

12.5.2016

ARMEIJAN_HUKATUT_MILJARDITPentti Sainio
Armeijan hukatut miljardit
Suomen sotajohdon salaisuudet
Into Kustannus 2016
277 sivua

Pentti Sainio on toiminut eri lehtien toimittajana sekä kirjoittanut useita yhteiskunnallisesti keskustelua herättäneitä sekä yhteiskuntamme kipupisteitä käsitteleviä teoksia. Tällaisia teoksia ovat olleet mm. Mitä tapahtui Urho Kekkoselle, Ministeri Mattila, Operaatio Ahtisaari, Harkimoiden hattutemppu, Maanpuolustusta vai suurvaltapolitiikkaa sekä Kummolan kääntöpiiri.

Nyt Sainio on tarttunut maamme sotajohdon, tarkempi termi mitäänsanomattomalle puolustusvoimien johto -termille, kykyyn ja taitoon saada miljardeja omiin leikkikaluihinsa. Kirja on sisällöltään todella hurjaa luottavaa ja todella tiivis tietopakkaus.

Kirja alkaa historiallisella katsauksella, joka on melkoisen tyrmäävä, ainakin kaltaiselleni historioitsijalle. Ennen toista maailmansotaa tai oikeastaan heti itsenäistymisen jälkeen vallalle pääsi voimaksa puolustuspoliittinen ryhmä, joka sai tahtonsa lävitse ja niin Suomi rakensi kaksi panssarilaivaa, jotka olivat oikeastaan melko mitättömiä muiden maiden vastaavin aluksiin verrattaessa. Niistäkin toinen ajoi miinaan ja upposi mukanaan merkittävä määrä miehistöä ja toinen luovutettiin sotien jälkeen Neuvostoliittoon, eikä siitäkään ollut kovin suurta hyötyä koko sodankäynnin aikana. Samalla riistettiin esimerkiksi maavoiminen tykistön kehittäminen, joka jälkiviisastelun periaatteella olisi ollut enemmän kuin tärkeätä. Todellisen tykistöneron kenraali Nenosen suunnitelmat jätettiin omaan arvoonsa, ja oli todella ratkaiseva virhe.

No onneksi Suomi kuitenkin säilytti itsenäisyytensä tehdyistä virheistä ja turhista panssarilaivoista huolimatta.

Suomalaisen itsenäisyyden rauhanajan toinen super- tai hyperinvestointi oli 90-luvun Suomen tekemät Hornet hankinnat. Kirjoittaja kysyy fiksusti, että miten miljardien kaupat saatiin lävitse historian syvimpään pudonneessa Suomessa? Kirjoittaja vastaa perusteellisesti ja hyvin perustellen, että asioita salattiin poliittisilta päättäjiltä ja ujutettiin pieni osa kerrallaan. Projekti alkoi 1990-luvun alussa ja se jatkuu yhä uusina hankintoina, ja silti puhutaan jo Hornetien korvaavien uusien koneiden miljardikaupoista.

Aluksi siis hankittiin pelkästään lentäviä laitteita, mutta vuosien mittaan niihin on ostettu erilaisia vempaimia, aseita ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta kräsää. Ja hinta on vain kohonnut entisestään. Niin, ja alkusi piti noiden Hornetien olla vain torjuntahävittäjiä, mutta nyt ovat varistettu todelliseen sodankäyntiin pommitukseen sopiviksi ja aktiiviseen hyökkäykseen sopiviksi, eli puolustus on muuttunut sodaksi. Siksi kirjan lisäotsikko voi hyvinkin puhua sodanjohdosta eikä enää puolustuksesta.

Sitten me jälkeen kerran unohdimme, kuten panssarilaivojen hankkimisenkin aikoina, maavoimien kehittämisen. Samalla on kasarmeja suljettu ja reserviä radikaalisti vähennetty. kaikkeen eivät pienen maan rahat ole riittäneet, eivät ne riitä. Tosin pasifistinen maailmankuvani myötä en kovin suuresti arvosta sotavempaimia, ne vain tuhoavat ihmisen olemista ja luomista.

Hornetien hankinnan myötä alkoi maamme sotavoiminen natottaminen ja oikeastaan se oli keskeinen syy ylimitoitetun lentoaseen hankkimiseen. Mutta seuraava, vielä tiukemmin Suomea natottava toimenpide oli sotavoiminen komentajan Hägglundin raivoisa halua hankkia jopa 200 helikopteria taistelu- ja kuljetustoimiin. Kaiken takana oli tietenkin Nato sekä kenraalien ja sotaintoilijoiden yhä kiihkeämmäksi käyvä suhde siihen. Onneksi järki osittain voitti ja hankittiin vain pienehkö määrä näitä rakkineita, joita ei kaikkia ole vielä edes toimitettu.

On suuri onni rauhalle, että helikopterit ovat paljon enemmän korjattavana kuin kunnossa tai edes lennossa. Saksan armeijan kokemukset ovat saman kaltaiset. Näin ehkä Eurooppa ehkäpä osittain pelastuu, kun kopterit eivät lennä.

Jatkoa seuraa. Nyt keskustellaan Hornetien korvaajasta. Tanska ilmoitti juuri hankkivansa muutaman amerikkalaisen F-35 hävittäjän ja Norjakin on moisia ostamassa. Tietenkin jokaisen natottajan märkä unelma on juuri noiden epäonnistuneeksi ja superkalliiksi osoittautuneiden koneiden hankinta. Juuri tätä ajankohtaista asiaa käsittelee kirjan viimeinen luku.

Tosin vielä ajankohtaisempaa asiaakin siinä käsitellään. Näet juuri parhaillaan tämän viikon ajan amerikkalaiset lentokoneet jyräävät maamme ilmatilaa ja lentävät aivan parinkymmenen kilometrin päässä itärajastamme. Mitä me emme olisi valmiit tekemään natokiimasamme? Toivottavasti poliittinen johtomme omaa edes hivenen realismia ja tässä voimme vain uskoa, että jossain vaiheessa Kepu palaa Kekkosen ulkopoliittiselle linjalle?

Kirja kannattaa lukea jos kiinnostunut miten rahaa käytetään holtittomasti sodan tarpeisiin ja unohdetaan kansa ja sen syvät rivit.

Pentti SAINIO

Pentti SAINIO

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.