Arvoisa Visaisäntä, Tämän viikon lainaus on mielenkiintoinen valinta, joka palauttaa minut noin 15-vuotiaan tasolle tai ainakin tuo ikäkauden vaiheisiin. Olin näet kuullut tai ainakin jotain kuullut, että oli eräs ranskalainen runoilija, joka on aivan hurja, kirjoitta mielenkiintoisia runoja, jotka repäisevät maailmani. Soin tietooni, että ruot oli käännetty suomeksi ja niin sitten vaan lukemaan. Pettymys oli suuri, sillä runot eivät olleet mitenkään erilaisia tai räjähtäviä. Mutta seuraukset olivat pitkälle kantavia. Päätin näet opetella kielen, jotta voisi lukea runoja alkukielisin. Tuota kieltä ei koulussa opetettu. Niin myöhemmin tuon vieraan kielen taito pelasti minut kielettömyydeltä, kun infarktissa meni äidinkielen puhuminen. Runot, eli Charles Baudelairen Pahan kukkia, oli suomentanut Yrjö Kaijärvi (1896 – 1971) ja näin hän teki suuren palveluksen minulle. Kun tutustuin vähän hänen oman runouteensa, niin huomasi sen olevan melkoisen konventionaalista ja pliisua, kuten tämäkin sitaatti osoittaa. Runo Joulu, on Kaijärven vuonna 1959, Otavan kustantamana ilmestyneestä runokokoelmasta Kaikki on toisin (runoja). Näin olen elävä, toistaiseksi, todiste siitä, että joskus tyytymättömyys saa aikaan voimakkaan reaktion, joka on suureksi hyväksi niin henkiselle kuin sivistyksellisellekin hyvinvoinnille.