Henrik Tala
Tervakosken paperitehtaan historia 1818 – 2018
Tervakoski Oy, Grano Oy, Helsinki 2018
180 sivua

Harvassa ovat teollisuuslaitokset meillä Suomessa, jotka ovat aloittaneet toimintansa jo 200 vuotta sitten. Kuitenkin kotikyläni paperitehdas on saavuttanut tuon merkittävän elämänvaiheen. Tämän tapahtuman juhlistamiseksi tehdas on kustantanut arviointini kohteena olevan historiikin. Muuten, vain Fiskars Oy on yhtiönä Tervakoski Oy:tä vanhempi.

Samoin harvaa kirjaa voi avoimesti kehua sen ulkoisesta olemuksesta. Yleensä meilläSuomessa panostetaan todella vähän juuri kirjan ulkoiseen asuun – valitettavasti. Kuitenkin Tervakosken paperitehtaan historiikki on todella upea noin A4 kokoa oleva teos, joka on painettu tehtaan omalle Terreus smooth paperille painoltaan 130 gramma neliömetri. Paperi ei ole liian valkoista tai kiiltävää, joten sitä on miellyttävä lukea niin auringonvalossa kuin keinovalaistuksessakin. Lisäksi kirjassa on hienoja mustavalkoisia ja värillisiä kuvia, jotka toistuvat hienoin sävyin painettunakin. Kirja on siis todella hieno luomus, jota voi hyvin antaa, vaikka arvokkaaksi liikelahjaksikin.

Mitä tulee kirjan sisältöön, niin suhteeni siihen on hyvin ristiriitainen, joskin ymmärrettäväksi asia käy, kun muistaa, että se lauluja laulat, jonka leipää syöt. Teos on tilaustyö ja se osittain selittää sen yksipuolisuuden. Yleisesti kirjassa minua henkilökohtaisesti häiritsee tekstin eräänlainen itseriittoisuus, koko muu maailma ja etenkin lähiyhteisö eli Janakkalan pitäjä ovat olemassa vain ja ainoastaan suhteessa tehtaaseen. Oikeastaan kunta tulee ensimmäisen kerran esille, kun tehdas oli ajautunut kannattavuuskriisiin viime vuosisadan lopulla ja joutui myymään kunnalle osan aiemmista toiminnoistaan mm. sähkölaitoksen ja uimahallin.

Teoksen sisältämä historiikki perustuu hyvin tavanomaiseen kronologiseen kerrontaan. Kirjoittaja ei ole varmaankaan saanut poiketa asetetusta tavoitteesta ja hyödyntää omia tutkijankykyjään, siksi kirja ei ole historiallinen tutkimus vaan sisällöltään hyvin tavanomaisen historiikki. Tosin aikajaksoittain etenevä teksti herättää muutamia kysymyksiä ja ihmettelyjä, jotka ovat puolestaan positiivisia.

Ensimmäinen Luku käsittelee aikaa ennen koneiden saapumista eli perustamisesta vuoteen 1850 asti. Olisi hienoa tietää perustamista edeltäneestä tilanteesta, sillä se on varmasti osa Tervakosken, Janakkalan ja myös Suomen teollistamisen varhaishistoriaa. Ensinnäkin olisi hienoa tietää Tervakosken nimen alkuperä, tai ainakin siitä olemassa olevat oletukset ja teoriat. Tietenkin on ollut koski, mutta mitäs sitten? Kuitenkin aina vuodesta 1683 Hovilan kartano ja Tervakoskella sijaitseva sahamylly ja mylly, nämä siirtyivät 1800 luvulla Hämeenlinnan porvarin Johnin ja Nordenswanin yhteiseen omistukseen. Tuolloin tervakosken tapahtumille ja tuotannolla on ollut varmaan laajempaakin merkitystä kuin vain omalle kylälle. Olivathan omistajat pääsääntöisesti aatelista Brunow-sukua, joka oli merkittävä toimija Janakkalassa. Porvari John osti myös muita tiloja Brunow-suvulta, kuten esimerkiksi Irjalan. Ja nykyisinkin paikkakunnalla on John suvun jälkeläisiä, kuten myös Brunow-suvunkin.

Kohteenä ensimmäisessä luvussa on siis paperin käsin valmistusta ja siihen liittyviä seikkoja, kuten ainaista rahapulaa ja pätevän henkilökunnan löytämistä. Kuitenkin varsinainen kartanon maatalous ja sen tuotto ovat pääosassa tehtaan omistajien maailmankuvassa.

Toinen luku on alkaneen koneistumisen aikaa, joskaan helposti ei siinä onnistuttu, sillä ensimmäinen paperikone hukkui sitä tuoneen laivan mukana Itämereen. Tämä luku käsittää aikakausista pisimmän eli vuodesta 1859 aina keskelle ensimmäistä maailmansotaa eli vuoteen 1916 saakka. Koneistamisen lisäksi tehtaan tämän aikakauden alussa tulivat kuvaan mukaan myös uuden omistajat. 

Jälleen tässäkin tulee esille kirjan sisäänlämpiävyys, sillä esim. Suomen yhdyspankin perustavassa kokouksessa olivat läsnä mm. janakkalalaiset paroni ja varatuomari Hans Gustaf Boije af Gennäs ja talollinen Kustaa Paturi. He olivat ahkerasti keränneet nimilistaa, ja sen tähden eräs pankin konttoreita sijoitettiin juuri Hämeenlinnaan. Jos vaan olisivat viitsineet, niin Tervakosken tehtaan omistajat olisivat voineet ehkä hyödyntää paroni Boije  Gennäsin valtava, monta kartanoa käsittävää maaomaisuutta, sillä se olisi varmaan käynyt lainojen takauksena, mutta kun ei ollut halua, niin sitä ei sitten ollut.

Kolmas luku on otsikoitus kriisejä ja kehittämistyötä 1914 – 1938, ja se on varmaankin yksi haastavimmista tehtaan historiassa niin yhteiskunnallisesti kuin kaupallisestikin. Olihan tehtaan lähes koko tuotanto mennyt Venäjälle ja tähän kauteen liittyy juuri tuon kaupan tyrehtyminen ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän imperiumin hajoamisen tähden.

Sisällissota

Historiikin kirjoittaja Henrik Tala esitelmöi Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuoden 2017 elokuisessa seminaarissa Tervakoskesta ja sisällissodasta otsikolla Tervakoski, sisällissodan onnellisten laakso.

Tässä esitelmässä, osittain myös tehtaan historiikissakin, tuo Tala esille Tervakosken erikoisen aseman sisällissodassa ja varsinkin sen loppuvaiheissa. Talo korostaa esitelmässä, kirjan tavoin, että Tervakoski säästyi melkein koskemattomana sisällissodan hirmutöistä, niin punaisten kuin valkoistenkin toimesta. Tietenkin tehtaan johto saa ansaitsemansa kiitoksen, aiheellisen, mutta on varmasti muitakin syitä Tervakosken säästymiseen. Tala korostaa työväenliikkeen ja ammattiyhdistysten vähäistä vaikutusvaltaa tehtaalla ja eritoten tehtaan tapaa huolehtia työväestöstä, jolla maksettiin osa palkasta luontaistuotteina, se oli hyvä lääke kapinointia vastaan.

Kuitenkin akateemikko Eino Jutikkala kirjoittaa artikkelissaan Suomen mustin yhdyskunta, Sääksmäen kunnan asukkaita kohdanneista vuoden 1918 sisällissodan tappioista. Tutkimuksessaan hän toteaa yleisesti Sääksmäen kunnan menestysten olleen kaikkein suurimmat asukaslukuun verrattuna koko Suomessa. Lisäksi hän toteaa: ”Teollistunut ja erittäin vasemmistovaltainen Janakkala selviytyi – ainoana rintamalinjan eteläpuolella sijaitsevana hämäläispitäjänä – alle 30 promillen kuolleisuudella”. Näin ollen Niin Sääksmäki kuin Janakkalakin oli asukasluvultaan san suuruisia kuntia ja kummassakin oli paperia jalostanut tehdas.

Eräänä syynä mm. Janakkalan historian kirjoittaneen Kerkkosen mukaan voidaan pitää järjen käyttöä, sillä helmikuussa 1918 porvarit saivat asettaa kolmasosan taksoitus- ja tutkijalautakunnan jäsenistä ja näin työväestö asetti kaksi kolmasosaa sen jäsenistä. lautakunta päätti mm. elintarvikkeiden jakelusta ja lunastamisesta.

Erään toisena syynä selvittelyjen vähäisyyteen saattoi olla myös se, että Janakkalan ja siis Tervakoskenkin ”vapauttivat” Saksalaiset eivätkä valkoiset. Suuri osa saksalaisista palattuaan Saksaan liittyi siellä paikallisiin vallankumouksellisiin punaisiin. Eli heillä oli vain työtehtävä, eikä valkoisten silmitöntä halua tapaa ja tuhota.

Kuitenkin on erityisesti mainittava, että Tervakosken tehdas otti palvelukseensa jo heinäkuussa 1918 Tammisaaresta vapautuneen ja sijoitti hänet työnjohtajaksi. Tämä on tapahtunut ilmeisesti siten, että mitään virallisia dokumentteja ei ole jäänyt. Myöhemmin henkilö kuitenkin siirtyi Venäjälle ja hänestä tuli kuuluisan fyysikon isä. Tämä puolestaan oli keskeinen henkilö Neuvostoliiton atomiaseen toteuttamisessa.

Omaa karua kieltä keroon ns. Tervakosken Pikkukirkon sankarihautausmaa, jossa tehdasyhteiskunnan sankaritarinat lepäävät. Aivan turhan moni nuorukainen sai surmansa puolustaessaan isänmaataan ja siten myös Tervakoskea.

Oikeastaan loppuosa on eräänlaista yleistä hymistelyä ja tehdas tarvitseekin kunnan apua, kun se haluaa päästä eroon varsinaiseen paperin tekemiseen liittymättömistä toiminnoista, kuten uimahallista, seuraintalosta, sähkö- ja lämpölaitoksesta.

On hyvin ymmärrettävää, että yhden tehtaan ympärille rakennettu kylä on sisäänpäin kääntynyt ja omahyväisesti toimiva ja hengittävä. Vieraiden on vaikea päästä sisälle niihin tiukkoihin tehtaalaisten piireihin, mutta aina kannattaa yrittää. Kuitenkin Tervakoski on edelleenkin lintukoto verrattuna muuhun Janakkalaan sekä varsinkin muuhun Suomeen. Nyt kuntakin investoi, sillä aikaisemmin kaikki kunnalle kuuluvat investoinnit tehtiin tehtaan toimesta.