A. Kivi puolesta ja vastaan

21.7.2019

Dosentti Teemu Keskisarja 2018

Teemu Keskisarja
Saapasnahka-torni
Aleksin Kiven elämänkertomus
Siltala, Helsinki, 2018, 273 sivua, ISBN: 9789522344977

Oikeastaan kirja kertoo meille kahdesta suuresta eli Stenvallin Aleksista ja Keskisarjan Teemusta. Tätä kirjaa on kehuttu ja ns. Kiven asiantuntijoiksi julistautuneet ovat sen pääsääntöisesti lytänneet. Kirjan täytyy siis olla hyvä, koska herrat moittivat ja kansa tykkää siitä. Kirjastojenkin varausjonot ovat pitkät, vaikka samassa kirjastossa on useitakin teoksia.

Ehkäpä ns. kiviasiantuntijat eivät ole oikein ymmärtäneet Keskirajan tapaa käsitellä ja esitellä asiaa, eli sitä oikeasti elänyttä ja inhimillistä Aleksis Stenvallia. Ne asiantuntijat pitävät Kiveä jonkinlaisena kulttiesineenä tai pyhänä kaiken inhimillisen ulkopuolella olevana asiana, kuten Allah on muslimeille, jossa ei ole mitään inhimillistä tai tavallista.

Aleksis Kivestä ja erityisesti hänen teoksestaan Seitsemän veljestä on kirjoitettu todella runsain määri. Tekisit ovat tyyliltään ja lajiltaan mitä erilaisimpia aina väitöskirjoista erilaisiin roskakirjoituksiin saakka. Tuskin yhdestäkään toisesta teoksesta kenestäkään on yhtä runsaasti saatu tekstiä aikaiseksi kuin Kiven Aleksin Seitsemästä veljeksestä.

Ja kuten Keskisarjalla on tapana, niin hän ei veistä teoksessaan puu-ukkoa, vaan elävää ihmistä, joka elää ja toimii omassa vaihtuvassa kontekstissään. Toisaalta parasta on juuri todella hieno ajan kuvaus monipuolisena ja monimuotoisena elementtinä, jossa Kivi kavereineen ja vastustajineen toimii. Tämä taustoittaminen ja kontekstiin sijoittamine on ehdottomasti parasta mitä yleensä olen Kivestä ja hänen tuotannostaan lukenut. Onhan asialla todella huippu ammattilainen, joka osaa ja pystyy.

Eräs esimerkki tietenkin on Kiven käyttämä kieli, jonka ylittänyttä ei ole vielä osattu kirjoittaa. Lainaan Keskisarjan teksti, jossa hän kertoo juuri Kiven värikkäästä kielestä ja sen soveltamista kuvaamaan ympäristöä, sen tapahtumia ja siinä toimivia ihmisiä:

”Viihdytä viittä pikkulasta tarinoilla viisi tuntia viiden neliön valottomassa huoneessa. Virittele mielitietty muutamalla virkkeellä, kun kerran kuukaudessa kirkolla kohdataan! Selitä seitsemän kilometrin reitti niittysaunalle ilman karttaa! Kuvaile ihminen ilman valokuvaa yhdellä adjektiivilla! Esimerkiksi tässä Kivi oli nokkela! ”Mätimahainen” (kartanonherrasta), ”nuuskanaamainen” (mustalaisakasta), viekassilmäinen” (vauvasta), ”laimeasilmäinen” (papista), ”hallavasilmäinen” (Timosta).

Miten hienosti Keskisarja onkaan löytänyt Kiven tekstin elävän kuvauksen esimerkiksi silmien suhteen. Jopa mätimahainen antaa hyvän ja oivallisen kuvan lihavasta ja ylensyöneestä kartanonherrasta. Juuri tämä Kiven kielen rikkaus on merkittävä ja kun kirjoittaja itse käyttää hyvin ilmaisuista rikasta kieltä, niin kaksi mestari siinä kohtaavat.

Aivan oman mielenkiintonsa ansaitsee Keskisarjan kirjasta käyty keskustelu, jossa ääripää hyvin herkästi iskevät toisiaan vastaan.

Emeritus professori Timo Vihavainen ymmärtää Keskisarjan tyyliä ja tapaa kirjoitta Kivestä. Hän toteaakin blogissaan, että:

Tämän elämäkerran historiallisuus, etten sanoisi historismi on silmiinpistävää siinä mielessä, että siinä kiinnitetään paljon huomiota paitsi päähenkilön elämään ja siihen suoranaisesti liittyviin asioihin, myös aikakauden yleisiin taustailmiöihin, jotka Aleksis Kiven lyhyenä elinaikana olivat varsin dramaattisia.

Todella Kivi oli oikeastaan onnekas, sillä en hän kuollut nälkään tai tauteihin, jotka molemmat raivosivat Suomen suurruhtinaanmaassa vuosin 1817.1918. Samalla hän allekirjoittaa Keskisarjan useimmat johtopäätökset Kiven kokemasta arvostuksesta ja halusta hänen avittamisekseen. Myöhemmän kivikuvan hän pistää osittain Eino Leinon hienon runon syyksi. Leinohan upeasti runoilee:

Syntyi lapsi syksyllä –
tuulet niin vinhasti vinkui –
tuult’ oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun…”

Onhan se kurjuutta ja kummallisuutta kerrakseen tuo Leinon runon sisältö, mutta ei se ihan surkeinta mahdollista ollut Kiven elämä, vaikka ei koskaan tehnyt yhtään päivää edes oikeita töitä, joita toki tuolloisessa yhteiskunnassa oli tarjolla jopa ammattitaidottomallekin.

Vihavainen kuitenkin jatkaa oivallisesti arviointiaan Kiven elämisestä:

Ankaraa todellakin oli Kiven elämä, mutta aikakauteensa suhteutettuna toimeentulo kuitenkin oli enimmäkseen kohtuullista.”

Jotenkin vaan olen itse luottavainen professori Vihavaisen näkemykseen, koska hän ottaa erinomaisesti huomioon Kiven ja Seitsemän veljestä-teoksen ajallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin. Kuten meidän tuli aina tehdä, sillä niin taitelija kuin hänen teoksensakin ovat osa omaa aikaansa ja ne ovat siten aikakautensa lapsia.

Aivan toisenlaista tulkintaa edustaa maisteri Sinnemäen arviointi hänen omassa blogikirjoituksessaan. Tämä arviointi pyrkii tyrmäämään Keskisarjan näkemykset ja maisteri Sinnemäki marssittaa paikalle pitkän rivin aikaisempaa tutkimusta, jota hän pitää tavallaan jumalan ilmoituksen veroisena totuutena.

Sinnemäen suuttumus saavuttaa ehkä huippunsa, kun hän toteaa, että kirjailija ja minun hyvin korkealle arvostamani ajattelija Juha Hurme on samanmielinen Keskisarjan kanssa professori August Ahlqvistin suhteesta Aleksin Kiveen ja hänen tunnettuun ja tunnustettuun teokseensa.

Kun professori Vihavainen toteaa tuosta kiistasta melkoisen ymmärtävästi:

Keskisarja on selvittänyt taustoja ja huomannut, että samaan aikaan Ahlqvistin oma elämä oli onnettomuuksia ja epäonnistumisia kukkuroillaan. Miehellä oli syytä olla kiukkuinen, ellei sitten vaipunut masennukseen.”

Niin kyllä maisteri Sinnemäki isänsä papillista maailmankuvaa puolustaakseen toteaa:

Hurmeen ja sitä komppaavan Keskisarjan tulkinta on paitsi viisasteleva myös kestämätön asettaessaan Ahlqvistin Kiven ainoaksi tosi ymmärtäjäksi. Lähinnä se toimii Ahlqvistin maineenpalautuksena, ja sen seurauksena Kivi jää taas kerran armotta jalkoihin.”

Itse olen enemmän kuin paljon taipuvainen liittymään professorin, dosentin ja kirjailijan näkemykseen Ahlqvistin suhtautumisesta Kiveen, kuin maisteri Sinnemäen kangistuneisiin ja oikealle elämälle ja sen tulkinnalle viiraisiin jumaliin.

Joka tapauksessa Keskisarjan kirja on todella mielenkiintoinen tutkimus ja loistavalla tyylillä kirjoitettu, kuten ovat kaikki tämän dosentin kirjoittamat kirjat. Oikeastaan hän herkuttelee kielellä kuten Kivin teki ja mikäs se soveliaampi tapa kirjoitta todellisesta mestarista.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.