Kirjat ovat elämää ja elämä on kirjoja

28.10.2019

Professori Reenpää esittelee Kansalliskirjastoon tallentamaansa ja lahjoittamaansa kirjakokoelmaa

Heikki A. Reenpää
Pojanpoika
Otava, Helsinki, 1998, 253 sivua
ISBN: 951-1-13797-2

Hyvä ystäväni, filosofian maisteri ja tietokirjailija Tarja Lappalainen, on puhunut minulle paljon ja useasti ystävästään Heikki A. Reenpäästä. Kun vielä suosikkibloggarini Jukka Kemppinen sattui kehumaan professori Reenpään muistelmateoksia, niin pitihän ne hankkia. Kirjat löytyivät hyväkuntoisina niteinä ja kohtuullisen hintaisina. Ainoastaan postimaksut ovat Suomessa hävyttömät, varmaankin jotta postin pomot saisivat bonuksensa ja muut palkanlisänsä.

Ensimmäinen yllätys lukemiseni aikana oli tietenkin professori Reenpää kyky tuottaa tekstiä, joka miellytti minua todella monin tavoin. Se oli helppolukuista ja samalla todella älyllistä. Kun tähän kaikkeen vielä liittyy riittävän selkeä kirjainten laatu sekä hieno paperi, joka kirja on painettu, niin nautinto on sellainen, että harvoin kirjaa lukiessa sitä kohtaa. Siis kirjan sisältö ja sen ulkoinen habitus ovat hienot ja yhteensopivat. Hienoa!

Tässä muistelmien ensimmäisessä osassa professori Reenpään teksti ja kertomus etenevät aina vanhempien taustasa toisen maailmansodan päättymiseen, jossa realiteetteina ovat vaimo ja lapset.

Kirjoittajalla on vahva ja selkeä karjalainen identiteetti, vaikka karjala meni, mutta muuttuneista olosuhteista huolimatta tuo identiteetti on säilynyt todella vahvana. Molemmilla hänen vanhemmistaan on vankka karjalainen tausta, huolimatta asettautumisesta elämään ja vaikuttamaan Suomen eteläiseen osaan.

Yllättäen muistumat alkavat äidin vanhempien maatilalta Lohjan seudulta. Tämä valinta on kuitenkin hyvin ymmärrettävä, sillä varmaan kasvavalle nuorelle pojalle elä maaseudulla antoi huomattavasti enemmän erilaisia virikkeitä kuin kaupungin kivierämaassa varttuminen.

Isolla maatilalla on paljon erilaisia eläimiä ja ihmisiä eli renkejä, piikoja, päiväläisiä, setiä ja tätejä. Eräskin äidin isän sisko tulee kohtuullisen lähelle omaa sukutaustaani, joskin muutaman mutkan kautta, sillä tämä täti oli nainut Boije af Gennäs-sukuisen miehen. Voin siis hyvin kehua olevan muutaman mutkan kautta melkein sukua professori Reenpäälle.

Maatilalle liittyvät kirjoittajan omankin näkemyksen mukaan hänen parhaat muistonsa, sillä siellä sai kalastaa, osallistua töihin niin pellolla kuin rehun kokoamiseen järvellä. Kun mukaan tulee metsästys iän karttuessa, niin onhan siinä kaupunkilaispojalle melkoinen kokemusmaailma. Edessä oleva sota-aika todennäköisesti varmisti riittävän ravinnon ja ruoan saannin kaupunginkin olosuhteissa, sillä jo pienemmätkin maatilat saattoivat toimia omavaraisesti sodan aikana.

Myös isän suku oli vahvasti uskonnollista ja myös Karjalasta alkujaan. Kutenkin on helsinkiläistytty ja aktiivisesti toimittu kirjojen kustantamisen parissa. Otava oli jo varhain muodostunut professori Reenpään kohtaloksi ja tietenkin kirja yleensä.

Kyllä Heikillä riitti touhua ja tekemistä kaupungissakin, sillä eihän menevää lasta mikään pitele. Nuoruusvuodet Menivät tietenkin koulua käyden ja vanhemmat olivat valinneet kouluksi Suomalaisen yhteiskoulun, joka oli lähellä kotia, niin saattoi ruokailun aikana käyvä kotona syömässä. Tuolloin ei ollut vielä ilmaista kouluruokaa, ja eikä se maksullinenkaan niin kovin hääppöistä ollut.

Kuitenkin nuoruus tai lapsuus päättyy aikanaan ja Heikki Reenpäälle sen päätös oli todella raju. Moista me sodan jälkeiset ikäluokat voimme vain kuvitella. Ystävänsä kanssa kirjoittaja oli tehnyt pitkä pyöräretken Karjalassa kesällä 1938, eli sinä ihana muistojen kesänä, jolloin kaikki oli kuten aina on ollut ja kesäksi kaikkein lämpimin.

Mutta syksyn tullen maailma muuttui ja se vaikutti todella rajusti myös Reenpään perheen elämään ja siten myös lukiota ja abiturientti vuottaa viettävään kirjoittajaan. Alkoi näet toinen maailmansota, kun Saksa hyökkäsi Puolaan, kuten natsit olivat sopineet kommunistisen Neuvostoliiton kanssa salaisessa pöytäkirjassa ilmaistun Euroopan jakamisen mukaisesti.

Tämän jälkeen kirjoittaja on mukana sotatapahtumissa. Mielenkiintoista kuitenkin on se, että hän ei oikeastaan osallistu tussari kädessä tapahtumiin, vaan on mukana esim. ilmapuolustuksessa ja sen järjestämisessä. Tosin onhan vielä kovin keskenkasvuinen, kun talvisota jyrähtää päälle, mutta niin oli oma isänikin, kun hän ennen18 vuotispäiväänsä joutui sotaan Karjalaan, oli siellä 1½ vuotta ja sen jälkeen yli puoli vuotta saksalaisia vastaan tappelemassa Lapissa. Niin ja sitten huomattiin, että ei ollut kaveri suorittanut asepalvelustaan, joten vuosi inttiä kahden vuoden aktiivisen sotatoiminnan päälle. Ja sitten loppuelämäksi hankittu vaikea sotatrauma!

Vuonna 1944 sodasta palaa kotiin avioitunut ja ensimmäisen lapsensa saanut mies. Hänen oli keväällä 1940 hyväksytty ilman ylioppilaskirjoituksia ylioppilaaksi ja hän oli kirjoittautunut suorittamaan opintoja Helsingin yliopistoon. Joten kaikki meni melko helposti, siinä tietenkin auttoi sota, sodassa mukana oleminen ja tietenkin professorit, jotka olivat Reenpää perhetuttuja jo isoisä Alvarin ja isän Heikin kautta. Olihan kirjoittaja jo 15 vuotiaana osallistua keskusteluihin, kun perheessä oli vieraita ja keskusteltiin yhteiskunnallisistakin asioita. Perhe tunsi lähes koko helsinkiläisen sivistyneistön, ja eli tuon sivistyneistön kaltaiselle yhteiskuntaluokalle tyypillistä elämää.

Professori Reenpää muistelmien ensimmäinen osa koskettelee ammatillisia asioita hyvin vähäisessä määrin. Pääsääntöisesti isoisän ja isän toimesta asiat tuleva jotenkin esille. Kirja keskittyykin onnelliseen ja moninaiseen lapsuuteen, jossa ei isommin ollut huolia, vaan tekemistä moninaisesti ja kaikilla mahdollisilla aloissa. Taloudellisia huolia ei ollut, siitä olivat edelliset sukupolvet pitäneet huolen.

Elävän kerrontansa tähden kirja pitäisi kuulua jokaisen kirjallisuudesta kiinnostuneen lukemistoon. Kun se on lisäksi fyysiseltä olemukseltaan todella upeaa työtä, niin sitä suuremmalla syyllä sitä voi suosittaa luettavaksi. Lisäksi sen sujuva kieli helpottaa ja nopeuttaa lukukokemusta.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.