Arvoisa Visaisäntä,

Tosin se kesti, aikansa otti, kunnes tajusin, että mistä lähden etsimään.

Omalta tietokoneelta tietenkin. Avaimina olivat alpumi, Työmies ja työväenlehdistön terävin kynämies. No, tietenikin pään heiluminen pilvissä on herkullinen vinkki.

Muistin ulkoisella kovalevylläni olevat tallennukset juuri eräästä alpumista. Sitten vaan tekemisiin ja selaamaan Kansalliskirjaston nettisivuilta tallentamani alpumin numeroita, sivu toisena jälkeen. Mitä ihminen ei tiedonsaannin tähden tekisi, ja kun on niin mielenkointoinen kohde kuin tuo alpumi eri numeroineen, niin aikaahan siinä meni, ja teetä kului.

Pienenä välihuomautuksena totean vaan yksinkertaisesti, että sanoma- ja aikauslehtien sekä vanhan kirjallisuuden digitalisointi on todella hieno asia koko kansaa palveleva asia. Pitäisi vaan saada oikeus digitalisoida kaikki materiaali ainakin toisen maailmansodan lopulle asti. Tiedän, että kirjailija Ernst Hemingway kirjoitti artikkeleita Ilta-Sanomiin Espanjan sisällissodasta, mutta ne tavoittaakseni ne, minun pitäisi lähteä venäläiseen kuvernementtikaupunkiin ja viettää aikaa asioiden kopioimisessa. Muutosta olisi syytä saada aikaiseksi. Niin ja maailma muuttuisi paremmaksi elää ja olla!

Löytyihän se tietenkin ja nimenä oli Vuossadan kynnyksellä: Suomen työväen alpumi vuodelta 1898, eli ihan ensimmäinen laatuaan. Seuraavana vuonna eli 1899 se ilmestyi nimellä Uuden ajan kynnyksellä, Suomen työväen alpumi. Tuolla nimella se jatkoi ilmestymistään aina vuoteen 1811 saakka, tällöin nimeksi tuli Suomen työväen joulualpumi seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.

Tuossa ensimmäisessä alpumissa, jota myytiin synttäreitään viettävän Työmies-lehden hyväksi. Lehtihän oli perustettu jo muutamaa vuotta aiemmin (sic).

Olipa alpumilla sisältöä. Heti alussa oli artikkeli ”Työmiehen aapinen” kirjoittajana oli Matti Kurikka, joka oli kirjoittanut myös toisenkin artikkelin ”Voi kansani voi (runo)”. Alpumissa runo on sivulla 9 – 10. Juuri tuon kolme ensimmäistä värssyä on visan kohteena. Muina kirjoittajina ovat mm. Edvard Valpas, Eetu Salin ja Nils R. af Ursin.

Runon kirjoittajasta Matti Kurikasta (1863 – 1815) olisi tarpeen sanoa monta sanaa ja hänen tekemisistään ja toimistaan vielä pistää paperille sanoja vieläkin runsaammin. Mutta Teoksessa Tiennäyttäjät I, joka on toimittanut Hannu Soikkanen ja kustantanut Tammi 1967, on hieno Arvi Hautamäen kirjoittama Artikkeli Matti Kurikasta sivuilla 277 – 318. Monitoiminen ja sanankäyttäjänä mestarin tekemisen ruotiminen olisi huonolle kaltaiselleni kirjoittajalle vain asian pilaamista.

Kuitenkin tuossa Hautamäen artikkelissa on alaotsikko ”utopistinen sosialisti”. Kuten Visaisäntä määrittelee tuon terävän pään heiluneen joskus myös pilvissä, niin lienee tosiasia, että ilman utopiaa paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta me emme olisi siinä Suomessa, jossa me nyt olemme. On tarvittu enemmän kuin paljon utopiaa paremmasta ja vielä enemmän työtä sen puolesta toimisessa ja sen rakentamisessa. Me tarvitsemme vastakin Kurikan kaltaisia utopisteja ja tekijöitä.