Ossin Blogi

Virva Liski Vankileirin selviytyjät Tuhat naista Santahaminassa 1918 Into-kustannus, Tallinna / Helsinki, 2020, 245 sivua Talvisotaa käsittelevän kirjatulvan lisäksi ovat tutkijat ja tutkimuksista kirjoittavat paneutuneet muihinkin aiheisiin. Eräs tällainen teos on juuri Virva Liskin kirja, joka ottaa esille hyvin harvoin käsitellyn aiheen eli naisvangit, jotka vieläpä vuoden 1918 sisällissodan seurauksena oli internoitu Santahaminan vanhalle venäläiselle sotilaskasarmille. Tietenkin riensi etsimään kirjaa edeltäneen pro-gradutyön vuodelta 2016. Sehän löytyi hienosti Helsingin yliopiston sivuilta. On itsestään selvää, että opinnäyte on melko erilainen ja toimii esilaisin tavoittein, kuin julkaistavaksi ja myytäväksikin tarkoitettu kirja. Mutta samat sisällöt vaan eri tavoin esitettynä ovat molemmista. Oikeastaan tämä kirja on todellakin oivallista tieteen kansanomaistamista. Missään tapauksessa tämä kirja ei ole vain opinnäytteen toinen painos. Ero tulee heti esiin kummankin teoksen erilaisesta rakenteesta. Opinnäyte on jaksotettu temaattisesti ja kirja sitä vastoin on perustaltaan kronologinen, mutta sisältää alalukuina myöskin temaattisen jaksottelun. Tämä jaksottelu ei suinkaan ole joka kuukauden kohdalla samanmoinen, vaan ajan myöten muuttuu, kuten elä muutti vakileirillä. Tämä on hyvin onnistunut ratkaisu, sillä se auttaa lukijaa hahmottamaan ajan, vaikka kyseessä on vain kolmen kuukauden jakso vuoden 1918 kesän aikana. Tämä Liskin hieno kirja tuo esille jo nimessään vuoden 1918 vankileirin selviytyjät, jota olivat naisia. Kolmen kuukauden aikana leirillä kuoli neljä…

Nathan Lallemand Analyse des causes de la montée du populisme dans nos sociétés occidentales Etat de la Question IEV (Institut Emile Vandervelde), Bryssel, 2019, 21 sivua Belgiassa toimiva IEV omaa melkoisen kokemuksen populismin arjesta ja siihen olennaisesti meillä liittyvästä maahanmuuton todellisuudesta. Tämä yhteiskun-nallinen pamfletti on valmistunut Belgian sosialistipuolueen tutkimusinstituutissa (IEV) ja sen Ranskankielisessä sektiossa. Belgia on virallisestikin jakautunut kieliryhmiin ja muihin. Kokonaisuuden osat ovat flaaminkielinen alue, ranskankielinen alue sekä kaksikielinen Bryssel, mutta lisäksi on saksankielinen vähemmistö maan itäosassa. Yhteiselo on ollut hyvin vaikeaa ja stabiilin hallinnon aikaansaaminen hankalaa. Kaikki puolueet, paitsi vihreät, ovat muotoutuneet oman kielellisen identiteettinsä mukaisesti. Meillä Suomessa muodosti Maalaisliitosta eronnut SMP ja Vennamo todellisen populistisen puolueen, mutta se ei ollut ideologiastaan äärioikeistolainen ja erilai-suuteen vihamielisesti suhtatuvat puolue. Siis ei samaa etnistä vihaa kuin Persuil-la on ohjelmassaan. Belgiassa syntyi 1970-luvulla poliittinen puolue Vlaams Blok, joka nykyisin toimii nimellä Vlaams Belang. Puolue ei ollut van belgialais-nationalistinen vaan juuri flaaminkieliseen kansanosaan keskittyvät. Eli heille jo-pa saman kansan eri osat olivat eriarvoisia. Tietenkin tästä seurasi, että jo vuosi-kymmeniä jatkunut maahanmuutto, ensin Etelä-Euroopasta ja sittemmin Pohjois-Afrikasta oli puolueen tykityksen kohteena. Nykyisin heidän kannatuksensa on valtion mittakaavassa jonkin verran korkeampaa kuin meidän persujen. Nykyisin Vlaams Belang on saanut myös kilpailijan toimimaan flaaminkielisellä alueella…

Kurt SontheimerHannah Arendt, Suuren ajattelijan elämäHannah Arendt. Der Weg eines Großen DenkerinSuom. Maija PietikäinenInto-kustannus, Helsinki / Latvia, 2019, 245 sivua Erinomaisen hyvä ystäväni sai minut taas ajattelemaan, pohtimaa ja ehkä muuttamaankin näkemyksissäni. Hän lähetti minulle näet tämän kirjan, joka on alun perin kirjoitettu saksaksi. Kirjoittaja Kurt Sontheimer (1928 – 2005) oli yhteiskuntatieteilijä ja historioitsija, joka toimi mm. Ludvig-Maximillams-Universitätissä Münchenissä. Juuri ennen kuolemaansa vuonna 2005, hän sai valmiiksi tämä, ainakin minulle, merkittäväksi muodostuneen teoksen. Juri kirjan kohde Hannah Arendt tekee koko teoksen mielenkiintoiseksi ja sellaiseksi, joka vaikuttaa lukijan elämään todella monin tavoin. Ei kirja ole sivumäärällä raskautettu, mutta asiasisältö on todella painavaa. Yleensä Sontheimer kirjoittaa teoksissaan mm. kirjallisuudesta kuten Thomas Mannista, demokratiasta ja sen ilmenemisestä. Kohteena ovat usein Weimarin tasavalta, Itä-Saksa tai Saksan Liittotasavalta ja niiden yhteiskuntien demokraattiset ja antidemokraattiset ongelmat. Mukaan mahtuu toki muutakin mm. Iso-Britannian poliittisen järjestelmän selvittelyä ja yhteistyötä mm. Novel-kirjailija Günther Grassin kanssa. Sontheimer tuo monipuolisesti esille Hannah Arendtin (1906–1975) lapsuuden ja nuoruuden, kuinka jo varhain tuli esille nuoren neidon älykkyys ja kyky käyttää tätä lahjaa. Hän saattoi omistautua opinnoilleen kohtuullisella tarmolla ennen natsien valtaantuloa. Tämän järjestön politiikka merkitsi suuria muutoksia Hannah Arendtin elämään, tieteeseen ja yleensä hänen tapaansa ajatella. Varhaiskypsä nuori Hannah Arendtista suoritti menestyksekkäästi opintonsa…

Viljo Rasila Yhteiskunnallinen korkeakoulu 1925 – 1966WSOY, Helsinki, 1973, 300 sivua Suomalainen yhteiskunta pitää sisällään monia mielenkiintoisia kasvukertomuksia. Tietenkin jo suomalaisen yhteiskunnan kehittyminen on itsessään yksi suuri ja mielenkiintoinen kasvukertomus, joka sisältää lukemattomia muita. Tallaista kertomusta käsittelee nyt lukemani kirja, joka tietenkin löytyi superkirjakaupastani. Pienestä ajatuksesta, joka esitetiin itsenäistymisen kuohujen käydessä kovimmillaan on kasvanut todella merkittävä osa yhteiskuntaa, ja varmaankin sen kasvu jatkuu ja muuntuu ajan myötä. Kun eräs esi-isäni eli Axelius Kempe aloitti yliopistolliset opintonsa, niin samana vuonna aloitti toimintansa Turun Akatemia. Oppilasmäärä oli todella vähäinen, joskin perustajana oli kuningatar Kristiina. Ensimmäisessä vaiheessa Akatemiassa oli 11 professoria ja 250 opiskelijaa. Kun Kansalaiskorkeakoulu aloitti toimintansa, niin sinne ilmoittautui 72 oppilasta, mutta kevätlukukaudella oppilaita oli vain 54. Vaatimattomat olivat lähtökohdat, mutta eräillä asiaan innostuneilla oli palavaa haluaa saada aikaan muutosta. Kulun ajatuksen alkuunpanijalla professori Leo Harmajalla (1880 – 1949) oli kaksi suurta ajatusta: kansalaistietoja oli syvennettävä yhteiskuntatieteellisen opiskelun avulla, opintie ylioppilastutkintoa vailla oleville lahjakkaille nuorille oli avattava. Nämä ajatukset olivat jopa vallankumouksellisia tuollaisessa yliopistomaailmassa. Aloittivathan suunnilleen samaan aikaan opetuksensa myös ruotsinkielinen Åbo Akademi ja Turun suomalainen yliopisto. Kuitenkin näiden kahden muun yliopiston talous oli varmalla pohjalla ja siksi aloitustahti oli vaikuttavampi. Turun yliopisto oli kerännyt kansalaiskeräyksellä melkoisen suuren pääoman ja koko…

Juho Mäki-LohiluomaVähemmistöhallitusten luvattu maaRuotsin hallitusmuodon vaikutus maan poliittiseen kulttuuriinAjatuspaja Toivo 6/18, 24 sivua Ajatuspaja Toivon pieni pamfletti käsittelee Ruotsia ja vuoden 2018 valtiopäivävaalien jälkeistä melkoisen mutkikasta poliittista tilannetta sekä sitä suhteessa aiempiin hallituksenmuodostamisiin. Ensimmäiseksi pieni ja samalla suuri tunnustus. En ole pystynyt lukemaan pitkää tekstiä, siis useita sivua käsittävää tai jopa koko kirjaa, miltään näytöltä. Nyt kuitenkin päätin terästäytyä ja latasi tämän tiedoston Ipadiini. Siinä se sitten olla kökötti, ja vielä kokonaisena tekstinä. Onnistuin kuitenkin lukemaan tekstin ja ehkä jotain siitä ymmärsinkin, mutta tehtyä se vaan tuli. Ja se oli mun eka kerta! Perinteisesti Ruotsissa vaalit ja siten myös hallituksen muodostaminen on käyty kahden suuren blogin välillä. On ollut vasemmiston ja vihreiden muodostama bloggi ja sitten oikeiston ja keskustan muodostama ploggi. Näin menty perinteisesti ja hallittu maata hyvän hallintotavan mukaisesti. Nyt on tullut uusi aika Ruotsiinkin, sillä Ruotsidemokraatit, tuo äärioikeistolainen ja populistinen puolue on tullut ryminällä Ruotsin poliittiseen elämään. Perinteiset puolueet eivät ole halunneet tehdä yhteistyötä tämän Ruotsin persupuolueen kanssa, sillä sen äärinationalistiset äänenpainot eivät ole saaneet muiden puolueiden kannatusta. Lisäksi kuningas on suljettu kaiken poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle ja hänellä ei ole mitään roolia hallituksen muodostamisessa. Keskeinen rooli on valtiopäivien puhemiehellä, jolla on suomalaisittain katsoen kaksoisrooli, kun maahan muodostetaan hallitusta….

Igor Šaskolski Venäjän ja Itämeren kysymys 1100–1300 kuvuilla Historiallinen Arkisto 66, 1973, sivut 6–25 Vanha totuus tieteessä lienee se, että on tutustuttava enemmän kuin on välttämätöntä kaikkiin niin kirjoituksiin, jotka saattavat jossain mielessä sivuta tutkittavaa aihetta. Tätä vanhaa perinnettä vaalien eteeni tuli myös tämä lyhyehkö kirjoitus. Se on pidetty esitelmänä suomalais–neuvostoliittolaisessa historiantutkijoiden seminaarissa Helsingissä 14. – 21. marraskuut 1971. Pari vuotta siis kului, kunnes esitelmät tulivat julkisuuteen. Professori Vilho Niitemaa käsittele omassa esityksessään tavallaan samaa aihetta otsikolla Itämeren kysymys keskiajalla. Kirjoituksen syntyaika vie meidät Neuvostoliiton todelliseen pysähtyneisyyden aikaan eli juuri Leonid Brežnevin valtakauteen ja sen todelliseen kukoistukseen. On todella mielenkiintoista näin 50 vuotta myöhemmin lukea aatteelle ja puolueelle uskollisen sotahevon tekstiä. Ja kun vielä muistaa oman tämänhetkisen kiinnostukseni kohteen, oli Hakoisten linnavuoren ja Vanain kaupungin ongelman, joka tulee esille ns. Novgorodin kronikassa ja kun nykyisin tiedämme paljon enemmän tuosta kaudesta esimerkiksi ns. Hangaistenmäen linnavuoren tapauksesta. Kaikki tulee todella mielenkiintoiseksi. Igor Šaskolski on todellakin täydellinen aatteensa soturi, hän toistelee monta kertaa joka sivulla läntisten yhteiskuntien mm. Ruotsin feodalismista. Oikeastaan Ruotsi ei koskaan kokenut feodalismia ja siellä jo varhain vapaat talonpojatkin muodostivat oman säätynsä. Olihan Ruotsi siis sääty-yhteiskunta ja ihan 1900-luvulle saakka. Toinen vakiokäsite Šaskolskilla on muinas-Venäjä, joka sijoittuu aikaa 900- ja…

Mika Waltari Ihmisen ääni toim. Ritva Haavikko WSOY, Helsinki/Juva, 1978/1980, 228 sivua Kustantajalla on ollut ajatus toimittaa erinäisistä vaikuttajista ja muuten merkittävistä henkilöistä kirja, jossa ko. henkilö tavallaan omalla äänellään kertoo itseensä ja ajatuksiinsa ja elämäänsä liittyviä asioita. Waltari oli elinaikanaan todella runsaasti tekstiä tuottanut kirjoittaja. Mikään kirjallisuuden laji tai kirjoittamisen tapa ei ollut hänelle vieras. Jo elinaikanaan Waltari saattoi lukea runsaan määrään itseään koskevaa tekstiä niin populaaria kannanottoa ja kritiikkiä kuin tieteellisempäänkin pohdintaa. Tämänkin kirjan hanki valtavin kustannuksin Ison kirkon kierrätys keskuksesta, joka on nykyisin pääsääntöinen kirjallisuuteni hankintojen paikka. Kyseessä on teoksen seitsemäs painos, joka ilmestyi vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen. Alkuperäinen ehti ilmestymään vuonna ennen kirjailijan poislähtöä. Tämäkin poistuminen eläväisten joukosta, joskaan ei maamme ja maailman kirjallisuuden Parnassolta, antaa enemmänkin ajattelemisen aihetta. Olenhan jo itse reilusti ylittänyt Waltarin saavuttaman iän, mutta miten paljon vaatimattomampi on ollut jalanjälkeni koko elämän mittakaavassa. Myös Waltarin vaikutus niin kirjallisuuteen kuin ihan tavalliseen elämäänkin on ollut valtava. Muistan hyvin erään nuoren ranskalaisen maisterin, joka tuli suorittamaan siviilipalvelua Suomeen toimien opettajana vuoden ajan. Hän kertoi minulle, että sytykkeenä ja innoituksena historian opiskelulle oli hänelle toiminut Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Melkein on uskomatonta, että todella omariittoisen ja itseensä tyytyväisen kulttuurin nuori saa innostuksensa opiskella historiaa ja erikoistua…