Igor Šaskolski
Venäjän ja Itämeren kysymys 1100–1300 kuvuilla
Historiallinen Arkisto 66, 1973, sivut 6–25

Vanha totuus tieteessä lienee se, että on tutustuttava enemmän kuin on välttämätöntä kaikkiin niin kirjoituksiin, jotka saattavat jossain mielessä sivuta tutkittavaa aihetta. Tätä vanhaa perinnettä vaalien eteeni tuli myös tämä lyhyehkö kirjoitus. Se on pidetty esitelmänä suomalais–neuvostoliittolaisessa historiantutkijoiden seminaarissa Helsingissä 14. – 21. marraskuut 1971. Pari vuotta siis kului, kunnes esitelmät tulivat julkisuuteen. Professori Vilho Niitemaa käsittele omassa esityksessään tavallaan samaa aihetta otsikolla Itämeren kysymys keskiajalla.

Kirjoituksen syntyaika vie meidät Neuvostoliiton todelliseen pysähtyneisyyden aikaan eli juuri Leonid Brežnevin valtakauteen ja sen todelliseen kukoistukseen. On todella mielenkiintoista näin 50 vuotta myöhemmin lukea aatteelle ja puolueelle uskollisen sotahevon tekstiä. Ja kun vielä muistaa oman tämänhetkisen kiinnostukseni kohteen, oli Hakoisten linnavuoren ja Vanain kaupungin ongelman, joka tulee esille ns. Novgorodin kronikassa ja kun nykyisin tiedämme paljon enemmän tuosta kaudesta esimerkiksi ns. Hangaistenmäen linnavuoren tapauksesta. Kaikki tulee todella mielenkiintoiseksi.

Igor Šaskolski on todellakin täydellinen aatteensa soturi, hän toistelee monta kertaa joka sivulla läntisten yhteiskuntien mm. Ruotsin feodalismista. Oikeastaan Ruotsi ei koskaan kokenut feodalismia ja siellä jo varhain vapaat talonpojatkin muodostivat oman säätynsä. Olihan Ruotsi siis sääty-yhteiskunta ja ihan 1900-luvulle saakka.

Toinen vakiokäsite Šaskolskilla on muinas-Venäjä, joka sijoittuu aikaa 900- ja 1000-luku. Tosiasiassa vasta Iivana III eli Iivana Suuri oli ensimmäinen koko Venäjän hallitsija eli Moskovan suuriruhtinas vuosin 1463-1506. Siis tästä alkaa oikea historia ja sitä ennen oli useita erilasia ja erillisiä ruhtinaskuntia kuten Kiovan, Vladimirin, Moskovan ja Novgorodin ruhtinaskunnat. Šaskolski antaa ymmärtää, että kaikki nämä ja paljon muuta olivat yhtenäistä Venäjää. Professori Niitemaa omassa esitelmäsään toteaa melko lakonisesti, että vasta vuonna1472 Moskovan suuriruhtinas liitti Novgorodin oman hallintonsa alle. Eli missä oli sitä enne se suuri ja mahtava muinais-Venäjä.

Mielenkiintoisesti artikkelissa heijastellaan 1800-luvun alkuvaihetta ja Suomen liittämistä Venäjään suuriruhtinaskuntana. Kuten hyvin tiedämme, niin tsaari Aleksanteri I antoi suomelle omat instituutionsa ja säilytti kansalaisten luterilaisen uskontunnustuksen. Keskiajalle vietynä Šaskolski toteaa venäläisten käsitelleen juuri samalla tavoin kaikki valloittamiaan alueita. Ainoa ongelma löytyy heidän omista lähteistään, sillä ns. Novgorodin kronikka kuvaa sikäläisten retkeä Hämeeseen ja kyse on vain ryöstöretkestä ja tavoitteena on rakenteiden totaalinen tuhoaminen. Šaskolskin mukaan venäläiset kantoivat vain veronsa hämäläisiltäkin ja kiltisti sen tekivätkin. Tässä matkassa ei ollut mitään veronkantoon liittyvääkään.

Jos yrittää hahmottaa artikkelin tarkoitusta, se muuten on käännetty Neuvostoliitossa ja siten on varmistettu sen oikeassa oleminen ja poliittinen puhdasoppisuus, niin se kuvaa hyvin pragmaattista historiankirjoitusta ja tulkintaa, sillä tavoitteena on hyvän ja täydellisen neuvostoihmisen rakentaminen ja samalla saada muutkin kunnioittamaan tuota rakennustyötä.

Joka tapauksessa artikkelissa on useita todella keskeisiä virheitä tai väärinymmärtämisiä tai ihan tarkoituksellista propagandistista ajattelua ja tulkintaa, että ei länsimäinen historiantulkinta ole pystynyt moiseen juuri joskaan, ei ainakaan ns. vakava historiantulkinta.

Mutta hyvänä esimerkkinä se on puhtaasti leniniläistä historiantulkinnataa fasisteineen, feodalismeineen ja suur-venäläisine ajatuksineen. Noita viimeksi mainittuja saamme varmaan pelätä vastakin, sillä putinismi yrittää kaikin voimin rakentaa suur-Venjää.