Pahuuden arkipäiväistymisen ongelma

11.3.2020
Hannah Arendt vuonna 1933

Kurt Sontheimer
Hannah Arendt, Suuren ajattelijan elämä

Hannah Arendt. Der Weg eines Großen Denkerin
Suom. Maija Pietikäinen
Into-kustannus, Helsinki / Latvia, 2019, 245 sivua

Erinomaisen hyvä ystäväni sai minut taas ajattelemaan, pohtimaa ja ehkä muuttamaankin näkemyksissäni. Hän lähetti minulle näet tämän kirjan, joka on alun perin kirjoitettu saksaksi.

Kirjoittaja Kurt Sontheimer (1928 – 2005) oli yhteiskuntatieteilijä ja historioitsija, joka toimi mm. Ludvig-Maximillams-Universitätissä Münchenissä. Juuri ennen kuolemaansa vuonna 2005, hän sai valmiiksi tämä, ainakin minulle, merkittäväksi muodostuneen teoksen.

Juri kirjan kohde Hannah Arendt tekee koko teoksen mielenkiintoiseksi ja sellaiseksi, joka vaikuttaa lukijan elämään todella monin tavoin. Ei kirja ole sivumäärällä raskautettu, mutta asiasisältö on todella painavaa.

Yleensä Sontheimer kirjoittaa teoksissaan mm. kirjallisuudesta kuten Thomas Mannista, demokratiasta ja sen ilmenemisestä. Kohteena ovat usein Weimarin tasavalta, Itä-Saksa tai Saksan Liittotasavalta ja niiden yhteiskuntien demokraattiset ja antidemokraattiset ongelmat. Mukaan mahtuu toki muutakin mm. Iso-Britannian poliittisen järjestelmän selvittelyä ja yhteistyötä mm. Novel-kirjailija Günther Grassin kanssa.

Sontheimer tuo monipuolisesti esille Hannah Arendtin (1906–1975) lapsuuden ja nuoruuden, kuinka jo varhain tuli esille nuoren neidon älykkyys ja kyky käyttää tätä lahjaa. Hän saattoi omistautua opinnoilleen kohtuullisella tarmolla ennen natsien valtaantuloa. Tämän järjestön politiikka merkitsi suuria muutoksia Hannah Arendtin elämään, tieteeseen ja yleensä hänen tapaansa ajatella.

Varhaiskypsä nuori Hannah Arendtista suoritti menestyksekkäästi opintonsa ja valmistui tohtoriksi hyvin nuorella iällä. Opintojensa ohessa hän myös harrasti elämää ja siitä oli seurauksena rakkaussuhde toiseen filosofiin ja opettajaa Martin Heideggeriin (1889–1976), joka poliittisesti ajautui natsismin kannattajaksi ja siten Hitlerin juoksupojaksi. Arendt kuitenkin väitteli tohtoriksi filosofi Karls Jaspersin (1883–1969) johdolla Heidelbergissä ja aiheena oli Augustinuksen raukkauden käsite teoksessa Der Liebesbegriff bei Augustin. Versuch einer philosophischen Interpretation, ja tämä tapahti vuonna 1929.

Natsismin nousu pakotti Arendtin monivaiheiseen maanpakolaisuuteen ensiksi ranskaan, jossa hän joutui useasti pidätetyksi. Lopulta hän vuonna 1941 pääsi pakenemaan Yhdysvaltoihin, jossa vietti lopu elämäänsä. Kirjotuksissaan, varsinkin pakolaisvuosinaan eli Ranskan ja Yhdysvaltain aikana, hän tiedosti entistä syvemmin juutalaisen verenperintönsä ja siksi hän kirjoitti runsaasti sionistisen politiikan ja eurooppalaisen nationalismin kritiikkiä, sekä modernin viattomuuden ja pakolaisuuden kasvoista. Tätä kritiikkiä ja syvätarkastelua Arendt harrasti eritoten Yhdysvaloissa ilmestyneissä kirjoituksissaan, ne ilmestyivät yleensä pienehköissä juutalaisyhteisöille tarkoitetuissa lehdissä.

Sontheimer korostaa Arendtin eräänlaisen päätyön merkitystä. tämä teos on nimeltään Totalitarismin synty (The Origins of Totalitarianism, 1951) ja sen on suomentanut Matti Kinnunen. Kun puhuu kokemastaan ja itselleen tärkeistä asioista, niin siitä tulee useimmiten hyvää tekstiä. Näin Arendt käsittelee tuossa teoksessaan valtiottomien ongelmia, joka eurooppalaisessa ilmenemismuodossaan syntyi ensimmäisen kerran Venäjällä ja muualla Itä-Euroopassa 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa, kun suuret massat erityisesti juutalaisia lähti maanpakoon. Myös ensimmäinen maailmansota ja sen päättänyt Versaillesin rauha synnyttivät laajoja kansallisten vähemmistöjen ongelmia. Toisaalta tämä teksti toimii ajankuvana tässä ja nyt, siis enemmän kuin täydellisesti!

Yleensä kirjoituksissaan Hannah Arendt käsittelee kansalaisuutta, hän toteaa, että etenkään Euroopassa ei voida käydä keskustelua politiikasta, demokratiasta tai osallistumisesta ilman syvällistä ja monipuolista keskustelua poliittisten kansalaisuuksien rajoista, siis kaikesta siitä, kenelle Eurooppa kuuluu ja ketkä saavat jakaa sen keskenään. Miten tämä liittykään täydellisesti meidän uusiin äärikansallisiin liikkeisiin ja niin suppeisiin näkemyksiin. Miten hienosti Arendt onkaan osannut puhua tulevasta. Tietenkin tähän pätee vanha toteamus, että joka ei tunne menneisyyttä, niin tiedä mitään olevaisesta ja tulevasta. Ja me suomalaiset saatamme nähdä tämän ilmiön erään poliittisesti merkittävän puolueen ideologiassa.

Eräällä tavalla Arendt räjäyttää pankin, kun hän on seuraamassa Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiäJerusalemissa. Hänen kirjoituksensa tuota oikeudenkäynnistä: Eichmann in Jerusalem. A Report on the Banality of Evil, suomeksi: Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä. Oikeastaan Sontheimerin näkemyksen mukaan juuri tämä raportti on mielenkiintoinen ja pitää sisällään koko filosofisen tuotannon ytimen. Kirjotukset aiheuttivat todella voimakkaan reaktion koko juutalaisessa maailmassa, joskin pohjana oli Arendtin näkemys, jossa hän oli halunnut muodostaa yhteisen valtion juutalaisen ja palestiinalaisen kesken. Tämäkään ei sionisteille sopinut ja sitten tuli tapaus Adolf.

Kirjan keskeisenä ajatuksena Sontheimer pitää väitettä, että Eichman ja muut hänen kaltaisensa rikolliset eivät ole mitään poikkeusyksilöitä tai erityislaatuisia olioita, joita vaivaa muulle elämälle vieras pahuus. Pahuuden ongelma Arendtin mukaan on juuri siinä, että Eichman ja muut hänen kaltaisensa ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka sortuvat hirmutekoihin ajattelemattomuuttaan ja seuratessaan byrokratia oikeita sääntöjä, kuin epäinhimillisiä ne ovatkaan. Eichmanilta puuttui Arendtin mukaan moraalista mielikuvitusta, eikä hän osannut pohtia tekemistään eikä myöskään kyseenalaistaa annettuja ohjeita.

Juuri tämä tavallisen ihmisen sortuminen suureen tai pieneenkin pahuuteen riippuu vain banaaleista jokapäiväisen elämän seikoista, tapahtumista ja asioista. Tämä on sitä pahuuden arkipäiväistymistä, se on meillä aina uhkanamme, ellemme pidä varaamme ja taistele sitä vastaan. Kun persunuori julistautuu fasistiksi tai natsiksi, niin hän ei varmasti oikein ole tajunnut mitä se suuressa kuviossa tarkoittaa. Hänestä se on vain hienoa, mutta todellisuudessa joku vetelee lankoja taustalla ja ohjaa häntä sätkynukkena toimimaan ja tekemään. Kuten ihan tavallista tekemistä ja olemista.

Sontheimerin kirja Hannah Arendtista on jokaisen ajattelevan ihmisen kirja, sellainen tämä täytyy lukea. Onneksi se on saatavilla suomeksi, sillä harva nykyisin pystyy sakansankielistä tekstiä lukemaan, sillä eihän kirja mikään kioskikirjallisuuden helppolukuinen ilmesty ole.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.